Talous

Nuukailu – pakko vai valinta?

Haaveiletko lomasta tai luksuksesta? Pohditko eläketurvaa vai joudutko nuukailemaan pakosta? Laura Honkasalo paljastaa säästövinkkinsä.

Laura Honkasalo

Rapisee ja helisee. Kirjailija Laura Honkasalo, 43, kaivelee laatikoista puuhelmiä ja muita tilpehöörejä Hietaniemen kierrätyskeskuksessa Helsingissä. Vieressä on myynnissä viinipullon korkkeja. Niistä ja hammastikuista hänen 7- ja 10-vuotiaat lapsensa askartelevat joskus eläimiä.

Laura Honkasalolta on juuri ilmestynyt kirja Nuukaillen (Kirjapaja), jossa hän kertoo säästeliäästä elämäntavastaan ja jakaa pula-aikana toimiviksi havaittuja niksejä ja säästövinkkejä. Kun Laura jäi avioeronsa jälkeen yksinhuoltajaksi kesällä 2011, hän pelkäsi, miten pystyy jatkossa elättämään lapset ja itsensä vapaana kirjailijana. Menoja oli karsittava. Perhe pystyi jäämään vanhaan kotiinsa, jonka lainoja Laura pikku hiljaa lyhentää. Asumismenoihin kuluu nykyisin yli puolet tuloista.

Melko nopeasti Laura löysi hyvän näppituntuman säästeliääseen arkeen. Menojen kirjaaminen ylös auttoi, samoin heräteostosten lopettaminen.
– Ennen saatoin piristää itseäni ostamalla jotain pientä kivaa: sisustustavaroita, kosmetiikkaa tai vaatteita. Siinä meni hukkaan sekä rahaa että luonnonvaroja. Nyt olen oppinut, ettei ostelemalla voi saada pitkällistä mielihyvää.

Laura Honkasalo

Laura kuvaa olevansa tiedostava kuluttaja. Hän välttää huonosti valmistettuja vaatteita ja epäeettisesti tehtyjä tuotteita.
– Minulle säästäväisyys tarkoittaa onneksi vain sitä, että saan hankittua lapsille joskus jotain ylimääräistä tai voin laittaa rahaa matkakassaan. En joudu valitsemaan, ostanko ruokaa vai lääkkeitä. Sellaistakin köyhyyttä Suomessa on. Myös elämän pelkistäminen, kohtuullistaminen ja ekologiset arvot ovat tärkeitä, Laura pohtii.

Kirjailijalle tärkein työkalu on tietokone. Edellisen läppärinsä Laura käytti hajoamispisteeseen, kunnes sai uutta varten Kirjailijaliitolta apurahaa. Hän säästi pitkään, jotta sai hankituksi myös tabletin. Siitä on kätevä lukea kirjaston e-kirjoja ja -lehtiä.

”Tunnen välillä ulkopuolisuutta”

Vaatteita Laura ostaa kierrätettynä ja silloinkin vain tarpeeseen.
– Jos vaateostoksilla tavoitellaan unelmaminää, vaatteita jää käyttämättä, sillä silloin niitä ei ole suunniteltu elämän tarpeisiin, hän tietää kokemuksesta.
Lempipaikastaan kierrätyskeskuksesta Laura löytää jopa rintaliivejä ja Espoon puolelta hyvälaatuisia vanhojenrouvien vaatteita, jotka kestävät aikaa.

Kirpputori

Laura on huomannut, että monet isoäitien opit toimivat hyvin nykyäänkin.
– Ennen esimerkiksi suunniteltiin tarkemmin tarvittava puvusto ja vaatteista ja tavaroista pidettiin paremmin huolta. Niitä myös huollettiin ja korjattiin, Laura juttelee silmäillen rekissä roikkuvia lastenvaatteita.

