Pertti Kurikka: "Pitää olla puhdasta"

Kehitysvammainen punkmuusikko Pertti Kurikka asuu tukiasuntolassa, jossa hänellä on oma kaksio. Siellä voi onneksi tehdä mitä huvittaa. Tosin ihan kaikkeen ei ole lupaa.

Nojatuoli on Kurikan ehdoton lempipaikka kotona.

”Kun tulen kotiin, otan imurin käteen ja siivoan. Pesen myös lattian, sillä kotiini ei saa jäädä pölyä.

Muutto taas uuteen paikkaan oli kiva juttu, sillä sain oman kaksion tästä tukiasuntolasta. Ennen asuin yksiössä täällä Helsingissä. Terveisiä muuten Tapolan kyläyhteisöstä. Asuin siellä joskus, kävin nyt kylässä. En kaipaa sinne. Siellä ei silloin saanut katsoa telkkaria. Nykyisin kyllä saa, kun työt on ensin tehty. Rinnekodissa en haluaisi asua.

Asuntolassani saa katsoa televisiota ja kuunnella musiikkia. Hiljaisuus on kello 22, ja sen jälkeen ei saa stereoita huudattaa. Siinä 21-22 täällä mennään sänkyyn nukkumaan. Voi nukkua, jos haluaa.

Kuuntelen usein musiikkia. Kaikki käy. Minulla on täällä hyllyt täynnä levyjä ja kasetteja. Kummassakin huoneessa. Ne on silleen järjestyksessä kuin pitää ollakin, että löydän mitä haluan. Hummani hei, hummani hei!

”Stereot ovat rakkain tavarani. Rentoudun kuuntelemalla Beethovenin viulukonserttoa ja Mozartia. Käyn sängylle pitkäkseni ja kuuntelen ihanaa musiikkia.”

Herään siinä 7.15. Tänään heräsin reippaana. Käyn aina aamulla suihkussa ja pesen itseni puhtaaksi. Pitää olla puhdas, sillä se ei ole kivaa, jos ihminen haisee.

Aamupalalla juon kahvia ja mehua, syön juustoa ja makkaraa, sen sellaista.

Ikkunastani näkyy risteys, autoja ja taloja. Kun ilmat paranevat, käyn puistossa. Tässä on lähellä pyöräliike, joka on minulle kiva paikka. Tykkään pyöräillä, ei pyöräilyssä mitään vikaa ole.

Lähden reippaana töihin. Aamupäivällä soitimme Pertti Kurikan nimipäivien kanssa joitakin uusia biisejä ja myös vanhaa musiikkituotantoa. Minä sävellän ja laulaja Kari Aalto tekee sanat.

Pomona oleminen yhtyeessä ei haittaa. Minä olen yhtyeen johtaja. Basisti Sami Helle välillä sanoo, että soittakaa kundit oikein. Kyllä se niin on, että kun pitää soittaa oikein, niin pitää. Ei silloin voi olla vaan blä, blä, blää.

Sävellän töissä. Meillä on treenipaikka. Saan soittaa täällä asuntolassakin kitaraa, mutta en sähkökitaraa.

Lempipaikkani kotona on nojatuoli. Siihen saa vivusta hyvän asennon.

Tyttöystäväni Hanna asuu alakerroksessa. Täällä talossa minulla on hyviä kavereita.

Yhdessä siivoamme täällä asuntolassa yhteisen olohuoneen ja käytävät joka torstai. Tykkään olla yhteistiloissakin, milloin missäkin.

Suutun helposti, varsinkin jos joku yrittää puuttua mun asioihin. Jos vaikka juttelen jonkun kanssa, niin ei saa tulla keskeyttämään. Se ei ole kivaa, jos kohdellaan huonosti. Bändissä on aina välillä riitoja, mutta me selvitetään asiat.

Lohdutan itseäni selvittämällä asiat puhumalla. Asiat pitää selvittää puhumalla.

Katson telkkarista Pikku Kakkosta, uutisia ja musiikkiohjelmia. Usein en katso telkkaria lainkaan. Pikku Kakkosessa on kiva se Satu Sopanen, on laulua ja musiikkia. Myös Tutti Ritari ja Rusinante on hyvä. Aa bran san san, aa bran san san!

Jääkaapissani on aina maitoa, voita ja leipää. Ei siellä kyllä nyt ole mitään.

Syömässä käyn ruokalassa alakerrassa. Tykkään kaalilaatikosta. Kun ruoka on edessä, tiedän mistä en tykkää.

Parhaat juhlat on mun omat syntymäpäiväni. Täytän tänä vuonna 59. Ensi vuonna, kun täytän 60 vuotta, jään eläkkeelle. Silloin saa soittohommat jäädä, vaikka Sami Helle pyytäisi mitä.

Keikkamatkoilla tulee aina koti-ikävä. Arvaa vaan kaks kertaa! Joulun aikaan olimme Englannissa soittamassa. Koti-ikävä tuli.

Päiväkirja on minulle tärkeä juttu. Pyydän aina, että joku kirjoittaa siihen mitä sanon. Tänään voi kirjoittaa, että täällä kävi lehti-ihmisiä ja minulta kysyttiin joitakin hyviä ja joitakin vähän huonompia juttuja.

Kotonani ei saa olenkaan heittää mitään parvekkeelta alas. Kerran kun suutuin, meinasin heittää itseni alas. Minulle sanottiin, että Pertti, niin ei saa tehdä. Mitä minulle kävisi? Kyllä ihmiset tulisivat vihaiseksi.

Viimeiseksi illalla katson vähän telkkaria ja sen jälkeen menen nukkumaan sänkyyn ja kuuntelen radiota: musiikkiohjelmaa Tampereelta.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 8/15.

Teksti: Else Turunen
Kuvat: Pekka Nieminen/Otavamedia