Ihmiset

Yksivuotispäivä turvakodissa – Maria Ohisalo nousi syrjäytymisvaarasta politiikan huipulle

Köyhyystutkija ja poliitikko Maria Ohisalo on itse kokenut, miten köyhä koti vaikuttaa lapseen. Yksivuotissyntymäpäivänsä hän vietti turvakodissa. ”Etsin tieteen avulla selityksiä.”

Viime kesäkuun puolivälissä Maria Ohisalo tunsi, että hänen päässään pyöri.

Syynä ei ollut yksi ainoa päivän aikana kumottu lasillinen kuohuviiniä vaan jännitys, tai sen laukeaminen. Ohisalo oli juuri väitellyt tohtoriksi köyhyydestä Itä-Suomen yliopistosta.

Karonkan ruokapöytä kuopiolaisessa ravintola Mustassa Lampaassa ei ollut niukka, mutta Ohisalolle oli juuri sillä hetkellä samantekevää, mitä hän laittoi suuhunsa.

Pöydän ympärillä istuivat tärkeät läheiset: mummi ja ukki Varkaudesta, kummitäti ja -setä Helsingistä, avopuoliso, äiti ja isäpuoli, ala-asteen opettaja puolisoineen, kollegoita eri puolilta maata. Ihanaa ja turvallista, että he olivat läsnä.

Suvun toisesta tohtorista oltiin ylpeitä. Ohisalo ei silti voinut huokaista. Edessä olisi vielä Vihreiden puoluekokous, jossa hän oli ehdokkaana puolueen puheenjohtajaksi.

32-vuotiaana hän oli saavuttanut enemmän kuin olisi ikinä lapsena voinut kuvitella.

Köyhän kodin lapsi

Ei ole itsestään selvää, että nuori nainen ryhtyy tutkimaan köyhyyttä.

”Omalla taustallani on ollut siihen vaikutusta. Etsin tieteen avulla selityksiä köyhyydelle”, Maria Ohisalo sanoo.

”Häpeä pidättelee meitä monin tavoin ja estää tekemästä asioita, joita haluaisi.”

Hän syntyi kansainvälisenä naistenpäivänä Itä-Helsingin Vesalaan parikymppisten vanhempien lapseksi. Äiti kirjoitti ylioppilaaksi imettäessään Mariaa. Päiväkotiin Maria meni jo puolivuotiaana.

”Tutkimusten perusteella lapsi hyötyy päiväkodista erityisesti, jos vanhemmilla on vaikkapa taloudellisia vaikeuksia ja päihdeongelmia.”

Vanhemmat olivat välillä työttöminä, välillä pätkätöissä. Isän alkoholinkäyttö väritti arkea. Yksivuotispäivänsä Maria vietti turvakodissa.

Isän ja isoisän taustalla vaikuttivat sota ja kodin menettäminen. Ukki oli Karjalan evakoita Salmin pitäjästä.

”Sota ja evakkous on koko suomalaisen yhteiskunnan jaettu trauma. Siitä ei ole tarpeeksi yhteisöllisesti keskusteltu.”

Nintendo ja nukkekoti

Isän alkoholismi johti lopulta vanhempien eroon. Äiti jatkoi sinnikkäästi opiskelua ja kävi töissä viikonloppuisin ja iltaisin. Hän työskenteli ensin päiväkodissa hoitajana, kouluttautui kirjapainoalalle, suoritti sitten perushoitajan ja terveydenhoitajan tutkinnot.

Rämäpää Maria vilisti Puotilan metsissä poikatyttönä, luki seikkailukirjoja, pelasi jalkapalloa ja kävi partiossa. Äidinäiti, mummo, taivasteli välillä hänen paksua rönsyilevää lettiään, joka ei lennossa pysynyt tarpeeksi tiukkana.

Isänäiti, jota Maria kutsuu mummiksi, oli fyysisesti lähellä. Mummilassa Maria vietti joka toisen viikonlopun isovanhempien ja isänsä kanssa. Se oli mahtavaa, sillä siellä Maria sai pelata kyllikseen Nintendoa: Zeldaa, Super-Mariota ja Donkey-Kongia.

