Ihmiset

Palkittu feministi Birgitta Kervinen kannustaa naisia: ”Jos haluaa vaikutusvaltaa, se pitää ottaa”

Birgitta Kervinen tietää, että tasa-arvo ei tule ilmaiseksi eikä tuppisuuna istumalla. Vastikään hänelle myönnettiin merkittävä tasa-arvotunnustus. Monesti hänen suunsa on haluttu sulkea.

Sinähän olit meidän pihan lapsista se, josta ei koskaan pitänyt tulla mitään”, yksi Birgitta Kervisen vanhoista leikkikavereista tokaisi kerran eräillä viisikymppispäivillä.

Muilla pihan lapsilla oli yllä siististi silitetyt mekot ja rusetit tukassa, mutta Birgitan sukat olivat makkaralla ja alushousujen lahkeet roikkuivat liian lyhyeksi jääneen koltun alta.

Hänen äitinsä kantoi rakennustyöläisenä punatiiliä Munkkiniemen Ulvilantiellä puutarakalla. Isä oli kirvesmies. Kumpikin vanhemmista oli usein talvisin työttömänä. Isä alkoholisoitui jo nuorena. Se toi kaikki yhteiskunnan laitailmiöt perheen sisälle. Hän joutui vankilaan sekaannuttuaan pimeän viinan kauppaan. Häpeä oli koko perheelle hirveä. Isä kuoli 39-vuotiaana.

Siinä sivussa kasvoi pikku-Birgitta. Nuorempi veli oli kuollut synnytyksessä. Kuka olisi ehtinyt Birgitan sylttysukista huolehtia?

Raskaita tiiliä miesten keskellä rakennuksilla kantava äiti oli Birgitan mallina. Pitäisikö itsekin ryhtyä sanomaan, välillä kovasti?

Pikkumökistä idylliin

Birgitta Kervinen kaataa kahvia hopeakannusta. Pöydällä hehkuvat ruusut. Nyt on aihetta juhlaan: muutama viikko sitten Kansainvälinen olympiakomitea ojensi hänelle Lausannessa harvinaisen tasa-arvopalkinnon, jonka saa vuosittain vain yksi henkilö maailmassa.

Hän on nyt ainoana Suomessa ollut palkinnon arvoinen järjestöelämässä vapaaehtoisena tekemänsä työn ansiosta.

Palkinto tuli siitä huolimatta, että hän ei ole pidättäytynyt arvostelemasta urheiluelämän skandaaleja, korruptiota ja tasa-arvon puutetta.

”Opin kotoani oikeudenmukaisuuden vaatimuksen ja työnteon mallin”, hän sanoo.

Kervisen oman lapsuutensa ahtaista ympyröistä on tultu kauas. Kun tytär Petra näki äitinsä syntymäkodin, hellahuoneen Espoon Laajalahdessa lähellä Gallen-Kallelan museota, hän huudahti: ”Oletko sinä äiti tosiaan asunut tässä leikkimökissä?”

Vaikka alkoholi vei isää, hän ehti innostaa Birgittaa urheiluun.

”Hiihdin rotanloukkusuksilla ja tulin kotiin ylpeänä mitali kourassa. Urheilu sosiaalisti minut yhteiskuntaan.”

Rankkaa yksinhuoltajana

”Lapsuuden kokemuksilla on ollut niin vahva voima minuun, että tiedän, miltä syrjäytyneistä ihmisistä tuntuu”, Birgitta Kervinen sanoo.

Häpeä ja sen aiheuttama pelko loppuivat vasta, kun hän rohkeni puhua kokemuksistaan ja tunteistaan, näki syitä ja seurauksia ja ymmärsi, että ei ole häpeäntunteineen yksin.

”Olen koko ikäni pelännyt menetyksiä. Niitä on riittänyt. Elämäni viiva on sahannut jyrkkää käyrää ylös ja alas.”

Birgitta Kervisen yksityiselämän vaikeat ajat eivät päättyneet lapsuuden kokemuksiin. Hän oli itse neljännellä kuukaudella raskaana, kun lapsen isä hukkui.

”Emme olleet naimisissa. Puoli vuotta tyttäreni syntymän jälkeen istuin raastuvassa, kun isyys ja siihen liittyvät muut asiat piti selvittää.”

Vuodet yksinhuoltajana olivat rankkoja. Äidiltään oppimansa mallin mukaan Kervinen päätti, että ei anna periksi.

”Vaikeudetkin voivat olla jaksamisessa suorastaan tärkeitä. Ne opettavat ajattelemaan, että mikään ei voi olla mahdotonta.”

Urheiluseura kasvatti

Jo pienenä Birgitta Kervinen näki, miten vanhemmat järjestivät kotona ammattiyhdistysliikkeen kokouksia. Pikkutyttö kuunteli nurkassa ja oppi, kuinka kokouksissa puhutaan. Koska urheilu oli hänelle tärkeä, ja edullinen, harrastus, hän vaikutti Leppävaaran Sisun johtokunnassa, oli seuran varapuheenjohtaja ja eteni Työväen urheiluliiton piiri- ja liittotasolle.

18 vuotta kului TUL:n urheiluvaliokunnassa, valtuustossa ja hallituksessa.

Birgitta Kervinen oli kova opponoimaan ja kritisoimaan. Hän arvosteli myös TUL:n puheenjohtaja Matti Ahdetta.

Kun Suomen liikuntakulttuuria yhdistettiin perustamalla SLU, Matti Ahde linjasi, että kattojärjestön kahdesta TUL:n edustajasta toisen piti olla nainen.

