Vie seppele omaisen haudalle
Itse tehty jouluseppele haudalla kertoo, että vainajaa ei ole unohdettu.
Monesta kodista on tänäkin vuonna saatettu pois perheen jäsen, joka ei jouluksikaan palaa. Nyt ovat kesän kukat lakastuneet, kummut ovat havuin peitetyt, kylmä tuuli soittelee kalmiston lehdettömissä puissa.
Kaupungeissa saa jouluseppeleitäkin ostaa torilta ja kukkakaupoista valmiina, mutta maalla ne voidaan tehdä kotona. Havu- ja jäkäläseppeleiden valmistaminen on aivan yksinkertaista.
Otetaan taipuisa pajuvitsa, joka taivutetaan vanteeksi. Tämän ympärille sidotaan rautalangalla havunoksia taikka kanervia. Näin saadaan tukeva pohja. Pieniksi kimpuiksi kerätyt lyhyet havunoksat taikka jäkäläkimput sidotaan ensin ohuella rautalangalla ja sidontalangan pää jätetään niin pitkäksi, että sillä voidaan kiinnittää kimppu yllämainitulla tavalla valmistettuun seppelepohjaan.
Kimppuja pistellään niin tiheään, että seppelepohja toiselta puoleltaan kokonaan peittyy, toiselta puolelta se saa jäädä sileäksi. Viimeiseksi kiinnitetään koristeina käytetyt kullatut käpy- tai jäkäläkimput pieniksi ryhmiksi.
Kirjoittanut Elsa Sahlberg, Kotilieden Joulu 24/1938.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Vie seppele omaisen haudalle
Onkin kaunis tapa käydä haudalla. Ihmettelen kuitenkin tätä vanhemman polven ajatusta kertoa muille ettei vainajaa ole unohdettu. Olen aina luullut että itseä varten haudalla käydään, muistelemassa vainajaa. Ja paheksunutkin mummon huolta siitä, kun kynttilä vietiin haudalle liian myöhään esim. pyhäinpäivänä. Mutta tietenkin jos asian näkee vainajan kunnian kannalta, se kuulostaa paremmalta.
Oma mummoni toivoo hautajaisiinsa havukranssia, ei kukkia. Sellainen se kuulemma aina ennen oli. Vaatii uskallusta viedä niin vaatimaton laite haudalle, kun se aika koittaa. Nuo kullatut kävyt kyllä juhlistaisivat seppeleen.