Häävalmistelut – kolme morsianta kertoo

Pian toteutuu yhden nuoren morsiamen unelma ja syntyy suomalais-filippiiniläinen uusperhe sekä löytyy se oikea aikuiselle naiselle, joka sanoo jo kolmannen kerran ”tahdon”. Lue miten kolme morsianta valmistelevat häitään.

” Ajattelen häitä joka viikko”

”Menin kihloihin pihakivetyksiä myyvän Harri Vuoriston, 30, kanssa vuosi sitten. Kosinta ei tullut yllätyksenä, sillä olimme seurustelleet jo neljä vuotta. Menemme naimisiin ensi elokuussa, joten suunnitteluaikaa on peräti puolitoista vuotta.

Aluksi ajattelimme pitää pienet häät ulkomailla, mutta vieraiden rajaaminen oli vaikeaa. Nyt kutsuttavia on vähän yli sata, mutta silti lapset eivät mahtuneet mukaan. Se on harmi.

Ensiksi aloin miettiä sopivaa juhlapaikkaa. Äitini on hääjärjestelijä ja hän vei minut katsomaan vanhaa maalaistaloa Nygårdsia. Kun näin kermanvaalean talon ja kivinavetan tanssivintteineen, päätös oli selvä.

Muutenkin juhlimme vanhanaikaisessa hengessä ja käytämme pitsiä, ompelemme esimerkiksi koristeeksi verhoja. Vinttiä somistetaan myös näyttävillä paperisilla pompom-palloilla.

Ajattelen häitä joka viikko. Selailen häälehtiä, katson ohjelmia televisiosta tai suunnittelen kutsukortteja. Pitopalvelu on varattu ja olemme valinneet italialaistyyppisen menun. Hääalan ammattilaisena äiti on neuvonut, että kannattaa olla ajoissa. Pappia en kyllä ole vielä saanut varatuksi.

Sulhaseni haluaa olla mukana päättämässä raha-asioista. Hääbudjettimme on 10 000 euroa. Olemme säästäneet ja vanhemmat auttavat.

Kesällä keitämme mansikkahilloa, jonka purkitamme ja laitamme ruokapöytiin nimikorteiksi. Vieraat saavat sitten ottaa purkit mukaansa muistoksi. Isoäitini on luvannut auttaa hillotalkoissa.

Isoäitini ostaa jokaiselle lapsenlapselleen hääpuvun, minun pukuni löytyi jo viime kesänä. Se on yksinkertainen, vintage-henkinen. Sifonki-pitsipuvussa on olkaimet ja se laskeutuu valuvasti. Ensimmäinen puku ensimmäisessä liikkeessä oli juuri se mitä etsin.

Isoäiti neuvoi Harria: koeta ymmärtää Nicolaa, kyllä hän siitä rauhoittuu. Minulla kun on aika päättäväinen luonne. Tiedän mitä haluan.

Olemme asuneet yhdessä jo kolme vuotta ja olemme juuri ostaneet ensimmäisen omistusasuntomme. Tiedän, että ongelmia on kaikissa liitoissa, mutta heti ei kannata antaa periksi. En siis usko karkaavani alttarilta – jos mies ei karkaa.

Toivottavasti olemme lopun elämää yhdessä. Avioliitossa luottamus on kaikkein tärkeintä. Häissäkin laitamme kaikki asiat
paperille ja teemme sopimukset bändin, pitopalvelun ja valokuvaajan kanssa.

Olen vähän jo malttamaton. Kunpa kesä olisi jo!” – Nicola Wikström, 23 lastenhoitaja, Vantaa.

”Olen ylpeä tasa-arvosta”

”Vuosi sitten Filippiineillä avomieheni Jani Toivanen, 40, kosi minua yllättäen. Olimme äitini luona juhlimassa syntymäpäivääni, ja kosinta oli suuri yllätys. Me kaikki ihmettelimme, miksi Jani oli ollut koko illan kovin liikuttunut ja kertonut monta kertaa rakastavansa minua. Asia selvisi, kun hän odotti keskiyöhön ja kosi minua syntymäpäivänäni.

Tapasimme kolme vuotta sitten karaokeravintolassa vain pari kuukautta sen jälkeen, kun olin tullut Suomeen töihin. Jani oli juuri eronnut ja istahti vieressäni olleelle vapaalle paikalle. Olemme asuneet yhdessä pari vuotta.

Jani työskentelee satamanosturinkuljettajana, mutta on nyt päätoiminen työsuojeluvaltuutettu. Suhteen alku oli todella vaikeaa hänelle, koska jouduimme koko ajan käyttämään kännykällä käännösohjelmaa, jotta ymmärtäisimme toisiamme englanniksi. Nyt puhumme jo sujuvasti.

Minäkin olen ollut aiemmin naimisissa. Olin vain 18-vuotias, kun avioiduin. Ehdin olla naimisissa seitsemän vuotta, kun mieheni kuoli onnettomuudessa.

12-vuotias poikani voi nyt muuttaa luoksemme. Olen todella onnellinen, kun saan lapseni vihdoin luokseni. Toivomme saavamme lisää lapsia.

