Todellinen joulu

Joulu uhkasi muuttua pelkäksi kaupalliseksi juhlaksi jo vuonna 1931.

Mikä on niin sanottu joulutunnelma? Tiedämme kyllä, millainen se on postikorteissa: joulukirkko, tuikkivia valoja, paljon lunta.

Mutta minkälainen on oma, todellinen joulutunnelmamme?

Valmistamme joulua etupäässä valmistamalla ruokaa. Perheen isä koittaa hätääntyneenä ja hengästyneenä saada kokoon jouluherkkuihin tarvittavat rahat. Emäntä ostaa, keittää, paistaa. Ruoka ei milloinkaan ole niin tärkeää kuin joulunaikana.

”Täytyy” olla ne ja ne vieraat, täytyy olla niin ja niin paljon lahjoja, täytyy ostaa, hankkia, hankkia,ostaa.

Entä joulun vietto? Sekin on yhtä vähän harkittua ja tarkoitustaan vastaavaa.

Pari vanhaa joulutapaa – joulukuusi, ehkä jokin laulu – ovat suunnilleen koko juhlan henkinen sisältö.

Ja mitä meillä on jäljellä joulusta pyhien päätyttyä? Väsynyt, ehkä vähän äitelä tunne. Ruoan maku suussa. Yllättävän tyhjä kukkaro.

Kuinka tyhmiä olemme! Tämän suuren juhlan pilaamme itseltämme arkisilla hommillamme.

Ellemme usko, että joulu on jotakin todellista, on narripeliä, että vietämme sitä. Mutta jos me ymmärrämme sen arvon, niin viettäkäämme sitä tämän arvon mukaisesti. Ei siivoamalla, keittämällä, paistamalla ja häärimällä kuoliaaksi, vaan ajattelemalla ja tutkimalla sen voimia ja salaisuuksia.

Kirjoittanut Kersti Bergroth. Kotilieden joulu 23–24/1931.