Lauran lapset ovat onneksi helposti tyytyväisiä, eikä koulussakaan ole ollut muotivillityksiä. Oma tyylikkyys ja mahdollisuudet osallistua tapahtumiin sen sijaan mietityttävät aina välillä. Kaupunkilaisen naisellisuus on hänestä paljon rahasta kiinni: ihmiset värjäävät hiuksia, käyttävät meikkiä ja ostavat kauniita korkokenkiä ja laukkuja.
– Kaupungilla liikkuessani tunnen välillä ulkopuolisuutta. Se saa miettimään, miltä niistä tuntuu, jotka ovat todella köyhiä. Köyhille ei ole tarjolla juuri ilmaista kivaa, vain kirjastot.

Lauran säästövinkit:


Vapaa-ajan menoista ei tingitä

Kotitaloudet kuluttavat entistä enemmän leluihin ja vapaa-ajan välineisiin, lemmikkeihin, tietokonepeleihin sekä maksullisiin tv-kanaviin. Myös palvelujen kulutus on kasvanut. Kirjoja ja lehtiä taas ostetaan vähemmän. Tämä paljastuu, kun vertaa Tilastokeskuksen tuoretta kuluttajatutkimusta (2006-2012) aiempiin tutkimuksiin.

Tutkimuspäällikkö Juha Nurmela pitää kasvua kuitenkin vähäisenä. Merkittävänä hän pitää sitä, että elintarvikkeiden osuus kokonaiskulutuksesta ei ole tulojen kasvaessa pienentynyt vuodesta 2006, kuten aiemmin 1990-luvun puolivälistä lähtien. Tutkimuksen analysointi on kesken, mutta Nurmela arvelee muutoksen johtuvan ruoan kallistumisesta.

Teknologistuminen on kulutuksen yksi nykyajan piirre. – Henkilökohtaisten digitaalisten laitteiden yleistyminen on tehnyt kulutuksesta yhä yksityisempää. Viestintälaitteista ja -taidoista on tullut välttämättömyyksiä, Tilastokeskuksen erikoistutkija Kirsti Ahlqvist toteaa.

Kulutusmenojaan ovat vähentäneet eniten opiskelijat, työttömät ja yllättäen hieman myös ylemmät toimihenkilöt. Eläkeläisten kulutus kasvoi vuosina 2006-2012 vain kaksi prosenttia. Yhteiskunnassamme köyhyys ja syrjäytyminen määrittyvät kulutuksen kautta. Siksi köyhyyttäkin tarkastellaan virallisissa luvuissa suhteessa koko väestöön. Jos rahaa on käytössä huomattavasti vähemmän kuin suurimmalla osalla, ihminen ei voi osallistua vallalla olevaan elämäntapaan.

Mistä kohtuullinen elämä koostuu?

Mistä voimme tinkiä ja mitä asioita osallisuus yhteiskunnassa edellyttää? Tämä on tärkeää sekä yksilötasolla että valtion taloudenpidossa. Kelan tutkimuskeskuksen johtajasta professori Olli Kangas pohtii aihetta Kelan vastikään julkaistussa artikkelikirjassa Takaisin perusteisiin. Perusturvan riittävyys kulutuksen näkökulmasta.

Raportista selviää, että huonoiten toimeentulevalla väestöllä kulutus painottuu aiempaa enemmän välttämättömyyksiin. Perusturva harvoin riittää kohtuulliseen kulutukseen. Vanhemmat tinkivät usein omasta kulutuksestaan ja ruoasta. Lasten vaatteet ja harrastukset ovat pienituloisissakin perheissä viimeisiä säästökohteita.

Lähteet haastattelujen lisänä: Kangas O, Niemelä M, Raijas A, toim. Takaisin perusteisiin. Perusturvan riittävyys kulutuksen näkökulmasta. Helsinki: Kela, 2013. Yle Elävä arkisto, Tilastokeskus kuluttajatutkimus 2012.

Teksti: Else Turunen
Kuvat: Mirva Kakko, Jussi Vierimaa

Kommentoi

Kommentoi juttua: Nuukailu – pakko vai valinta?