Samalla kuin vahingossa hän oppi englantia: mitä ihmettä tarkoitti Rareware?

Mummi osti Marialle Puotilan sekatavarakaupasta luistelu-Barbien. Sitäkin rakkaampi hänelle oli nukkekoti, jonne hän askarteli ruokia ja tauluja, rakensi perinteistä koti-idylliä.

Vaikka ukin ja isän meno oli välillä kovaäänistä, he muistivat kehua Marian koulumenestystä.

Taas pakko muuttaa

Kotikasvatus oli tiukkaa, mutta tiukkaa oli rahastakin. Äidillä ja isäpuolella ei aina ollut varaa maksaa vuokraa.

”Muistan murehtineeni, että entäs sitten, onko meidän taas pakko muuttaa?”

Sosiaalitoimi kuitenkin auttoi perhettä pahimmissa paikoissa.

Puute rahasta kasvatti Ohisalon myöhemmin tarkkaavaiseksi omassa rahankäytössään.

”Itse maksan nykyään laskut saman tien kuin ne tulevat, että jatkossa ei vain kävisi huonosti. Opintolainaa otin kyllä surutta, enkä opiskeluaikoina pystynyt tai osannut säästää.”

Maria Ohisalo arvelee muuttaneensa elämänsä aikana parikymmentä kertaa. Helsinki on näyttänyt hänelle monet kasvonsa. Vesalan lisäksi hän on asunut Vallilassa, Pakilassa, Oulunkylässä, Mellunmäessä, Vuosaaressa, Herttoniemessä, Kalliossa, Punavuoressa, Sörnäisissä ja Hermannissa. Myöhemmin hän on töiden takia asunut Ruotsissa ja Ranskassa.

Piiloon isältä

Äiti ei päästänyt Mariaa ostoskeskukseen hengaamaan. Maria viihtyi urheilukentällä, juoksi ja hyppäsi pituutta. Valmentaja tuki häntä ja osti hänelle verkkapuvun, että hän pääsi edustamaan seuraa kisoihin.

13-vuotiaana Maria voitti pika-aitojen Suomen mestaruuden.

”Jo yksi harrastus voi pelastaa lapsen.”

Isän päihdeongelma nolotti. Välillä Maria ei voinut lähteä päihtyneen isän mukaan. Jos hän törmäsi isään sattumalta, teki mieli piiloutua. Jokin sukujuhla päättyi tappeluunkin.

”En pystynyt vaikuttamaan isän juomiseen, mutta tieteen keinoin olen saanut siihen vastauksia. Addiktiot, alkoholi ja muut päihteet täyttävät jotain tyhjää kohtaa elämässä. En valinnut pääaineekseni sosiaalipolitiikkaa, että voisin rikastua.”

”Toisaalta onneni oli, että vanhempani olivat niin nuoria. He muistivat vielä, millaista on olla lapsi. Se helpotti monen asian käsittelyssä.”

Maria muistaa vain yhden riidan äitiä ja isäpuolta vastaan teini-iän kynnyksellä, kun häntä ei päästetty elokuviin silloisen ihastuksen, pari vuotta vanhemman pojan kanssa.

Äiti rohkaisi

Peruskoulussa Maria oli kympin tyttö. Kesätöissä hän alkoi käydä 14-vuotiaana. Ansiot menivät teknisiin vempeleisiin: stereoihin, televisioon ja dvd-soittimeen. Lukion hän kävi Mäkelänrinteen urheilulukiossa, mutta koulunkäynti ei häntä siinä vaiheessa enää suuremmin kiinnostanut. Urheilun lopettamisen jälkeen Nintendon pelaaminen tempaisi mukaansa.

Peliharrastus kiehtoi niin, että hän pohti hakemista pelisuunnittelijakoulutukseen.

”Tuumin sitten, että luovat lahjani eivät riittäisi.”

Äiti rohkaisi tytärtään pyrkimään yliopistoon, ja lopulta ovet valtiotieteelliseen tiedekuntaan aukenivat. Maria asui Kurvissa kimppakämpässä, jonka asukasmäärä vaihteli neljästä kymmeneen.

