Taidegraafikko Maija Albrecht on tottunut siihen, että taloudellinen epävarmuus on arkea – vain hyvin harva suomalainen ammattitaitelija elää teosmyynnillä
Taloudellinen epävarmuus on arkea taidegraafikko Maija Albrechtille. Teosten myynnillä ei elä, ja toimeentulo on kerättävä tekemällä muita töitä. Päätoimisena taiteilijana työttömyysturvakin on kimurantti.
Inkoolainen taidegraafikko Maija Albrecht, 55, tekee usein lintuja esittäviä teoksia. Linnun lailla hänkin kerää toimeentulonsa murusina maailmalta. Tosin tänä vuonna Maija saa keskittyä taiteelliseen työhönsä yksivuotisen apurahan turvin.
”Se on lottovoitto. Apurahoja on jaossa vähän, eikä sellaisen saaminen ei ole itsestäänselvää.”
Maija on aiemminkin saanut apurahan, mutta tyypillisempää hänelle on hankkia toimeentulo opetustöillä alan oppilaitoksissa.
Maija myös myy teoksiaan, mutta pelkkä myynti ei elätä. Vain hyvin harva suomalainen ammattitaitelija elää teosmyynnillä.
Kuvataiteilijan työssä onkin Maijan mielestä ikuinen ristiriita: jos käyt palkkatöissä, ei ole aikaa tehdä taidetta, ja jos teet taidetta, elämiseen ei ole rahaa. Pitkäjänteinen taloudellinen turva puuttuu.
Svenska Kulturfondenin myöntämä apuraha on hiukan alle 26 000 euroa vuodessa. Kun siitä maksaa pakolliset eläkevakuutusmaksut, käteen jää noin 1 900 euroa kuussa.
Se ei ole kovin paljon, mutta se on varmaa tuloa koko vuodeksi.
Jotain rahaa arvokkaampaa
Maija on kotoisin pienestä kylästä Turun kupeesta. Äiti oli opettaja ja isä rakennusmestari. Keskiluokkaisesta taustasta huolimatta ammatinvalinta oli Maijalle selvä jo nuorena.
”Tarve ilmaista itseäni oli kuin palo sydämessä. Se saneli ratkaisut. Onneksi nuorena oli vähän sokea sille, mitä tämä ammatinvalinta merkitsee taloudellisesti. Jos sen olisi hahmottanut kunnolla, valinta olisi saattanut jäädä tekemättä.”
Toisaalta Maija tietää nyt taiteilijaelämän hyvät puolet ja tekisi saman valinnan uudestaan. Elämässä on jotain rahaa arvokkaampaa.
”Ennen kaikkea voin tehdä asioita rauhassa. Myös näennäisesti tarpeettomille asioille on aikaa.”
Se on luksusta aikana, jona ihmiset pingottuvat työelämässä kireälle.
Perheen kuopus muutti vähän aikaa sitten omilleen ja pohtii nyt, mitä haluaa ryhtyä opiskelemaan.
”Toivon, ettei hän ajattelisi ensisijaisesti toimeentuloa vaan sitä, mitä oikeasti haluaa tehdä.”
Rahankäyttäjänä Maija on sekä pidättyväinen että impulsiivinen. Hän ei kuluta juurikaan vaatteisiin, kosmetiikkaan tai matkusteluun.
Hetkittäin Maijan harkinta kuitenkin pettää. Viimeksi näin kävi kirjamessuilla, josta hän osti pinon kirjoja. Alehinnoin tosin.
Suhde rahaan ja kuluttamiseen on peräisin vanhemmilta. Vanhempien antimaterialistisessa arvomaailmassa raha ei ollut tavoittelemisen arvoinen asia.
Lue alta, miten Maija saa rahat riittämään.
Maanantai: laskuja
Maija piti Kotilieden pyynnöstä viikon ajan kirjaa menoistaan. Maija ja hänen miehensä Kristoffer maksavat menot suurin piirtein puoliksi. Maanantai oli päivä, jolloin Maijalta kului rahaa eniten rahaa, koska hän maksoi laskuja.
Perheen sähkölasku oli lähes kaksinkertainen verrattuna normaaliin, vaikka yläkerran sähköpattereita ei ole laitettu päälle syksyn ja talven aikana. Olohuoneen varaava kaakeliuuni sen sijaan on käytössä päivittäin.
”Ihana nuohoojamme on opettanut, että kakluuni kannattaa lämmittää aamulla ja illalla, ettei se jäähdy välillä. Lämpö pysyy ja puuta säästyy.”
