Viisi euroa päivässä ruokakauppaan?

Padasta nousee herkullinen tuoksu. Siellä muhii pala itse kasvatettua lammasta, Brittaa.

- Ensimmäinen neuvoni on, että jos aiot syödä kasvattamasi eläimet, älä anna niille nimeä, Maria Österåker huokaa.

Österåkerin kolmelapsinen perhe yrittää pärjätä mahdollisimman omavaraisesti. Elämäntapa käynnistyi Marian ja tämän miehen Jensin pohtiessa, kuinka saisivat enemmän aikaa perheelleen.

- Oli selvä, että tällöin meidän pitäisi tehdä vähemmän töitä. Se taas tarkoittaisi vähemmän rahaa, mikä tarkoittaisi vähemmän ostoksia – ja enemmän itse tehtyä ja kasvatettua.

Helmikuussa 2009 Maria ja Jens päättivät, että kokeilisivat elää mahdollisimman omavaraisesti kuukauden ajan. He hankkivat heti vihannesten siemeniä ja kesän alussa myös kanoja. Kokeilu alkoi innostuneissa merkeissä, mutta:

- Söimme sen kuukauden aikana miltei kaiken minkä olimme viljelleet, eikä talveksi jäänyt mitään.

Aivan omavaraisiksi he eivät ryhtyneet. He sopivat, että kaupasta voidaan hankkia tarvikkeita viidellä eurolla päivässä. Ostoslistalle jäivät ainakin jauhot, maitotuotteet, kahvi ja mausteet.

Nyt he ovat viettäneet omavaraiskuukautta jo kolme kertaa. Sen myötä koko elämäntyyli on muuttunut. Tällä hetkellä Maria arvioi perheen elävän noin 60-prosenttisesti omavaraistaloudessa.

- Vihannekset, yrtit ja juurekset saamme omasta maasta, marjat ja sienet metsästä, lihan omista eläimistä, hunajan omista pesistä. Olemme hankkineet pienen metsäpalstan, jotta saamme puita lämmitykseen.

Jauhot ostetaan, mutta leivät leivotaan itse. Maito tulee lähistön luomutilalta.

- Minulle tässä ei oikeastaan ole mitään uutta. Lapsena maalla katsoin, kuinka isoäitini teki itse miltei kaiken, Maria sanoo.

Maria on seurannut keskustelua uusavuttomuudesta, siitä kuinka edes tavallisia asioita ei enää osata tehdä. Äitinä hän tahtoo näyttää myös lapsilleen, että itse tekeminen on mahdollista – ja hauskaa.

- On niin helppoa ostaa kaikki kaupasta, tai antaa jonkun tehdä asiat puolestasi. Mutta silloin tulee myös antaneeksi toisille paljon valtaa omaan elämään.

Maria kokee nyt ottaneensa takaisin tätä valtaa. Hän voi itse päättää, minkälaisia torjunta-aineita hänen vihanneksiinsa on käytetty ja miten hänen syömänsä eläin on elänyt.

Mikä on luksusta?

Maria pesee ja kuorii omassa maassa kasvaneita multaisia porkkanoita. Kuoret hän säästää kaneille. Ne ovat periaatteessa liharotua, mutta miltei liian suloisia ruoaksi.

- Emme ole vielä päättäneet voimmeko syödä niitä. Lapset ovat ehdottomasti vastaan, Maria sanoo.

Lapsia omavaraiskokeilussa huoletti eniten se, että muut voisivat luulla heitä nyt köyhiksi.

- Olen kyllä selittänyt, että emme tee tätä koska meidän on pakko, vaan koska olemme näin valinneet. Silti mietin, miksi köyhäksi leimautuminen olisi niin vaarallista.

Marian käsitys siitä, mikä on luksusta, on muuttunut.

- Nyt ylellistä on aika. Kun ystävä soitti ja ehdotti yhteistä tekemistä, saatoin heti vastata myöntävästi.

Maria ei silti halua elää liian tiukkapipoisesti. Kaupassa käydään yhä, lasten kanssa toisinaan hampurilaisellakin.

Omavarainen elämä on tuonut myös halun vaikuttaa myös yhteiseen ympäristöön. Marian mielestä emme voi odottaa kunnes päättäjät tekisivät jotain asian hyväksi.

- On parempi ratkaista edes pieni osa ongelmaa, tehdä jotain itse.

Marian vinkit aloittelevalle omavaraistelijalle

1. Valitse ruokakaupasta kerrallaan osasto tai hylly, josta et osta. Me päätimme ensin, ettemme käy enää leipähyllyllä, syksyllä päätimme hylätä vihannesosaston. Tai katso, mitä joltain hyllyltä voisit tehdä itse.

2. Etsi mieleisesi blogi seurattavaksi. On helpompi innostua kokeilemaan, kun näkee, kuinka muut onnistuvat. Esimerkin voima kannustaa!

3. Luota kykyihisi: osaat kyllä! Jos vaikka päätät tehdä kurkkusalaattia, saat netistä parissa sekunnissa siihen 10 reseptiä. Vaikeampaa voi olla kääntää ajatukset niin, että kurkkusalaatti on ylipäätään mahdollista valmistaa itse, ei siis mikään kaupan yksinoikeus.

Katso Marian lammaspadan resepti>>
Tutustu Marian blogiin Lev mer på mindre>>

Lue koko juttu Kotiliedestä 4/13

Kuvat: Heikki Rautio

Keskustelu

Tämä oli minusta mielenkiintoinen kirjoitus lehdessänne. Ajatus siitä, että pärjäisin vitosella per päivä ruokakaupasta kiehtoo sisäistä penninvenyttäjääni. Kasvimaanhoitoa en kuitenkaan aio aloittaa. Kun lapsena ja teininä nykersin aikani kerhokasvimaata ja niska paloi ja aina oli vielä joku aikuinen vähän patistamassa, niin innostus ei oikein saanut tuulta siipiensä alle. Maatilalla asuvana minun on ehkä mahdollista toteuttaa tuo ”vitonen päivässä” jotenkin ilman omaa kasvimaata. Omenapuita, viinimarjoja ja mehiläisiä on omasta takaa ja perheessämme on metsästäviä henkilöitä. ”Oravannahkakauppaa” voisi käydä jossain määrin vaihtamalla esim. hunajaa perunoihin tai hillo-omenoita porkkanoihin…

Kommentoi juttua: Viisi euroa päivässä ruokakauppaan?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X