La luna

Itse olen kerran säästänyt itselleni ja miehelleni ulkomaanmatkarahat ”virtuaalitupakoimalla” askin päivässä. Kerran kuussa siirsin tililtäni kakkostilille sen verran rahaa, kun kuukauden tupakoihin olisi kulunut rahaa aivan huomaamatta -mikäli siis olisimme askin päivässä tupakoivia henkilöitä. Kohtuullistamista jokapäiväisiin menoihin olen saanut myös jättämällä muovikassien oston ruokakaupassa. Moni kertoo käyttävänsä kauppojen muovikassit roskapusseina, mutta ylläri-ylläri jätekassirullien osto tarpeen mukaan tulee vuositasolla edullisemmaksi. Makeisia ja keksejä en osta nykyään enää; aiemmin oli ihan normaalia ostaa joku pikkupussi lauantaiherkuksi. Suklaansyönnin lopetin kokonaan viime kesäkuussa (eettisistä syistä). Tänä vuonna olen joutunut kaksi kertaa tilanteeseen, jolloin en ole kehdannut kieltäytyä tarjotusta (aina ei voi loukata vanhaa ihmistä, joka hyvän hyvyyttään tarjoaa suklaata eikä ole muuta tarjottavaa). Täytyypä muuten tunnustaa, että enää ei yhtään tee mieli suklaata ja nämä pari poikkeustapausta vain todistavat itselleni, että ei se suklaa nyt niiin taivaallista olekaan kuin ennen kuvittelin.

Toimitus

Olipa hyviä vinkkejä La luna! Pienillä valinnoilla saa tosiaan säästettyä ihan yllättävästi.

reettaisabella

Olen luonteeltani säästäväinen sellaisissa asioissa, joissa voi paljon vaikuttaa omalla valinnoilla, kuten sähkön käytössä ja muissa asumiseen liittyvissä kuluissa. Ruuan ostamisessa myös harkitsen tarkoin. Sitten on niitä lempiharrastuksia, joihin menee enemmän rahaa, joten ei yhtään harmita, kun on ollut säästäväinen muuten. En halua olla liian nuuka, sillä minulla on vain tämä yksi elämä, ja haluan nauttia siitä.

Toimitus

Totta tuokin. Elämäntilanne varmasti vaikuttaa siihen nukaileeko pakosta vai vapaaehtoisesti. Ja toki elämästä pitäisi pystyä myös nauttimaan, jos se vain on mahdollista.

Suopursu

Tämä artikkeli käsittelee niitä arvoja, joita Kotilieden pitää pitää yllä – kiitos!

Maajaana

Tulipa mieleeni tuosta autottomuusvinkistä… Varmasti taajama-alueella asuva pärjääkin pitkälti pyöräillen ja julkisilla. Mutta näin maatalousihmisenä huomaa asian kääntöpuolen: mehän asumme työpaikallamme, eikä päivittäistä työmatkaliikennettä synny siinä mielessä kuin yleensä muilla ihmisillä. Sitä kävelee aamulla pihan yli navetalle, kuivurille, konehallille ja kuka mihinkin tilan tuotantosuunnasta riippuen. Ne autoilut mitä meidän maatilalta tehdään, ovat pääsääntöisesti 30-60 km säteellä kotoa. Mutta säästöidea on siinä, että sitten kun auto lähtee pihasta, on toimitettavia asioita oltava vähintään kolme ja kernaasti useampikin -samoilla polttoaineilla, kilometreillä ja minuuteilla sitä vie kierrätyspisteeseen paperit,metallit yms, käy kirjastossa, kaupassa, maatalouskaupassa, pankissa, mummolla ja mitä niitä toimiteltavia milloinkin on. Kaupassa käymme noin 1-2 kertaa viikossa ja silloin ostetaan sitten useamman päivän tarpeiksi maidot yms. Minusta sunnuntaiaukiolot pitäisi lopettaa. Kyllä kuudessa viikonpäivässä ehtii ostaa senverran, että pärjää sunnuntain yli maanantaihin – ja onhan nykyajan ihmisillä jääkaapit lähestulkoon joka kodissa vakiona (ei voi väittää etteikö maito säilyisi). Sunnuntai on useimmilla vapaapäivä ja sunnuntaiaukiolot epäsuorasti kannustavat vapaa-ajalla ostamaan, kuluttamaan ja jopa haaskaamaan -siitä huolimatta, että jokainen itsehän viimekädessä sen kukkaronnyörinsä kiristää taikka hellittää.