Maija maksoi myös Suomen luonto -lehden tilausmaksun sekä Spotifyn perheliittymän ja iTunesin kuukausimaksut. Lopuksi hän laittoi esikoiselle kymmenen euroa kahvirahaa.
”Toivoisin, että rahaa olisi enemmän lähinnä siksi, että voisin antaa sitä enemmän lapsille.”
Tiistai: ruoka pakkasesta
Pari söi viikolla pakastinta tyhjäksi. Tavallisesti he käyvät monta kertaa viikossa ruokakaupassa.
”Se on tapa olla sosiaalinen, kun työpaikka ja koko elämä on kotona.”
Keskiviikko: vieraita
Rahaa meni eniten Maijan ja siskon yhteislahjaan 60-vuotiaalle veljelle. Maija siirsi summan Turussa asuvalle esikoiselleen, jotta tämä kävisi ostamassa lahjakortin Turun kauppahallin juustopuotiin.
Muutama euro kului myös kuntosalille ja sen jälkeen kahvilassa teehen ja karjalanpiirakkaan.
”Kahvila on arkeni luksusta.”
Illalla heille tuli vieraita syömään, ja sitä varten käytiin ruokakaupassa. Maija maksoi 60 euron laskun.
Torstai: ruokakauppaan
Auto vietiin yhdessä korjaamoon, mies maksoi laskun. Odottaessa he tekivät töitä kirjastossa. Kotimatka taittui ruokakaupan kautta, jossa Maija kuittasi 47 euron laskun.
Kaksi autoa on välttämättömyys ja samalla talouden isompia rahareikiä.
”Meillä ei ole varaa miettiä, minkälainen auto ostettaisiin. Kun yksi käytettynä hankittu auto on ajettu loppuun, ostetaan seuraava ja ajetaan se loppuun. Ekologisempiin valintoihin tarvittaisiin enemmän rahaa.”
Perjantai: ei menoja
Molemmat pysyivät kotona ja tekivät töitä. Maija ei käyttänyt rahaa.
Lauantai: rahaa kahviin
Omillaan asuva esikoinen oli kutsunut kuusikymppisiä viettävän enonsa syntymäpäiväkahville, jotta saattoi antaa hänelle Maijan ja tämän sisaren kustantaman lahjakortin. Maija siirsi tyttärelle 20 euroa tarjoiluja varten.
Sunnuntai: kotona
Maijalle on tyypillistä, että viikonloppuisin ei kulu rahaa.
”Emme käy juuri missään. Olemme koti-ihmisiä.”
Maija kysyy asiantuntijalta: ”Voinko taiteilijana saada työttömyyskorvausta?”
Toistaiseksi Maija on tarvittaessa löytänyt opetustyötä, mutta hän on pohtinut sitä, olisiko hän oikeutettu työttömyyskorvaukseen, jos töitä ei löytyisi. Maijalla on se käsitys, että taiteilijan on vaikea saada työttömyystukea, vaikka ei toimisi yrittäjänä. Maija ei ole yrittäjä.
Asiantuntija vastaa:
Suomen Taiteilijaseuran juristi Aura Lehtonen kertoo, että taiteilijat ovat oikeutettuja työttömyysturvaan tietyin ehdoin. Sen myöntämiseen liittyy myös paljon tulkinnanvaraisuutta. Suurin hankaluus on se, että lain soveltamiskäytännöt vaihtelevat paljon eri TE-toimistoissa.
”Ennakoitavuus ja yhdenmukaisuus puuttuvat”, Aura Lehtonen sanoo.
Taiteilijat ovat oikeutettuja työttömyysetuuksiin tietyin ehdoin. Vain ne taiteilijat, joilla on yrittäjän eläkevakuutus, eivät voi olla työttömiä työnhakijoita.
Päätoiminen taitelilija ei saa työttömyystukea
Työttömyysetuudet jakautuvat työttömyyspäivärahaan ja työmarkkinatukeen.
Työttömyyspäiväraha on ansiosidonnaista, jos kuuluu johonkin työttömyyskassaan. Jos ei kuulu, Kela maksaa peruspäivärahaa. Jompaa kumpaa saadakseen täytyy täyttää työssäoloehto, joka mutkat suoristettuna tarkoittaa sitä, että pitää tehdä riittävästi töitä palkkatyönä. Taiteilijan työtä tehdään harvoin palkkasuhteessa, joten he eivät yleensä ole oikeutettuja työttömyyspäivärahaan.
Jos taiteilija tekee Majan lailla silloin tällöin palkkatöitä, hän saattaa täyttää työssäoloehdon ja saada työttömyyspäivärahaa.
Jos taiteilija ei ole tehnyt palkkatöitä, hän voi saada työmarkkinatukea. Mutta vain silloin, jos taiteellinen työ ei ole päätoimista.