Vihreiden jäseneksi Ohisalo liittyi vuonna 2008 ollessaan vaihdossa Uppsalan yliopistossa. Seuraavan vuoden eurovaalien aikaan hän haki Helsingin piiriin harjoittelijaksi ja kuunteli viereisessä huoneessa posket innosta punoittaen, kun silloinen puheenjohtaja Tarja Cronberg kannusti joukkojaan.

Ohisaloa pidetään määrätietoisena ja kunnianhimoisena. Poliittisissa väittelyissä hän ei jää alakynteen ja osaa olla näyttämättä tunteitaan.

Nyt hän istuu Helsingin kaupunginhallituksessa ja tähtää kansanedustajaksi. Viime eduskuntavaaleissa hän jäi niukasti rannalle.

Köyhän lapsen unelmat

”Huono-osaisuus kasaantuu”, Ohisalo sanoo. ”Ihminen voi olla yhtä aikaa nälkäinen, yksinäinen ja masentunut. Veloista ei selvitä, ja rahaa jää käyttöön liian vähän. Jos päällekkäin on monta ongelmaa, on hankala löytää apua.”

Hänen kesäkuussa hyväksytyn väitöskirjansa otsikko oli Murusia hyvinvointivaltion pohjalla: leipäjonot, koettu hyvinvointi ja huono-osaisuus.

Hän sanoo, että köyhyystutkijan tittelin sijasta häntä voisi kutsua myös hyvinvointitutkijaksi.

”Hyvinvoinnissa ei ole keskeistä se, kuinka paljon euroja on käytössä, jos elämänhallinta on kadoksissa eikä siihen saa tukea.”

Ohisalon mielestä bruttokansantuote ei kerro paljonkaan ihmisten hyvinvoinnista.

”Köyhyyttä torjuu myös se, että ihmistä ei puristeta muottiin, eikä hänelle sorvata valmiita rooleja. Köyhän perheen lapsellakin on unelmia ja haluja ajatella isommin.”

Jos perhe ei pysty tarjoamaan nuorelle mahdollisuutta harrastaa, nuori jää helposti ulkopuolelle. Ohisalo sanoo, että perheen taloudellinen asema näkyy jo nyt nuorten oppimistuloksissa ja harrastuksissa, johtaen osallisuuden kokemukseen tai syrjäytymiseen.

”Hyvinvointivaltio voi herättää ajatuksen, että ihminen pitää itse itsestään huolen. Mutta perheyhteisöt eivät ole meillä yhtä vahvoja kuin Välimeren maissa. Hyvinvoiva ihminen pystyy pitämään huolta myös ympäröivän maailman hyvinvoinnista.”

Pelit pelastivat

Maria Ohisalolla oli lapsuudessa turvanaan useita aikuisia.

Rinnakkainen, poikkeuksellisempi ajatus on, että syvälle pelimaailmaan paneutuneella tytöllä olivat turvanaan myös Nintendo-pelit.

Pelaamisen haitallisuudesta hänen kanssaan ei siis kannata kinata. Pelaaminen voi myös pelastaa.

Nykyisin hän on innokas pelien keräilijä, ja hänellä on noin parinsadan pelin kokoelma. Divareista hän etsii vanhoja Nintendo-lehtiä ja ryhtyisi opiskelemaan pelitutkimusta, jos hänellä olisi aikaa.

Mutta sitähän ei oikein ole.

Neljänä päivänä viikossa Maria Ohisalo työskentelee tutkijana Y-säätiöllä, joka on Suomen neljänneksi suurin vuokranantaja. Maanantait on varattu politiikalle Helsingin kaupunginhallituksessa.

Uudenmaan maakuntavaltuusto vie oman aikansa Vihreiden varapuheenjohtajuudesta puhumattakaan.

Entä isä, kuinka paljon Maria Ohisalo on hänen kanssaan yhteydessä?

”Viimeksi viime viikonloppuna faija tuli käymään. Menimme hänen ehdotuksestaan tutustumaan Helsingin vanhimpaan, 1818 valmistuneeseen Ruiskumestarin taloon, joka avautui museona tänä vuonna.”

