Ihmiset

Pitäisikö asuminen keskittää kaupunkeihin?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok) kannattaa ekologisia pientaloyhteisöjä.

Helsinkiläinen Vapaavuori puhuu nykyistä tiiviimmän ja ekologisemman yhdyskuntarakenteen puolesta. Sellaisen, jossa asunnot ja palvelut ovat lähekkäin ja töihin pääsee julkisilla kulkuneuvoilla. Rakentaminen pitää keskittää sinne, missä sitä jo entuudestaan on.

– Ei taloja voi jatkossa rakentaa sikin sokin pitkin peltoja. 30 vuoden päästä nykymeno on mahdotonta. Kyllä Siperia eli energianhinta viimeistään opettaa. Kun bensiinin hinta nousee riittävästi, ihmiset oppivat.

Halusimme tai emme, asutus tulee yhä vahvemmin keskittymään elinvoimaisiin seutukuntiin: Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun, Jyväskylään, Kuopioon ja Ouluun. Heikommin menestyvät seudut tulevat entisestään autioitumaan.

– Kaupungistuminen on Suomessa vielä kesken. Meillä asuu kaupungeissa vähemmän väkeä kuin missään länsimaassa.

Jan Vapaavuori toivoo Suomeen lisää niin sanottua kaupunkimaista pientaloasumista, josta hän ottaa hyväksi esimerkiksi Vantaan Kartanonkosken asuinalueen. Hän uskoo, että omaan taloon rikkumattomaan rauhaan kiintyneet suomalaiset kiinnostuvat kaupunkimaisesta pientaloasumisesta, kun hyviä esimerkkejä saadaan nähtäväksi.

Myös väestön ikääntyminen tulee Vapaavuoren mukaan edistämään kaupungistumista.

– Kun meillä alkaa olla tuplamäärä yli 65-vuotiaita ja kolminkertainen määrä yli 80-vuotiaita, hyvät joukkoliikenneyhteydet ja palvelut ovat poikkeuksellisen tärkeitä.

Lue lisää Kotilieden numerosta 8/2009.

Mitä mieltä sinä olet Vapaavuoren ajatuksista? Onko kaupungistuminen väistämätöntä? Kuulostaako kaupunkimainen pientaloasuminen houkuttelevalta?

Kommentoi

Kommentoi juttua: Pitäisikö asuminen keskittää kaupunkeihin?

Urban Turban

Oikeassa Jan on. Ei voi toimia sellainen yhteiskunta, jossa lapset asuvat eristyksissä ikätovereistaan ja haetaan taksilla kouluun ja vanhukset ovat oman onnensa nojassa korvessa.

järven rannassa keskellä kaupunkia

Olen muuttanut maalta kaupunkiin ja vaikka olen maalta syntyisin, olen erittäin tyytyväinen nykyiseen asumismuotooni. Kerrostalossa asutaan mutta vähääkään ei häiritse toisten lähellä asuminen. Seutu on tiiviisti rakennettua mutta niinhän kaupungissa pitääkin. Ei ahdista. Täällä ovat kaikki palvelut lähellä. Ravintolaan voimme lähteä tuosta noin vaan ja ottaa ruuan kanssa viiniä, koska voimme kävellä helposti kotiin.

Ann

Erilaisia näkökulmia tarvitaan asiaan. Itse asun kaupunkialueella ja tiedostan palvelujen tarpeellisuuden.Työni on toki tärkein perusta asumiseen. Silti en oleta, että kaikkien pitäisi toimia samoin. Usein myös nk kaupunkiasujilla on ”kakkosasunto” maalla ja näkevät sen tosi tarpeelliseksi elämänlaadun takia. Kaikille se ei ole mahdollista.Tilanteita ei mielestäni voi ratkaista yhden kaavan mukaan. Keskustelua tarvitaan.

Ruokin teitä kaupunkilaisia(kin).

