Talous

Näin eronneen Katin, 47, sosiaalialan palkka riittää kuluihin ilman kituuttamista: ”Eroprosessissa laskin tarkkaan, miten pärjään jatkossa"

Sosiaaliohjaaja Kati Railo on tottunut elämään varojensa mukaan. Kun säästää juoksevista menoista, rahaa jää myös nautintoihin ja kalliimpaan ekosähköön.

Sosiaaliohjaaja ja kahden lapsen äiti Kati Railo erosi avoliitosta vajaa vuosi sitten. Vaikka vanhemmilla on toimiva yhteishuoltajuus ja lapset asuvat toisten vanhempiensa luona puolet ajasta, Kati on eron jälkeen joutunut miettimään rahaa ja kuluttamistaan eri tavalla kuin ennen.

”Eroprosessissa laskin tarkkaan, miten pärjään jatkossa. Kaikkeen en osannut varautua, mutta pienten kulujeni takia saatoin olla aika huoleti.”

Vuokran, sähkön, kotivakuutuksen ja puhelinten lisäksi säännöllisiä kuluja ovat vain musiikkitoistopalvelun kuukausimaksu ja siirtolapuutarhamökin laina.

Eron jälkeen Kati halusi panostaa elämänlaatuun. Viime kesänä hän luopui Helsingin kaupungin asunnosta ja muutti 200 euroa kalliimpaan, yksityisen omistamaan viihtyisään kolmioon.

”Se oli harkittu päätös, ja olen siihen tyytyväinen.”

Kati oppi rahankäytön yksinhuoltajaäidiltään

Kati oppi rahankäytön aakkoset jo lapsuudenkodissaan.

”Yksinhuoltajaäidin talous oli tiukalla, mutta hän ei koskaan voivotellut asiaa. Siskoni kommentoi kuitenkin joskus, ettei raha kasva puissa. Se ärsytti minua, koska harvoin toivoin mitään erityistä.”

Kotona Kati oppi, ettei raha tuo onnea ja että sukulaiset auttavat toi­siaan. Läheisiltä voi tarvittaessa pyytää pieniä summia lainaksi ja maksaa ne heti seuraavasta palkasta pois.

”Turvaverkkojeni ansiosta en ole koskaan ollut huolissani rahasta.”

Budjetteja Kati on tehnyt nuoresta tytöstä asti.

”Viimeistään kuukauden puolivälissä tsekkaan, paljonko rahaa on jäljellä. Jaan rahan päivien mukaan ja näen, kuinka paljon voin loppupäivinä kuluttaa. Se on helppo systeemi ­eikä vaadi Excel-taulukoita.”

Lue myös: Näin laadit toimivan budjetin – katso ohjeet!

Osamaksulla vain kolme ostosta

Helpointa on säästää ruokamenoissa. Kati käy kaupassa usein ja etsii punalaputettuja tuotteita. Työpaikkalounaan sijaan töissä on ­nykyään mukana eväät tai laputettu eines.

Eron jälkeen Kati on vähentänyt lempipuuhaansa, kirppiksillä käyntiä, ja venyttänyt myös kampaajalle menoa.

”Osaan elää varojeni mukaan. Jätän tekemättä tiettyjä asioita, jotta voin tehdä toisia. Musiikista ja keikoista en luovu, mutta tänä vuonna jätin Flow-festivaalit väliin kalliiden lippujen takia.”

Tietyt periaatteet pitävät. ­Kati maksaa ekosähköstä, vaikka se on muuta sähköä kalliimpaa, ja hankkii vaatteet ja tavarat käytettyinä.

”Ostan lähes kaiken kierrätettynä, koska maailma on täynnä toimivaa käytettyä tavaraa. Se on ollut elämäntapani nuoruudesta asti. Kyse on ekologisesta valinnasta, mutta samalla pääsen halvemmalla.”

Katilla ei ole autoa eikä ajo- tai luottokorttia. Osamaksulla hän on hankkinut vain silmälasit, sohvan ja elämänsä kalleimman tavaran, 1 600 euroa maksaneen sähköpyörän.

”Olen aina ollut tosi huono säästämään eikä minulla ole puskuria. Jos telkkari tai imuri hajoaa, olemme ilman kunnes hyvä käytetty tulee vastaan. Mutta vähintään sen verran pitää säästössä aina olla, että saan vietyä lapsen tarpeen tullen taksilla lääkäriin.”

Katin menot viikon aikana

Maanantai

Työpaikkaruokalan lounassämpylä maksoi 5,10 euroa. Facebookin kierrätysryhmästä Kati löysi 10 eurolla riipputuolin parvekkeelleen.

Tiistai

Säästöpossuun kertyneillä viisisenttisillä Kati osti töissä 20 senttiä maksaneen automaattikahvin ja söi lounaaksi eväitä. Illalla hän kävi ystävien kanssa ulkona syömässä ja viinillä. Katin ehdotuksesta valittiin edullinen paikka. Laskua tuli 37,80 euroa.

