Ovatko karjanhoitotyöt siirtymässä naisten töistä miesten tehtäviksi?
Maaseudulla kärsittiin vuonna 1949 työväen puutteesta. Ote on artikkelista, jossa Kotiliesi pyysi asiantuntijalta kommenttia työvoimapulaan.
Olosuhteiden kehitys, lähinnä työvoiman puut ja kalleus, on vienyt siihen, että perinnäinen tehtävien jako miesten ja naisten välillä on tarkistettava. Naisten osuus on muodostunut liian suureksi. Ensi sijassa naisapulaiset ovat ”paenneet” maalta. Jäljellejääneille on jäänyt heidänkin osuutensa.
Lisäkivenä, eikä suinkaan vähäisimpänä, on vielä naisten hallussa olleiden työalojen puutteellinen rationalisointi ja nykyaikaisilla apuvälineillä varustaminen.
Uudelleenjärjestelyn, johon muuttuneet olosuhteet pakottavat, täytyy tapahtua kahta päälinjaa pitkin: ns. naistentyöalatkin on rationalisoitava ja osa töistä on miesten otettava osalleen. Jos on kysymyksessä isännän ja emännän työt, on itse asiassa samantekevää, mitkä työt uudessa jaossa joutuvat kummankin osalle, pääasia on, että ne saadaan tehdyksi. Enkä ollenkaan epäile, että pientilan emännät yleensä kieltäytyisivät tekemästä karjanhoitotöitäkin, mikäli kohtuudella ennättävän.
Tuntuu kuitenkin jollakin tavoin ”luonnolliselta”, että miesten apu annetaan ensi sijassa karjataloudessa, jopa tarpeen vaatiessa niin, että se kokonaisuudessaan jää heidän huollettavakseen, kuten muuallakin maailmassa.
Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Pinttyneet ennakkoluulot ja vanhentuneet tavat vain sivuun. Karjataloustöiden koneellistuminen, mm. lypsykoneen yleistyminen, tekee nämä työt miehillekin mielenkiintoisemmiksi ja koneet näyttävät muutenkin paremmin menestyvän paremmin miesten kuin naisten hoidossa. Ja jos vanha miehinen itsetunto vaatii, voivathan miehet sanoa olevansa navetassa koneita hoitamassa!
Teksti:Maatalousneuvos
Kommentoi
Kommentoi juttua: Ovatko karjanhoitotyöt siirtymässä naisten töistä miesten tehtäviksi?
Niinhän sitä luulisi miesten hoitavan karjaa, mutta totuus taisi olla toinen. Anoppini ainakin teki lähes yksin kodin ja lasten hoidon lisäksi karjan hoidon. Pihamaan hoitokin kuului hänelle. Valittamatta suoritti tehtävänsä. Kunnioitan suuresti häntä.
Nykyisessä maataloudessa ja karjanhoidossa on molempien yrittäjien tehtävä kaikki se mitä osaa ja mitä ei osaa se opetellaan, esim. uudet koneet ja laitteet.Itse olen tehnyt karjanhoito – ja maataloustöitä mieheni kanssa yhdessä koko ikäni sekä myös käynyt välillä töissä muualla(opetustehtäviä).Minä en koskaan ole ymmärtänyt marisevia naisia, jotka jakavat töitä miesten ja naisten töihin sekä laskevat joka-ikisen pienenkin tiskikoneen tyhjennyksen kauheaksi riesaksi itselleen.Oma äitini oli leski ja teki suuren maatalouden kaikkia raskaita töitä ja ohjasi renkejä, piikoja sekä meitä lapsia. Opittiin tekemään monenlaisia töitä ja suoriutumaan niistä kunnialla.
Nykyiset suuret maatilat eivät tarvitse sellaisia niuhottajia, kun varsinaiset naisasia-naiset ovat.Ehkä joskus kahden kolmen lehmän tiloilla saattoi olla karjanhoito naisen yksinoikeus.Usein silloin kävi mies esim.metsätöissä tai rakennustöissä hakemassa leivänjatketta.
Vanhan ajan naiset eivät olleet todella valittajia, niinkuin nykyisin on tapana valittaa kaikeata mahdollisesta. Jos perheessä kunnioitetaan toinen toistaan, niin kyllä silloin työtkin sujuvat paremmin ja asiat voidaan järjestellä.