Kenen sukunimi häiden jälkeen?

Naimisiin mennessä puolisot päättävät, minkä nimisinä heidät tullaan tästä eteenpäin tuntemaan. Ollako yhä Alavaara kuten tähänkin asti, vai vaihtaako puolison myötä Korkeakoskeksi? Vai olisiko molempi parempi ja Alavaara-Korkeakoski sittenkin sopivin?

Toisin kuin usein luullaan, miehen sukunimi molemmilla ei ole Suomessa suinkaan ikiaikainen perinne. Vasta vuoden 1929 avioliitto määräsi naisen käyttämään miehensä sukunimeä, joko sellaisenaan tai omaan sukunimeensä yhdistettynä.
Tämä pakko säilyi vain 56 vuotta, kunnes vuonna 1985 säädettiin uusi sukunimilaki. Se antoi avioliiton solmiville tasaveroiset mahdollisuudet valita sukunimi.

Silti yhä enemmistö pareista päätyy yhteiseen sukunimeen. Vuonna 2012 avioituneista pareista 73 % valitsi miehen sukunimen molemmille. Näistä vain 7 % oli yhdysnimiä. Neljäsosa (25 %) vihityistä päätyi pitämään kumpikin omat nimensä.
Naisen sukunimen ottaminen molempien käyttöön on erittäin harvinaista (1,6 %). Kaksoisnimi miehellä on lähes olematonta (0,09 %).

Tottakai yhteinen nimi

Kotilieden lukijapanelistit ovat samoilla linjoilla: 74 % kertoi ottaneensa puolisonsa (käytännössä siis miehensä) nimen avioliittoon mennessään.

Moni koki miehen sukunimen ottamisen itsestään selväksi ratkaisuksi.

– Siihen aikaan (49 vuotta sitten) oli tapana ottaa miehen sukunimi. Ja sitä nimeä piti sitten jo kihlausaikana harjoitella kirjoittamaan.
– Eipä siitä taidettu juuri keskustella. Siihen aikaan oli yleinen tapa ottaa miehen sukunimi. Mikäli morsiamella on ”kuuluisuutta” vaikkapa taiteilijana jo omalla nimellään, silloin voi tietenkin pitää oman nimensä.

Joillekin ratkaisu oli ennen kaikkea käytännöllinen.

– Ei silloin voinut päättää asiasta.
– Mies määräsi.
– Se oli ajan tapa, ja tulipahan yksi nimi ovikylttiin.
– Laki oli siihen aikaan toisenlainen. Olisi ollut hullua laittaa kaksi nen-päätteistä nimeä peräkkäin. Jos minulle kelpasi mies, kelpasi myös hänen nimensä.

Joillekin naisille miehen nimen ottaminen oli rakkaudenosoitus.

– Mieheni sanoi minulle, että köyhästä perheestä tulevana hänellä ei ole antaa minulle muuta kuin nimensä. Sain kuitenkin itse päättää. Otin hänen nimensä, koska halusin osoittaa rakkauteni.
– Mies kosi minua ja häkellyksissäni vastasin: ”Kai mä sitten rupean rouva Tikkaseksi.” Asia oli sillä selvä.
– Mieheni olisi pitänyt loukkaavana, jos olisin pitänyt oman nimeni. Olen vähän katunut jälkeenpäin, koska tyttönimeni oli suojattu sukunimi ja erittäin kaunis.

Monille on tärkeää se, että koko perheellä on yhteinen sukunimi.

– Itselleni on ehdottoman tärkeää, että koko porukalla on sama sukunimi, me olemme me. Joulukortitkin allekirjoitamme pelkällä sukunimellämme (monikossa).
– Olemme perhe, jolla on sama ”tunnus”.
– Mielestäni on tärkeää, että perheessä on vain yksi sukunimi. Silloin tietää, että pari on naimisissa eikä avoliitossa.

Oma nimi pysyy

Vastaajista noin 10 % piti avioiduttuaan oman nimensä. Joillekin kyse on periaatteesta.

– Naisten tasa-arvon vuoksi on tärkeää säilyttää oma identiteetti.
– Kysyin, mitä mieltä mies olisi, jos en vaihda nimeä. Mies sanoi, että hän ei vaadi eikä pyydä vaihtamaan nimeä, sillä ei hänkään vaihtaisi omaansa.
– Olin ylpeä omasta suvustani ja halusin pitää oman nimeni.
– Miksi ihmeessä pitää vaihtaa nimeä kun tekee jonkin sopimuksen? En vaihda nimeäni asuntoa ostaessani tai muuta sopimusta tehdessäni.

Joillekin tässä painoivat käytännön syyt.

– On helpompaa, kun ei tarvitse vaihtaa asiakirjojaan toiselle nimelle.
– Mieheni ex-vaimo oli etunimeltään samanniminen kuin minä. Mieheni toivoi, että minä en ottaisi hänen sukunimeään, koska silloin minusta olisi tullut samanniminen kuin hänen ex-vaimostaan. Kunnioitin toivetta ja pidin tyttönimeni.

Kukin tehköön tavallaan

On hyvä huomata, että enemmistö panelisteista (75 %) on kuitenkin sitä mieltä, että nimiasiassa kukin pari saa tehdä niin kuin itse haluaa. Vain 14 % on sitä mieltä, että pariskunnan tulee ottaa miehen nimi yhteiseksi sukunimeksi. 7 % kannattaa sitä, että molemmat pitävät omat nimensä.

– Harvinaiset nimet on syytä säilyttää, Virtasia on ihan tarpeeksi.
– Ei ole yhtä oikeaa tapaa nykypäivänä.
– Jokainen tallaa tyylillään. Nykypäivänä ei ole sukunimellä samanlaista arvoa ja ”tarinaa” kuin ennen muinoin.
– Perinteet eivät enää velvoita, joten minusta päätös tänä päivänä sovitaan yhdessä.

Sitaatit ovat Kotilieden lukijapaneelille tehdystä hääkyselystä.

Teksti: Mia Kuntsi
Kuva: 123rf stock

Lue lisää hääjuhlien järjestelyistä:

Vinkkejä häiden järjestämiseen
Kotiliesi kysyi häistä: Häämokat, häävinkit ja sukunimen vaihtaminen
Häämokat: häissä sattuu ja taphtuu