Päivän ostoksiin kuuluivat vielä keikkaliput Sur-rur ja Tamara Luonto -yhtyeen keikalle, 30,50 euroa.

”Keikoilla käyminen lapseni kanssa on yhteinen, tärkeä harrastus.”

Keskiviikko

Pienten menojen päivä: kolikkokahvit 20 senttiä ja lounassalaatti 5,40 euroa – kaupasta, vaihtelun vuoksi.

Torstai

Kahvit 20 senttiä, lounas työpaikan ruokalassa 7,20 euroa. Kati käy ruokalassa vain harvoin, silloin kun hänellä on sellainen fiilis. Kotimatkalla ruokakauppaan meni 17,20 euroa.

Perjantai

Palkkapäivä. Maksuun meni perhe­Spotify, 19 euroa, ja mökkilainan lyhennys 162 euroa. Mökin remppa­rahastoa Kati kartutti 60 eurolla.

Buffetlounas maksoi 10,90. Seminaaripäivän päätteeksi työporukka lähti lasilliselle. Kati yllättyi halvimman oluen hinnasta: 6,40 euroa tuoppi. Ennen Sur-rurin keikkaa Kati kävi vanhemman lapsensa kanssa sushilla, joka maksoi 33,80. Keikalta Kati ­osti bändin LP-levyn 25 eurolla. Illalla hän siirsi lapsensa tilille 10 euroa.

Lauantai

Aiemmin jääkapin täytenä pitänyt Kati on opetellut eron jälkeen vähentämään ruokahävikkiä. Se onnistuu pitämällä kaapit suht tyhjinä, käymällä usein kaupassa ja ostamalla vain pian syötävää ruokaa. Tänään ruokaostoksiin meni 13,30 euroa.

Lue myös: Pakastaminen säästää rahaa, aikaa ja ruokahävikkiä – Satu, 54, pakastaa voipaketitkin: ”Pakastin on meidän ruokakauppamme”

Sunnuntai

Kati kävi ruokaostoksilla lähikaupassa ja myös kauempana Lidlissä, jotta kaapissa olisi Marttojen suosittelema 72 tunnin ruokavara. Varastot täydentyivät kuitenkin maltillisesti, 42 euron edestä.

Kati kysyy asiantuntijalta: Miksi ja milloin palveluja kannattaa kilpailuttaa?

Katilla on jo vuosien ajan ollut suoramarkkinointikielto. Bonuskortteja hän ei ­omista, koska hän ei halua, että kukaan seuraa hänen kulutustottumuksiaan. Hän ei ole myöskään kokenut tarpeelliseksi kilpailuttaa vähiä palvelujaan, koska se tuntuu hänestä hyötyyn nähden vaivalloiselta. Kannattaisiko kilpailuttaminen kuitenkin?

Asiantuntija vastaa:

Eri palveluntarjoajia kilpailuttamalla kuluttaja voi säästää, vastaa kilpailu- ja kuluttajaviraston erityisasiantuntija ­Kati ­Korppoo.

Sähkön osalta hintavertailua voi tehdä Energiaviraston ylläpitämässä sahkonhinta.fi -palvelussa. Muista palveluista ei juuri ole olemassa vertailusivustoja. Silloin kuluttaja joutuu pyytämään tarjouksia eri palveluntuottajilta ja vertailemaan saamiaan tarjouksia itse.

”Ainakin puhelin- ja nettiliittymät kannattaa kilpailuttaa. Ne voivat olla kuukausittain iso kuluerä”, Korppoo neuvoo.

”Niistä kannattaa valita itselle sopiva. Esimerkiksi huippunopeaa nettiä eivät kaikki tarvitse.”

Jos haluaa varmistua siitä, että vuoden ajan on tietty hinta vaikkapa puhelinliittymistä, kannattaa ottaa määräaikainen, kiinteähintainen sopimus. Toistaiseksi voimassa olevissa sopimuksissa yritys voi muuttaa hintaa, jolloin kuluttajan täytyy itse olla hereillä korotusten suhteen.

Määräaikaisista sopimuksista ei pääse irti kesken sopimusajan, mutta toistaiseksi voimassaolevia sopimuksia voi päättää milloin vain ja vaihtaa toisiin.

”Se, kumman valitsee, on kuluttajan omista mieltymyksistä ja viitseliäisyydestä kiinni.”

Monia palveluja markkinoidaan aloitusjakson alennushinnoilla tai ensimmäisen kuukauden maksuttomuudella.  Sen jälkeen hinnoilla on tapana nousta, ja siksi kilpailuttaminen kannattaa tehdä aika ajoin. Kuinka usein on makuasia ja riippuu kuluttajan lähtökohdista ja siitä, kuinka hyvin hän haluaa ja jaksaa seurata hinnankorotuksia.

Juttu on julkaistu Kotilieden numerossa 25/2022

Juttua muokattu 1.12.2022: Otsikossa väitettiin aiemmin virheellisesti, että Kati olisi yksinhuoltaja. Korjattu myös yksi väliotsikko, jossa annettiin ymmärtää, että Kati olisi yksinhuoltaja.