Menemme naimisiin huhtikuussa maistraatissa, mutta juuri muuta emme vielä juhlista tiedä. Valkoisen puvun laitan kuitenkin. Olen katolilainen ja mennyt jo kerran kirkossa naimisiin. Nyt haluan ottaa rennosti.

Aluksi unelmoimme menevämme naimisiin Las Vegasissa, koska se voisi olla todella hauskaa. No, lähdemme kesällä Pariisiin häämatkalle.

Olin aiemmin työnjohtajana merkkivaatteita ompelevassa tehtaassa, mutta Suomessa teen kotisiivouksia. Olisi tietenkin hauskempaa olla työnjohtaja, mutta saan täällä kolme kertaa parempaa palkkaa kuin entisessä työssäni.

Pidän kovasti suomalaisesta tasa-arvoisesta elämäntyylistä. Filippiineillä naisen kuuluu tehdä kaikki kotityöt ja hoitaa lapset eikä hän siksi voi käydä töissä. Meillä minä siivoan ja mieheni pesee pyykit ja silittää. Olen tästä todella ylpeä.

Mutta täällä naisen pitää myös hankkia omat rahansa. Se sopii minulle, koska haluan oppia lisää. Näen avioliiton merkityksen työssäni: jos pariskunta eroaa, voin menettää työni. On ihana seurata 70-80-vuotiaita asiakkaitani, jotka kutsuvat toisiaan kultarakkaaksi.

Ensimmäisen mieheni vielä eläessä ennustaja kertoi, että joudun vaikeuksiin, matkustan kauas ja tapaan vaalean komean miehen, jonka kanssa saan toisen pojan. Nyt Janille on ennustettu, että vaimo tuo hänelle onnea. Hän onkin voittanut jo kaksi kertaa Kenossa.” – Apple Lynn Gaddi, 32, siivooja, Helsinki.

Katso videolta, kun Apple Lyne Gaddi kertoo ihanne miehestään.

”Tapasin elämäni miehen netissä”

”Olen menossa kolmatta kertaa naimisiin. Häät pidetään toukokuussa Janakkalan Maataloustuottajien Pirtillä.

Tapasin insinööri Jarno Häkkisen, 38, netissä. Aloimme seurustella heinäkuussa 2013. Olin ekan tapaamisen jälkeen varma, että tässä on elämäni mies. Asuin silloin Kotkassa. Jarno kysyi minulta pian seurustelun alettua, että enkö muuttaisi hänen luokseen.

Puoli vuotta tapaamisen jälkeen muutin Jarnon kerrostalokolmioon, ja olemme asuneet yhdessä nyt vuoden. Kihloihin menimme, kun näimme kivat, edulliset sormukset. Muutto ei ollut minulle vaikea, sillä minulla ei ole lapsia aiemmista liitoistani ja olen tällä hetkellä työtön.

Häistämme tulee vähän hippimäiset. Löysin kirpputorilta kympillä vaaleat satiinikengät, korut teen itse ja ystäväni ompelee puvun kierrätyskankaasta, ehkä vanhasta pussilakanasta. Aion itse kokata ruoat. Teen ainakin karjalanpiirakoita, lihapullia ja kasvispiirakkaa vegetaristeille.

Lopuksi saunomme ja paistamme makkaraa. Pidämme molemmat kovasti saunomisesta. Saa nähdä, kuinka moni uskaltaa pulahtaa Kuotolan järven hyiseen veteen.

Toivon, että liittomme on yhtä onnellinen kuin seurustelumme. Meidän on niin helppo ja hyvä olla yhdessä. Olemme molemmat vaatimattomia ja jaamme samanlaiset tulevaisuudentoiveet. Pieni talo olisi toiveidemme täyttymys. Tekisimme yhdessä lumitöitä ja pihahommia. Ehkä vielä saunoisimme pienessä pihasaunassa. Häämatkalle haluaisimme mennä Lappiin ruskaretkelle.

Minua on mietityttänyt se, että menen naimisiin kolmatta kertaa. Eikö avioliiton idea jo kärsi moisesta? Mutta ystäväni sanoi minulle, että sinun elämäsi nyt vain on kulkenut tuollaisia polkuja. Jos asia ei häiritse Jarnoa, miksi se sinua häiritsisi?

Meille tuskin tulee omia lapsia, sillä olen pian 40-vuotias ja kokoni ja 2. tyypin diabetekseni estävät sellaiset suunnitelmat. Mutta adoptiosta olemme puhuneet.

Avioliitto on minulle iso asia. Se merkitsee rakkauden täyttymystä. Jo kihlat ovat tiivistäneet suhdettamme. Tiedän hyvin, että rakkaus ei välttämättä parane avioliitosta. Mutta tässä suhteessa ajattelen koko ajan, miten onnellinen olen, kun saan olla tuollaisen ihmisen rinnalla.

Vasta 37-vuotiaana sain tajuta, miten hyvä voi olla toisen kanssa. Siksi kannatan myös tasa-arvoista avioliittolakia: minusta kaksi täysi-ikäistä toistaan rakastavaa ihmistä voi mennä naimisiin. Kaverini on homo, minä olen lihava ja toinen ystäväni on liian laiha. Entä sitten?” – Taija Havasto, 39, myyjä, Janakkala.

Teksti: Riitta Lehtimäki
Kuvat: Tommi Tuomi / Otavamedia