Älä käytä kynääsi työttömänä
Taiteellisen työn päätoimisuuden määrittelystä tulee avainkysymys työmarkkinatuen saamisessa. Se on puhtaasti tulkinnanvaraista, sillä TE-toimistot eivät määrittele pää- tai sivutoimisuuden tuntimääriä etukäteen, vaan tulkitsevat asian tapauskohtaisesti.
”On käynyt niinkin, että taiteilija ilmoittaa TE-toimistolle tekevänsä taiteellista työtä kymmenen tuntia viikossa – ja sekin on tulkittu päätoimiseksi työnteoksi”, Lehtonen sanoo.
Työtuntien syynäämisen takana on se, että päätoimisella taiteilijalla ei ole aikaa ottaa vastaan muuta työtä, mikä on työttömyysetuuden myöntämisen ehto.
Jos TE-toimisto on vakuuttunut siitä, että taiteellinen työ on sivutoimista, taiteilija voi olla oikeutettu työmarkkinatukeen.
Lue myös Seura.fi: Työtön, etkö ymmärrä työttömyystukiviidakon ohjeita? Et ole ainoa
Sitä nauttiessa ei voi tehdä taiteellista työtä, jolla on taloudellinen tavoite. Ei voi esimerkiksi valmistella töitä näyttelyyn.
Tuen aikana työvälineitä ei sentään tarvitse myydä. Ammattitaitoaan saa ylläpitää. Voi perehtyä uusiin työvälineisiin ja metodeihin, saa harjoitella ja ylläpitää teknikoita, joilla teoksia tekee. Myös apurahoja saa hakea ja valmiita teoksia myydä. Eli kynäänsä saa teroittaa, mutta ei käyttää.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 4/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Taidegraafikko Maija Albrecht on tottunut siihen, että taloudellinen epävarmuus on arkea – vain hyvin harva suomalainen ammattitaitelija elää teosmyynnillä
Vielä, kun saataisiin epäarvoisrava apuraha järjestelmä toimimaan. Taide apurat ja ylipäätään taiteen kenttä ei ei ole vapaa ikäsyrjinnästä. +50 vuotiaana moni tippuu apurahojen saannin ulkopuolelle ja näyttelyiden saanti ja tekeminen vaikeutuu. Yhtäkkiä ei enää meriittiä kerrytetä esim taiteilija eläkettä varten, kun ikääntyessä ennen eläkeikää on noussut rajoitusten puolesta tie pystyy,vaikka olisi lähes 30 vuotta tehnyt taidetta ja saanut ihan hyvin apurahoja. Montaa kertaa ei pysty rajoittamaan itse isoja yksityisnäyttelyitä sen jälkeen on lainoja maksettava jis ei tule tarpeeksi myyntituloja niin käydään töissä ja sen jälkeen taas ei jää aikaa taiteen tekemiseen. Ainoastaan niemeä saaneet pieni ryhmä taiteilijoita voi vielä ikääntyessä saada työskentely ja kohdeapurahoja sekä saa taiteilija eläkkeen myöhemmin. Apuraha peliä pitää pelata, joka vuosi pitää olla yksityisnäyttely tai kaksi. Mikäli sairastuu pudempiaikisesti tai muista esim perhesyistä ei jatkuvalla syötöllä juokse apurahojen perässä systeemistä tippuu muutamassa vuodessa. Jos olet työtön saat tehdä jonkin verran taidetta ammattitaidon ylläpitämiseksi sieltä ei nousta helposti meriitti galkerioihin pitämään näyttelyitä ja monet taiteilijat tekevät ns. Salaa taidetta ja toimivat harmaalla alueella taloudellisesti. Monet pitää joka toinen vuosi jossain kalliissa yksityisessä galleriassa näyttelyn ja tekevät suunnilleen saman näköisiä töitä ja melko varmasti saavat vuosi apurahan +jonkun kohdeapuraha näyttely kuluihin. Joillakin joilla on nimeä ja arvovaltaa pääsevät jurytettyihin näyttelyihin nimellään heille ei tule kieltävää vastausta. Katkeroitua ei pidä mutta moni asia on pielessä Kuvataiteen tekemisen suhteen ja rahoituksen ja te-toimiston mielivaltaiset päätökset ja karenssit ei mitenkään tue kuvataiteilijaa eikä muitakaan työttömiä. Miksi asioita ei saada korjattu, koska taiteilijat eivät uskalla antaa palautetta epäkohdista taikeen tai muille päättäville tahoille, kasvojen ja apurahan sekä tilaisuuksien menettämisen pelon vuoksi.