Ihmiset

Sukupuolenkorjaus pelasti – lue Samuelin koskettava tarina

Yksi Samuel Susilinnan, 32, lapsuuden onnellisimmista hetkistä oli se, kun hän sai leikata tukkansa lyhyeksi. Ennen sukupuolen korjaamista Samuel yritti sinnikkäästi olla tyttö, mutta ei hän pystynyt muuttamaan itseään.

Autot huristivat päiväkodin lattialla, kun Saara ja kaverit keksivät vauhdikkaita leikkejä. Ennen välipalaa lapset ohjattiin vessaan: tytöt tyttöjen puolelle, pojat omalleen. Saara ihmetteli, miksi kaverit menivät eri vessaan. Ja miksi vain häntä ohjattiin tyttöjen nukkeleikkeihin?

Onpas tyhmiä ohjeita, Saara ajatteli ja paineli leikkimään poikien pariin.

Koulussa Saara pakotettiin käyttämään kaunoluistimia. Hän katseli liikuntatunnilla ikkunasta, kuinka pojat pelasivat ulkokentällä lätkää, kun hän hyppeli tyttöjen kanssa jumppaliikkeitä. Kun tytöt sitten pääsivät jäälle, ohjelmassa oli sirklausta ja pyörähdyksiä.

”Mietin, että onpa älytöntä.”

Liian poikamainen

Peilistä katsoi kirkassilmäinen lapsi. Vau, tämä on tyylini! Ala-astetta käyvä Saara oli saanut tahtonsa läpi, ja nyt hänellä oli lyhyt tukka. Koulun naisrehtorilla oli moderni kampaus, joten Saara oli vakuuttanut äitinsä siitä, että sellainen sopisi hänellekin.

”Sain vihdoin olla itseni näköinen.”

Poikamainen olemus sai monet luulemaan Saaraa pojaksi. Kun Saara kertoi asiasta riemuissaan äidilleen, tämä pahastui. Asia jäi vaivaamaan Saaraa.

Vielä ala-asteella pojat ottivat Saaran leikkeihinsä. Yläasteella häntä ei enää huolittu mukaan. Saaralla ei ollut kavereita, häntä kiusattiin. Heitettiin kuminpalasilla, haukuttiin, huudettiin perään: Olet ruma! Lehmä! Häivy!

Tytöt eivät halunneet olla Saaran seurassa, koska tämä oli niin poikamainen, ja pojat pitivät häntä outona tyttönä. Saara kertoi asiasta vanhemmilleen, ja kun äiti soitti kouluun, opettaja vain pahensi tilannetta. Onko totta, että Saaraa kiusataan, opettaja kyseli kaikilta.

Saara tiesi saman tien mitä kysymyksestä seuraa. Kiusaaminen yltyi.

Yksin pihalle

Onneksi oli netti. Saara klikkasi itsensä joka päivä sisään irc-keskustelupalstalle. Mistä bändeistä pidät? Oletko kuullut niiden uusimman biisin?

Saara oli 15-kesäisenä hankkinut ensimmäisillä kesätyörahoillaan oman tietokoneen ja viihtyi keskusteluryhmässä. Siellä hän koki olevansa hyväksytty ja kiinnostava.

”Kaikki muu ahdisti, mutta netissä minulla oli kavereita.”

Vanhemmat olivat huolissaan siitä, että tyttö vietti liikaa aikaa tietokoneella. He kannustivat tätä ulos.

”Monta kertaa mietin, että voisin lähteä jonnekin, mutta en keksinyt, mitä tekisin itsekseni. Seisoisinko yksin pihalla?”

En osaa edes kävellä

Kun murrosikä oli alkanut näkyä Saaran ikätovereiden kehoissa, Saara sai joka puolelta moittivaa palautetta poikamaisuudestaan. Miksi kävelet kuin pojat, hänelle huudeltiin, ja Saara mietti, miten pojat liikkuvat. Hän ei ollut ikinä ajatellut kävelyään. Minkä takia oma tapa ei kelvannut?

Kaikkialta viesti oli, että tytön pitää käyttäytyä tyttöjen tavoin. Äiti yritti auttaa Saaraa löytämään naiseutensa, jotta hänen olonsa olisi parempi. Saara ahdistui siitä vain lisää.

Hän riiteli paljon vanhempiensa kanssa. Saarasta tuntui, ettei hän voinut puhua tunteistaan yhdenkään ihmisen kanssa.

”Vanhemmat olisivat varmaan kuunnelleet, mutta koin, että en saisi ymmärrystä. Käperryin itseeni.”

Tulevaisuus vaikutti toivottomalta. Kaikki hänessä oli pielessä.

”Mietin myös itsemurhaa, useamman kerran.”

Yritys olla nainen

Toppi oli kireä ja paljasti pyöreät rinnat. Saara katseli peilikuvaansa ja toivoi, että rinnat eivät enää kasvaisi. Hän harjasi ripsiinsä mustaa ja punasi huulet. Hän oli lähdössä lukiokavereiden kanssa diskoon.

Tytöt olivat ehdottaneet Saaralle uutta tyyliä. He tarkoittivat hyvää. Saaralle sanottiin, että koska hän on poikamainen, hän näyttää poikien silmissä rumalta eikä saa ikinä poikaystävää. Pitää olla naisellinen!

Koska viesti kaikkialta oli, että Saara on tyttö ja tytöt tykkäävät pojista, Saara ei osannut kyseenalaistaa asiaa. Niinpä hän suostui laittautumaan ravintolailtaa varten. Olo oli kuin naamiaisissa, mutta Saaraa pyydettiin tanssimaan.