”Alaleukani loksahti, kun hän ehdotti minua. En ole koskaan syöksynyt kenenkään tueksi miettimättä, mitä seurauksia päätöksillä on, enkä suostunut ottamaan minulle suunniteltua roolia. Kaikki urheilun portaat kavunneena ja siellä johtajuuteen oppineena kasvoin vähitellen suurempiin tehtäviin.”

Sisu nousee, jos syrjitään

Niitä suurempia tehtäviä olivat muun muassa ENGSO:n eli Euroopan urheilujärjestöjen liiton kahdeksanvuotinen puheenjohtajuus ja sitä edeltävä varapuheenjohtajuus.

Birgitta Kervisen valinta tehtävään ei ollut itsestäänselvyys. Kotimaassa päätöstä pitkitettiin tahallisesti, aivan kuten jo aiemmin, kun Kervistä pyydettiin ehdolle Kansainvälisen naisten liikuntaverkosto IWG:n toiseksi puheenjohtajaksi.

”Olisikohan miesehdokasta kansainvälisiin posteihin kohdeltu samoin, voin näin jälkeenpäin kysyä. Vain sisu ja tyhmyys ovat saaneet minut jatkamaan. Fiksuhan olisi lyönyt hanskat tiskiin ja sanonut, että pitäkää leikkikehänne. Varsinkin naiskysymyksessä olin vastatuulessa.”

Taas se nalkuttaa sitä samaa naisasiaa, kuiskittiin ääneen. Jos persoonaan kohdistuva kritiikki olisi lannistanut hänet, hänestä ei olisi tullut kansainvälistä järjestöjohtajaa.

Loppupeleissä on tarvittu myös presidentti Tarja Halosen tukea.

”Moni on yrittänyt latistaa minua: milloin olen ollut liian nuori, milloin väärällä poliittisella puolella. Vikoja on aina löytynyt. Paikkaa on yritetty osoittaa kuin koiralle, istu tuossa. Olen kokenut, miltä tuntuu, kun lyödään lujaa. 1990-luvun taitteessa olin jättää koko liikuntakulttuurissa toimimisen.”

Birgitta Kervinen ei ole suostunut jäämään takapenkkiin. Hän sanoo, että jos haluaa vaikutusvaltaa, se pitää ottaa.

”Kun tuntee ja näkee kaiken epäoikeudenmukaisuuden, halun syrjiä ja vetää mattoa alta, niin kyllä sisu nousee. Ympärilläni on ollut onneksi myös fiksuja, älykkäitä naisia, itseäni osaavampia ja taitavampia, joita on kohdeltu kovalla kädellä ja jotka ovat kanssani kokeneet, että ei helkkari, ei tätä voi tähän jättää.”

Naiset sivuutetaan

Vaikka naisten määrä on paljolti lisääntynyt päätöksenteoissa, pari hallituspaikkaa eivät Birgitta Kervisen mielestä ratkaise ydinkysymystä.

”Urheilun liiallinen politisoituminen jättää vapaaehtoisen työn vähälle huomiolle, vaikka sehän juuri on urheilun selkäranka. Naisten pitäisi pystyä vaikuttamaan sekä toimintasuunnitelmiin, tapahtumiin että rahoitukseen. Usein niihin edetään vasta taistelun kautta.”

Hän heittää pallon myös naisille itselleen.

”Monet naiset ovat uskoneet murtavansa lukkoja omalla erinomaisuudellaan näkemättä, että ovat pelinappuloita. Naiset voisivat katsoa itseensä, kuinka he ovat hyödyntäneet merkittäviä asemiaan vuosikymmenten aikana. Voiko vaatia itselleen naisena solidaarisuutta, ellei puolestaan osoita sitä itse?”

Esimerkiksi liikuntakulttuuri on Birgitta Kervisen mielestä muotoutunut kaikkine lieveilmiöineen miesten johtamaksi sirkukseksi.

”Kukaan miehistä ei ole tullut sanomaan minulle näinä vuosina, että oletpa erinomainen johtaja, päinvastoin”, Kervinen sanoo.

”Naisten työtä ei ole nähty eikä arvostettu. Se on ollut trendinä vuosikymmenestä toiseen, ja muuri pitää jatkuvasti murtaa”

Siksi hän haluaa omistaa palkinnon kaikille Suomessa yli sadan vuoden ajan urheiluelämässä tietä raivanneille naisille.

Kun sen oikein oivaltaa

Tukea Birgitta Kervinen on saanut kotoaan puolisoltaan Pelle Perssonilta, joka tunnetaan tiedekeskus Heurekan pitkäaikaisena johtajana.

”Mieheni on tiukoissa paikoissa muistuttanut, että kun olet kulkenut noin pitkään myrskyn tietä, älä vielä lyö hanskoja tiskiin, vaan katso tilanteet loppuun. Hän on suunnitteleva, sivistynyt tiedemies ja toiminut opastavana mentorina.”

Puolison kanssa Birgitta Kervinen lähtee kuuntelemaan vaikka Wagnerin oopperoita.

Itse hän sanoo olevansa enemmän reppu ja reissumies -tyyppiä. Kun äiti oli rakennuksilla kärrännyt tiilet, Tapio Rautavaara tuli harjannostajaisiin esiintymään. Niitä tilaisuuksia Kervinen muistelee lämmöllä.

Edelleen Kervinen usein laulaa ikisuosikkinsa kappaleita:

”Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa, ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen.”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Palkittu feministi Birgitta Kervinen kannustaa naisia: ”Jos haluaa vaikutusvaltaa, se pitää ottaa”

Sinun täytyy kommentoidaksesi.