Onnistuuko kodin ja koulun yhteistyö?

Syksy täytti koulunpihat. Kokeneempien koululaisten joukossa on noin 56 000 ekaluokkalaista. Kotona yhteydenpito kouluun mietityttää. Milloin opettajalle voi soittaa?

Opettajien työpäivä ei pääty siihen, kun koululaiset lähtevät kotiin. Sen jälkeen alkaa tuntien suunnittelu, kokeiden korjaus ja muut hallinnolliset työt. Yhteydenpito koteihin vie myös osan työajasta.

Missä kulkee kodin ja koulun raja? Pitääkö opettajan olla vanhempien käytettävissä ympäri vuorokauden? Saavatko vanhemmat tarpeeksi tukea kasvatustyöhön opettajalta?

Mitä mieltä sinä olet kodin ja koulun yhteistyöstä? Kerro meille mielipiteesi, siirry vastauslomakkeeseen tästä. Vastauksia saatetaan nimettöminä käyttää Kotiliesi-lehdessä.

Keskustelu

Opettajille pitää antaa työrauha. Mikään ei ole rasittavampaa kuin vanhemmat, jotka eivät lue kotiin tulleita tiedotteita ja soittelevat sitten opettajalle ja kysyvät samoja asioita.

aika hyvin toimii yhteyden pito sähköpostin välityksellä. saa ajoissa vastauksen jos on jotain kysyttävää.

arkaluontoisia asioita ei voi hoitaa sähköpostitse. silloin pitää kyllä soittaa.

En voi olla vanhempien käytettävissä ympäri vuorokauden, se pitäisi kaikkien ymmärtää. Mutta koulupäivän aikana ja sen jälkeen pyrin kyllä aina vastaamaan vanhempien soittoihin ja sähköposteihinkin viimeistään seuraavana päivänä. Se on osa työtäni.

Hyvän keskusteluyhteyden rakentaminen opettajan ja perheen sekä opettajan ja luokan aikuisten välille on ratkaisevan tärkeää. Pulmien tullessa on sitten väylät auki ja luottamusta riittävästi. Opettaja tahtoo tukea jokaista oppilasta yksilöllisesti tekemään parhaansa, mutta lapsen elämäntilanteen tuntemuksen puute estää joskus löytämästä oikeita ratkaisuja. Avoimuus lisää ymmärrystä. Se on lapsen parhaaksi.

Opettajana olen mielelläni kotien kanssa yhteistyössä, sehän on kaikkien etu. Vanhemmilta toivoisi rakentavaa asennetta myös silloin, kun on käsiteltävä lapsen mahdollisia ongelmia koulutiellä. Opettaja yrittää kyllä tehdä parhaansa lapsen vuoksi ja lapsen etu tulisikin olla kaiken toiminnan lähtökohta. Valitettavasti varsinkin kiireiset vanhemmat syyttävät mielellään heti ulkopuolisia lapsiensa ongelmista ja koulu on silloin helpoin mahdollinen osoite.

Olen yläkoulun ope ja yläkouluikäisen äiti itsekin. Lehden juttu käsitteli siis tuttua aihetta, vaikka kuten useimmiten lehdissä, alakoulun näkökulmasta. Haastateltu opettaja vaikutti tervejärkiseltä henkilöltä, jolla ovat työ ja yksityiselämä tasapainossa. Jutussa oli monta hyvää pointtia, joita jokaisen vanhemman ja opettajankin kannattaisi miettiä.

Harvassa kunnassa on tosiaan varaa opettajien työpuhelimiin, joten opettaja soittaa iltaisin omalla kustannuksellaan. Opettajan ei ole pakko antaa omaa kännykkä- tai kotinumeroaan vanhempien käyttöön, vaikka se kätevää onkin. Paras tapa suojautua häiriköinniltä on pitää numerotietonsa salassa. Ikäviä ylilyöntejä on sattunut niin itselleni kuin työtovereillekin: Perjantai-iltaisin tai muulloinkin soitetaan humalassa. Sunnuntai-iltapäivänä käytetään luokanvalvojaa terapeuttina ja puhutaan maratonpuheluja. Haukutaan opettaja ja kollegat, kun lapsi on jäänyt kiinni vaikkapa tupakoinnista: miksi ei ole koulussa estetty?

Pääasiassa kokemukseni ovat olleet positiivisia vuosien varrella. Ajat ovat muuttuneet tässäkin. 15 vuotta sitten soitin ehkä kerran vuodessa oppilaan kotiin polvet jännityksestä tutisten. Juuri koskaan eivät vanhemmat soittaneet opettajille. Nyt koulusta soitellaan koteihin päivittäin ja liikenne sujuu luontevasti toisinkin päin. Ikävienkin uutisten kertomisen jälkeen vanhemmat lähes poikkeuksetta kiittävät yhteydenotosta. On vaikea puuttua, jos ei tiedä. Itsekin toivon, että oman lapseni opettajat ottavat minuun yhteyttä, jos ja kun tarvetta tulee. Aion myös itse soittaa lapsen opettajille, jos huolia ilmenee.

Sähköposti on myös oiva apuväline, mutta edelleen on ihmisiä, joilla ei omaa osoitetta ole ainakaan päivittäisessä käytössä. Kasvottomana yhteydenpitona sähköpostituskin saattaa olla haasteellista. On helppo kirjoittaa töksähtävä tai loukkaavakin viesti ihmiselle, jonka ääntä ei kuule tai kasvoja näe.

Olen itse opettajana alakoulun (luokat 1-6) puolella toista vuotta. Olen ollut yllättynyt – ja myös järkyttynyt – siitä, miten vanhemmat luulevat opettajien olevan heidän käytössään vuorokauden ympäri. Puheluja tulee esimerkiksi lauantaiaamuna klo 9 tai iltaisin klo 20 jälkeen. Jotkut vanhemmat eivät edes halua soittaa opettajanhuoneen puhelimeen, kun on niin kätevä soittaa open omaan kännykkään! Opettajaan puretaan helposti niin omat epäonnistumiset kasvattajana kuin henkilökohtaiset ongelmatkin. Jos lasta ei valita koulun urheilujoukkueeseen, on tietysti soitettava opettajalle: opettaja aiheuttaa lapselle trauman, kun tämä ei päässyt joukkueeseen, vaikka tosin ei ko.lajia osaakaan. Missä lapsi sitten oppii tuntemaan epäonnistumista ja miten hän saa realistiset käsitykset taidoistaan?

Parhaimmillaan koulun ja kodin yhteistyö tarkoittaa avointa keskusteluyhteyttä, mutta maalaisjärjen käyttö on sallittu. Harvoinpa muun alan ammattilaisille tulee työajan jälkeen puheluita, joissa työntekijän päivän panos lytätään ja mennään jopa henkilökohtaisiin haukkuihin.

Ihan kivasti minusta on toiminut yhteydenpito koulusta meille kotiin, ope laittaa viestejä reissuvihkoon tarpeen mukaan ja huoltajan nimi on oltava jotta tietää, että lapsi on näyttänyt viestin kotona. Open kotinumeroa ei ole koskaan annettu eikä siihen ole minusta tarvettakaan.Olen sitten tarvittaessa soittanut koululle. Opettaja on myös antanut kaikille vanhemmille keskusteluaikoja oman lapsen koulunkäyntiin liittyvistä asioista.

Kommentoi juttua: Onnistuuko kodin ja koulun yhteistyö?

Vastaa käyttäjälle Opettaja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X