Hämmentyneenä Saara ihmetteli, miksi ihmiset teeskentelevät olevansa jotakin muuta kuin ovat. Kyllähän se lopulta paljastuu, millainen ihminen kaiken laittautumisen takana on, Saara selitti.

Kaverit eivät käsittäneet, mitä Saara tarkoitti. Eikä Saara puolestaan ymmärtänyt, että kaverit eivät laittautuessaan kokeneet muuttuvansa eri ihmisiksi.

Masennus tummeni pikkuhiljaa, kun Saara huomasi, että mikään tahdonvoima ei auta.

”Ajattelin, että vika on minussa.”

Hän ei pystynyt muuttamaan itseään tyttömäiseksi.

Psykologi oivalsi

Kun Saara pääsi opiskelemaan ammattikorkeakouluun, hän masentui pian niin pahasti, että joutui keskeyttämään opinnot. Hän alkoi käydä psykologilla, joka halusi jutella Saaran lapsuudesta ja nuoruudesta.

”Psykologi kysyi, olenko koskaan ajatellut, että voisin olla transsukupuolinen.”

Saara vastasi, että ajatus oli käynyt mielessä, mutta ei hän voi olla sellainen kummajainen. Siihen aikaan transihmiset näkyivät televisiossa vain sketsihahmoina.

Psykologin kanssa kuitenkin sovittiin, että Saara kävisi tutustumassa Transtukipisteen nettisivuihin. Niitä lukiessaan Saara huomasi, että kuvailut tuntuivat todella tutuilta. Hän löysi myös vertaistukifoorumin osoitteen ja ahmi ihmisten tarinoita. Kaikki selveni.

”Tunsin, että olen löytänyt kotiin.”

Psykologille Saara totesi, että ymmärryksen jälkeen elämä on tuntunut jatkuvalta joululta.

Järkytys vanhemmille

Yhtäkkiä, 25-vuotiaana, Saaraa vaivannut neuvottomuus, ahdistus ja syvä huonommuuden tunne olivat poissa. Hän sai lähetteen transpoliklinikalle ja kertoi asiasta äidille ja isälleen.

”Äiti sanoi, että hän on aina tiennyt minun olevan kuin poika, mutta tarvitseeko asialle tehdä mitään.“

Äidin reaktio harmitti Saaraa. Hän arvelee tämän pelänneen, että Saaran tulevaisuudesta tulisi vaikea. Isä puolestaan totesi vain ”jaa” eikä halunnut puhua asiasta sen enempää.

Ennen kuin sukupuolenkorjaus voidaan tehdä, edessä on vähintään puoli vuotta kestävä tutkimusjakso. Se ja sitä seuraavat hoidot ovat sukupuoltaan korjaavalle vaihe, jossa henkinen tuki on tarpeen. Lapsuuskodissa asia oli tabu, mutta onneksi Saara oli ehtinyt rakastua ja seurustella useamman vuoden. Silloinen avopuoliso ja tämän äiti olivat tukena koko prosessin ajan.

”Kävin itsekseni tulemisen läpi heidän kanssaan.”

Varaukseton tuki liikuttaa Samuelia yhä. Niin, Samuelia. Saarasta kasvoi mies nimeltä Samuel Susilinna.

Nimellä on iso merkitys ihmisen identiteetille, ja Samuelin entinen nimi ahdistaa häntä. Se muistuttaa ajasta, jolloin muut kohtelivat häntä väärin, tyttönä.

Samuel ei enää nykyään halua kertoa todellista vanhaa etunimeään kenellekään. Siksi kutsumme häntä tässä jutussa Saaraksi, vaikka se ei todellisuudessa ollut hänen nimensä nuoruusvuosina.

Vihdoin sukupuolenkorjaus

Ensimmäiset partahaivenet olivat hentoja. Ja sitten niitä kasvoi lisää! Samuel otti kasvoistaan kuvia ja jakoi niitä uusien, samassa tilanteessa olevien kavereidensa kanssa.

”Transmiehet odottavat hormonihoitoa kuin kuuta nousevaa.”

Testosteronit madalsivat ääntä ja tuottivat toisen murrosiän. Välillä Samuel innostui, välillä kaikki ärsytti. Prosessi eteni kuitenkin hyvin. Edes laajat psykiatriset testit eivät tuntuneet rankoilta.

Kun Samuel viisi vuotta sitten heräsi rintakehäleikkauksen jälkeen sairaalassa, hänen hymylleen ei tullut loppua.

”Tunsin löytäneeni rauhan kehoni kanssa. En ollut enää vankina kehossani.”

Hän joutui kuitenkin vielä tekemään vaikean päätöksen.

Uusi alku

Nykyinen translaki vaatii sukupuolensa korjaavalta ja sen juridisesti vahvistavalta lisääntymiskyvyttömyyttä. Samuel on aina halunnut lapsia, mutta jo rankka hormonihoito piti huolen siitä, että se ei tule onnistumaan.

Moni transihminen suunnittelee haluavansa myös genitaalikirurgiaa. Prosessin kuluessa moni transmies kuitenkin luopuu siitä.

Kirurgiassa on aina riskinsä. Tarvitaan monia leikkauksia, eikä lopputulos ole samanlainen kuin jos olisi syntynyt tietyn sukupuolisena.

Jos taas ei käy leikkauksessa, transihminen voi joutua syrjityksi esimerkiksi uimahallissa tai rannalla.

Samuel ei halua kertoa julkisesti, mihin ratkaisuun hän itse päätyi. Hän muistuttaa, että genitaalit eivät kerro ihmisen sukupuolesta yhtään mitään.

Samuelilla on nyt olo, että hän on käynyt prosessinsa läpi. Uusi elämä on vasta alussa.