Sen piharakennusta on käytetty niin saunana, leivintupana kuin asuinhuoneena. Se on nähnyt monet asukkaat ja muutot ja jos se osaisi puhua, se kertoisi sata selviytymistarinaa.

”Siellä me yhdessä fiilistelimme.”

Jos Maria törmäsi pähtyneeseen isään sattumalta, teki mieli piiloutua.

Jos Maria törmäsi päihtyneeseen isään sattumalta, hänen teki mieli piiloutua.

Maria Ohisalo arvelee muuttaneensa elämänsä aikana parikymmentä kertaa.

”Köyhyyttä torjuu myös se, että ihmistä ei puristeta muottiin, eikä hänelle sorvata valmiita rooleja”, Maria Ohisalo sanoo. ”Köyhän perheen lapsellakin on unelmia.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 26/2017.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Yksivuotispäivä turvakodissa – Maria Ohisalo nousi syrjäytymisvaarasta politiikan huipulle

serkkusi Mirja

Heippa Maria.
Asun Varkaudessa. Olemme serkuksia en ole viettänyt lapsuuttani täälä vaan maalla meitä oli paljon lapsia juuret karjalasta Salmista isän puolelta sukulaisia.Outi mumisi ja Jalmari kävi lapsuuden kodissa monena kesänä.Tosi hiono asia että olet menestynyt ja ponnistellyt elämässäsi jaksanut opiskella vaikeuksien yli. Itsekin olen joutunut avioliitossani kärsimään alkoholismista. Onneksi ei ole pojilleni periytynyt siitä olen kiitollinen. Toivon kaikkea hyvää sinun elämääsi olet oikealla asialla.Luonto on jota meidän on soujeltava ja kunnioitettava on onni asua Suomessa mitä tuolla maailmassa nytkin tapahtuu.Toivottavasti nään sinut seuraavassa eduskunnassa.💕

Lumenvalo

Hieno nainen.Toivon ❤ pohjasta että Maria pääsee pääministerin ja joskus pressan pallille.Hänenlaista ihmistä tarvitsemme.Ääneni menee Marialle. Arvostan häntä ja myös äitiään joka oli tiukka ja huolehti siitä ettei tyttären lahjat menneet hukkaan.Viisaita naisia🌹🌹

Täti-muori

Onnea Marialle, ja miehelleen vauvauutisista. Alkoholisti oli myös minun isäni. Oikein sisuksia kouristi, kun luin tarinasi. Olet upea, rehellinen ihminen. Onnea elämääsi, ja menestystä urallesi. Seuraan elämäsi vaiheita jatkossakin, olet harvinainen nuori nainen.

ht

En oikein näe Ohisalon lapsuuden olleen kovinkaan paljoa erilainen kuin monen muunkaan. Oma lapsuuteni oli toki kovin erilainen kuin tämä nillitys tässä, olen rakastavasta ns. yrittäjäporvariperheestä.

Kritisoisin sitä, että mikä helvetin ”köyhyys” on kyseessä jos oli donkey kong, ja vielä nintendotkin. Eikä meillä itsemme työllistävillä ollut mitään mahdollisuutta tuhlata sellaisiin kalliisiin leluihin. Taantumien aikaan syötiin itse kasvatettua perunaa ja joskus saatiin merestä kalaa (samalla kun kommunistit meuhkasivat meidän musta-valko-tv:ssä riistäjäporvareista).

Luonnollisesti mitään ei harrastettu eikä haluttukaan – ihan tarpeetonta harrastukset nykyäänkin ovat. Samalla energialla ihmiset voisivat tehdä jotain hyödyllistä, vaikka polttopuita. Kun kaverit meni laskettelemaan niin porvari meni pulkkamäkeen. Hyvin oli Ohisalolla asiat jos oikein seurassa juoksi ja toisessa pelasi potkupalloa.

