Ihmiset

Pitääkö koko loma viettää lasten kanssa?

Vietetäänkö teidän perheessänne lomaa lasten vai aikuisten ehdoilla?

Aikuisilla ja lapsilla on monesti eri käsitys siitä, mitä lomalla olisi mukava tehdä. Pikkulapset viihtyvät mökillä, teinit kaipaavat kaupunkiin ja aikuiset haluaisivat omaa rauhaa.

Saako vanhempi käyttää osan lomastaan vain itseään varten? Vai onko koko loma vietettävä lasten ja perheen kanssa? Miten teidän perheessänne on tapana sopia lomanvietosta?

Nyt sinulla on tilaisuus kysyä asiantuntijalta neuvoa tilanteeseesi. 5.8. ilmestyvässä Kotiliedessä perheterapeutit Maiju ja Kari Kuhanen käsittelevät perheen lomanviettoa. Lähetä kysymyksiä tai kerro kokemuksistasi: Kotiliesi/ Suhteet solmussa, Maistraatinportti 1, 00015 KUVALEHDET tai suhteetsolmussa(at)kuvalehdet.fi.

Voit kirjoittaa kysymyksesi tai mielipiteesi myös alla olevaan Oma kommentti -kenttään, jolloin teksti on kaikkien kävijöiden luettavissa.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Pitääkö koko loma viettää lasten kanssa?

Viikonloppumatkalle aviomiehen kanssa

No ei todellakaan! marttyyrivanhempia on ihan tarpeeksi, kyllä aikuisetkin tarvitsee välillä tuulettumista ihan kahden kesken. Miksi siitä pitäisi edes syyllistyä? Sehän on koko perheen etu.

Äiti

Isä matkatöissä, Äiti tekee pitkiä päiviä.Kotona vielä 2-lasta.Koko perheen yhteinen toive: vietämme lomaa2-viikkoa vähintään ,yhdessä koko porukka.Vuoden aikana vietämme myös kahdenkeskisen loman mieheni kanssa.Olemme viikon talvella mökillä tai kylpylässä ja sinne ovat kaikki lapset tervetulleita halujensa mukaan.

Hyvät kokemukset kiertoon

Miksi kysymys on ”pitääkö” eli onko lupa tai saako tehdä jotain? Voisi myös kysyä minkälainen lomanvietto palvelee sekä lasta että aikuista tai miten sovitetaan yhteen eri-ikäisten toiveita ja tarpeita. Silloin vältyttäisiin turhalta vastakkainasettelulta, joka usein vie keskustelun sivuraiteille.

Kiitollinen äiti

Myös minä ihmettelin muotoa, pitääkö. Meillä oli itsestään selvyys mennä reissuun koko porukalla. Ajan myötä tulee luonnostaan kahdenkesken lomia.
Sama päti hoitoon viemiseen; halusimme aina olla lapsen kanssa kotona tms. Kyllä hän kaverien kanssa oli myös. Olimme vain valmiit satsaamaan lapseen, kun hänet kerran saimme. Lapsi on lahja. Yleensä lahjaa arvostetaan. Hän ei kuitenkaan ohittanut Jumalaa…

Patience

Yksinhuoltajana vietin aikani suurin piirtein kokonaan lasten ehdoilla. Eipä ollutkaan mummuja tai ukkeja, sisaruksia tai muitakaan tukihenkilöitä lasten katsojiksi.
Mutta niin kauan kuin lapset kotona asuivat, tuntui luonnolliselta että sen mukaan eletään kuin tilanne vaatii. Ja minusta se oli hauskaa! – Nyt itsellisenä on kiva tehdä asiat omien toiveiden mukaan, vielä ehtii ihan tarpeeksi nähdä ja kokea.

Vastaa käyttäjälle PatiencePeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.