Jessica F.

Säästäväisyydenkin suhteen pakko on paras motivoija. Kun ei ole paljon rahaa käytettävissä, ei kuluta paljon. Olen lohduttautunut sillä ajatuksella, että olen eko-kansalainen.
Eettisistäkin syistä kieltäydyn lihasta (mutten terveellisestä suklaasta). Käyn soppa- ja leipäjonoissa, jotta voisin tukea nuorimmaista opiskelijaani. Paljon kuranttia ruokatavaraa joutuu roskiin, on parempi että vähävaraisten suihin. Osallistun myös kaikkiin mahdollisiin kilpailuihin ja arvontoihin, voittaakseni tavaraa ja elämyksiä (leffa- , teatteri- ja konserttilippuja, liikuntakortteja ym.) – Köyhänäkin voi olla kivaa, ainakin niin kauan kuin pysyy terveenä. Terveys on kallis asia, monessakin mielessä.

ullakko

Minä en voisi harrastaa mitä harrastan, jos en olisi oppinut säästäväiseksi jokapäiväisessä elämässä.

En polta, en ole koskaan polttanut. Tupakkaan uppoisi isot summat. Enkä pidä juhlimisesta.

Minulla ei ole lapsia. Mutta olen suuresta perheestä kotoisin, joten tiedän, että lapset olisivat ensisijalla budjettia ajatellessa. Ei ollut rahaa muuta kuin välttämättömään kotona, kun me kaikki kuusi oltiin lapsia 60-luvulla.

Minun harrastukseni on tavallaan ”ylellinen”, koska kerään vanhoja leluja. Toisaalta nyt minulla on nukketalo, tai nukketaloja oikein kokoelma, paljon sellaista, mitä en lapsena saanut. Toisaalta kyllä me onnellisia lapsia silti oltiin. Keksittiin kaikkea itse. Ei se tavara tärkeinta elämässä ole lapsellekaan.

En keräilisi hamsterin tavoin, jos se olisi vain minulle itselleni, ei siinä mieltä olisi. Mutta kun avasin kotimuseon ja voin jakaa harrastukseni, ilo on moninkertainen. Kaikki sukupolvet käyvät katsomassa kokoelmaani. Se on hauskaa. Tarinaa riittää ja paljon tulee elämää sen mukana.

Säästän ihan kaikessa. Kuinka paljon pystyy kuluttamaan tai säästämään? Siinä on suuri ero ja samalla vähentää planeettamme jätevuorta. Kiina on huono malli.

Jo 10 vuotta olen ostanut matkani netistä. Ryanairilla lennän useimmin. Kerran sain menopaluun Ranska-Saksa-Tampere 65 eurolla. Nyt opettelen uuden reitin Béziers-Brême-Tampere, tähän asti olen usein lentänyt Montpellier-Frankfurt Hahn-Tampere. Useimmiten saan lentoni 65-200 euron paikkeilla ja samalla poikkean eri paikkoihin matkan varrella tilaisuuden tullen, koska nuo liput ostetaan 4 kertaa yhteen suuntaan eikä yhtenäisinä menopaluuina. Lisäksi on pitänyt opetella matkustamaan kevyesti vain lentolaukulla, koska muuten on ollut maksullista.

Vastaa käyttäjälle reettaisabellaPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.