Entä Ohisalon äiti – opiskeli jne. Ei minun äidilläni ollut mahdollisuutta opiskella vaikka haluja ja pollaa oli. 15v. ikäisenä oli mentävä töihin. Ohisalon äidille yhteiskunta kuitenkin tarjosi mahdollisuuden. Entä Ohisalon isä – hengissä vielä. Minun isäni kuoli alle 60-ikäisenä 60-70 tuntisten työviikkojen uuvuttamana kuten moni muukin yrittäjä.

Töitä – ei pelkästään kesätöitä – olen tehnyt 12-13 vuotiaasta (viljely-, metsä- ja apupoikahommia) enkä päivääkään ole ollut toimettomana. En ole tuhlannut Ohisalon tavalla vaan laittanut säästöön. Jostain muuten Mariakin sai rahat Uppsalan ulkomaanmatkaan – ihan hyvin ”köyhältä”.

Minusta vaikuttaa enneminkin siltä, että yhteiskunta on antanut Ohisalolle paljon ja osin se saatu on myös törsätty menemään kaiken kivan merkeissä. Ehkä juuri näiden kokemusten kautta vasemmistolaiseen siipeen kuuluvan Ohisalon resepti onkin poistaa jakamalla ”haluaville” – ja raha tulee verottamalla ahkerat ja yritteliäät henkihieveriin. No, poistuuhan se köyhyys tulonsiirroilla – joiltakin.

Kovin pidän sitä kuitenkin epäarvoistavana.

Suhteellisuudentaju

Varakas nimittää itseänsä ”köyhäksi” silloin kun ei ole varaa ostaa viimeisimpiä muotivaatteita.
Ohisalon perhe ei ole tekstistä päätellen ollut millään tavoin köyhä.

Pete48

On tämäkin ”köyhyys”, keino päästä eteenpäin politiikassa. Olen lukenut ja kuullut kaikenlaisia syitä ja valituksia oman lapsuuden vaikeuksista, on tämäkin vuodatus ja ihailun kerjääminen kansalaisilta. En paljon anna arvoa tällaisille henkilöille, ovat alahyllyn arvoisia.

mummo65

Samaa mieltä kuin moni täällä. Ei ole köyhä eikä kipeä. Ja alkoholismia on perheissä valitettavasti aina ollut. Näillä kuitenkin tullut paljon apua yhteiskunnalta. Edes nykyisin eivät suomalaiset välttämättä saa minkäänlaista apua. Todella ns. huonosta perheestä lapset eivät mene yliopistoon opiskelemaan. On ihan turha kertoa satuja että se on mahdollista. No tänään tämän hallituksen aikana tärkeintä on se että suomalaisista viis, turvapaikan hakijat menevät kaiken ohi. Näinhän tämä verovaroilla koulutettu henkilö on sanonut. Ja tänään 20.10.2019 saimme taas uuden näytön siitä kenen asoita sisäministerimme ajaa. Ei suomalaisten. Ihan kaikessa. Kysyn vaan Miksi?

MyrtsiMar

No, meillä Suomessa, on kaikilla oikeus sanoa mielipiteensä sananvapauden rajoissa. Elämä saattaa olla köyhää, vaikka olisi kuinka paljon tavaraa ja krääsää ympärillä, mutta siltikin jokin tekijä elämästä puuttuu.
Näissäkin ”tovereiden” viesteissä käy selvästi ilmi puute ymmärtää kirjoitettua tekstiä sama vika vaivaa myöskin puhutun ymmärrystä. Tämäkin on tullut hyvin selvästi esille kannanottoja seuratessa. Johtuneeko ilmiö kenties avoimista keskustelu foorumeista ja siellä tapahtuneista avautumisesta.
Ei tarvitse käyttää tekstin jalostamista, antaa tulla vaan, linja on auki. Aina, aina kannattaa lukea teksti loppuun ja katsoa tekstin taakse kannanottoa varten.

Alijan Danish

Heippa Maria!
Asun Kurikassa Etelä-pohjanmaalla, olet todella huippu ihminen.
Tämä lause oli parasta =
Köyhän perheen lapsellakin on unelmia.
Toivon sulle aina kaikkea hyvää!
T. Alijan Danish

Vastaa käyttäjälle serkkusi MirjaPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.