Maalla-asuvana sitä ihmettelee kaupunkilaisten ”vapautta” vapaa-ajanasunnollaan. Tontti elikä reviiri aidataan eli merkataan reviiri ja siellä sitä sitten istutaan grillailemassa vapaina kuin aidatut vasikat! 🙂
Minä en suurin surminkaan muuttaisi kaupunkiin missä ihmisten reviirit menevät pahasti päällekkäin. Suomeenkin saataisiin aikaiseksi todella pahat slummit, jos maaseutu todellakin tyhjennettäisiin ihmisistä ja me kaikki reilu 5 miljoonaa ahtautuisimme Suomessa tällä hetkellä kaupungeiksi laskettaviin kuntiin asumaan. Mitenkähän tämä ”friiperi” ratkaisee meidän maajussien elinkeinon sijoittamisen kaupunkiin? Minä tuon muuttaessani mukanani 50 hehtaaria peltoa, 300 hehtaaria metsää, hehtaarin kokoisen tontin (jolla sijaitsee 2 asuinrakennusta, viljankuivaamo, navetta, sahalaitos sivuelinkeinonamme, konehalli, pumppukoppi ja kaivo, sauna, puuhuone ja muita pienempiä talousrakennuksia). Olen myös suunnitellut ottaa muutamia lihasikoja kesäksi kasvamaan ja peltoani saatan vuokrata naapurin 30 lehmälle laitumeksi. Mitenkähän olisi, muuttaisin näine hyvineni Kruunuhakaan, löytyykö minulle ja elinkeinolleni 350 ha tilaa?

Elämä on antanut

Olen asunut kaupungissa omakotitalossa lapsuuteni, kerrostalossa nuoruuteni ja nyt asun maalla.
Maalla asuminen on ylellisyyttä, varsinkin näin kun on oma rauha ja hyviä naapureita ja kirkonkylä pyörämatkan päässä. Olemme onnekkaita. Autoilua lukuunottamatta elämäntapamme on varsin ekologinen; lähellä olevan luonnon takia ei raski lähteä ulkomaille – tekee mieli elää vuodenaikoja. Etelän hedelmät jätän enimmäkseen kauppaan, syömme marjoja ja 100 km säteellä kasvatettua perunaa ja poroa. Shoppailua ei juuri tule harrastettua.
Se, mikä kaupungissa inhottaa, on saasta ja elämän kovuus. Kaupungin ilma haisee pakokaasulle (sitä ei huomaa siellä asuessa), kaupungissa on pölyistä, kaupungissa haukutaan lasten kanssa liikkujia julkisissa kulkuvälineissä, puliukot hyökkäävät juttusille kun on lastenvaunujen kanssa liikkeellä. Kaupungissa lapsia kiusataan koulussa jos ei ole kännykkää ja muotikamppeita (lasten kyläkoulussa verkkarinpolvet on kaikilla pojilla puhki). Kaupungissa on pakko kärsiä toisten ihmisten pahoinvoinnista. Koen kaupungin paheksuvana ympäristönä.
Jos lapsia ei olisi, asuisin varmaan kuitenkin kaupungissa kerrostalossa ja minulla olisi vuokraviljelypalsta ja mökki tai joku kiinnekohta maalle.

Ekoihminen

Pitäisi.

Näin on

Ei missään nimessä pidä keskittää asumista kaupunkeihin!!! Kaupungeissa ja taajamissa ihmiset voivat pahoin, kun heillä ei ole mitään tekemistä siinä kopissaan, jossa asuvat. Entisajan työt puunpilkkomisineen toivat arkeen hyötyliikuntaa ja mielekkyyttä. Nyt ihmiset joutuvat lähtemään punttisaleille ja lenkkipoluille, etteivät lössähdä. Kaupunkeja ei olisi koskaan pitänyt perustaa asumistarkoitukseen. Työpaikat siellä voi kyllä olla ja virastot, mutta ei koteja.

eilamarjatta

Olen samaa mieltä nimim. Näin on kanssa; kaupunkiympäristö on huono
asumiseen ja vielä olisi tarkoitus tiivistää siellä asumista.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.