Juhlat

Joulublogi alkaa taas

Lokakuun puolessavälissä ollaan taas, ja monissa kouluissakin vietetään jo syyslomaa. Nyt onkin sopiva hetki avata joulublogin ensimmäinen luukku täällä Kotilieden sivustoilla.

Saatat muistaa minut jo kolmelta aiemmalta syksyltä, joina olen kirjoittanut joulublogia näillä samoilla sivuilla.

Seuraavan kymmenen viikon ajan voit taas seurata perheessämme pikkuhiljaa alkavia jouluvalmisteluja. Mukana matkassa on 8-vuotias tyttäremme Nea, mieheni Petri, minä Sari sekä Lumi-kissamme.

Neakin on jo reipas tokaluokkalainen. En ole enää lainkaan varma, uskooko hän joulupukkiin vai sanooko hän niin ollakseen meille vanhemmille mieliksi. Joulua hän kyllä odottaa yhtä innokkaasti kuin ennenkin ja uskon, että hänestä on tänä vuonna myös iso apu jouluaskareiden tekemisessä.

Joulublogi sisältää tuttuun tapaan myös ideoita joulun koristeluun, ruoanlaittoon ja leivontaan liittyen. Koristeissa ajattelin kokeilla ihan uusia värejä, saattaapa joukossa olla mustaa, luumua ja hopeaakin.

Tiedossa on myös pieni matkaraportti marras-joulukuun vaihteessa, jolloin suuntaamme muutamaksi päiväksi jouluun valmistautuvaan Lontooseen.

Joulukuun puolella pohdin myös sitä, kuinka yksin elävät vanhukset kokevat joulun ja siihen liittyvät juhlapyhät. Tai miltä joulu näytti Suomessa vuosikymmeniä sitten. Näihin kysymyksiin toimii tietolähteenä isoäitini Saara, jolla on takanaan jo lähes 90 joulua.

Metsässä kiirekin unohtuu

Tänä vuonna perheemme valmistautuu jouluun arkikiireiden keskellä, sillä valokuvausopintoni alkavat olla loppusuoralla ja tähän liittyy monenlaisia projekteja sekä tiukkojakin aikatauluja.

Mieheni Petri matkustaa taas työnsä vuoksi paljon ja Nea-tyttärelläkin on enenevässä määrin omat menonsa koulun, kavereiden ja harrasteiden parissa.

Ainoastaan Lumi-kissa viettää leppoisia kissanpäiviään venytellen vain laiskasti itseään, kun palaamme töistä tai koulusta kotiin.

Kiireistä huolimatta olemme nauttineet loppusyksystä ja sen tuomasta tunnelmasta. Ruskan lämpimät sävyt ihastuttavat ja terassille väriä tuovat muhkeat kanervat.

Tänä syksynä olemme innostuneet myös marjastamisesta ja sienestyksestä. Metsässä samoilu antaa kummasti voimaa ja saa hetkeksi unohtamaan stressin tai aikataulut. Ensi viikolla kerron lisää syksyn sieni- ja marjaherkuista ja jaan teille myös muutaman makoisan reseptin.

Lähde siis mukaan joulublogin matkaan tunnelmoiden ja joulufiilistä viikko viikolta kohottaen. Tehdään tästä iloinen tie kohti joulua!

Kommentoi

Kommentoi juttua: Joulublogi alkaa taas

tonttula

Kiva, että joku muukin aloittaa jouluhössötyksensä hyvissä ajoin. Silloin näet välttyy pahimmalta hössötykseltä!
Minulla on lähes kaikki lahjat paketointia vailla valmiina, porkkanalaatikot pakastettuna ja lanttusose odottaa kylmällä kuistilla käsittelyä. Laitan näin syksyn juuresaikaan laatikot, jolloin joulunaluspäivät säästyvät muulle joulukivalle. Pakastan laatikot paistamattomina, jolloin ne kuitenkin joulupöydässä ovat paistotuoreita eivätkä vain lämmitettyjä.
Joulusiivouksesta sen verran, että ilman joulua minun ei tulisi siivotuksi kotia kunnolla yhtään kertaa kunnolla vuoden aikana. Pointti on siinä, että siivotessani kaappeja heinäkuussa sanon sitä joulusiivoukseksi -eihän niitä sitten heti joulunalla tarvitsekaan taas siivota, kun just heinäkuussa siivosin! Sitäpaitsi ei kai ole mitään väärää ja pahaa siinä, että kerrankin laittaa kodin siistiksi ja puhtaaksi edes päälisinpuolin aivan vain itselle ja omalle perheelle -sanokoot martat ja muut besserwisserit mitä lystäävät.

Sari Rantanen

Hei Tonttula ja kiitos viestistäsi. Ooh, sinähän olet jo pitkällä jouluvalmisteluiden kanssa, jos olet jo survoksetkin tehnyt ja osa jo pakkasessakin odottaa.

Minulla on jouluvalmistelut vielä aika tavalla alkutekijöissään, mutta pikkuhiljaa taas joulupuuhissa edetään mitä pidemmälle kohti joulua päästään. Joululahjoja olen itsekin jo tyttärelle ja sukulaislapsille tuonne kaapin kätköihin hankkinut ja luulen, että ensi kuussa saatan jo itsekin tehdä survokset valmiiksi pakkaseen odottamaan ja paistella ne ensimmäiset joulutortut.

Tässä alkuviikosta teimme jo riisipiirakoita äitini johdatuksella ja alunperin ajatuksena oli kai se, että niistä olisi säilynyt osa jouluksikin. Vaan kuinkas kävikään, sinne hävisivät piirakat parempiin suihin. Ei kai auta kuin kokoontua taas ensi kuussa ja yrittää uudelleen. Vai mahtaisiko olla paras odottaa joulukuuhun, ettei taas ennätetä syödä piirakoita ennen aikojamme… 😉

Joulusiivous on tervetullut meillekin, se on sellainen jokavuotinen tapa, jolloin mäntysuopaa ei säästellä ja jolloin kaikki mahdolliset petivaatteet, päiväpeitot, tyynyt ja matot lentelevät ulos tuulettumaan.

Ja juuri näin, jokainen valmistuu jouluun omalla tavallaan, alkoi se joulusiivous, joululeipomusten teko, lahjojen hankinta tai laatikoiden valmistus sitten heinäkuussa tai vaikka juuri ennen aattoa.

Oikein mukavaa lokakuun jatkoa sinulle ja käy ihmeessä kurkkaamassa täällä joulublogin puolella taas ensi viikolla – tuolloin vuorossa pari syksyistä ohjetta, vähän suolaista ja vähän makeaa…

Joulutonttu

Ihanaa, että joulunodotus aloitetaan muuallakin näin julkisesti, itse kun en meinaa pysyä housuissani syksyn tullen, kun joulu lähestyy. Ja juuri tämä pitkän kaavan mukainen valmistelu on parasta! Itsekin ostin miehelle puolet lahjasta jo kesällä ja loput pari viikkoa sitten, ja muillekin on jo lahjat mietitty pitkälle. Onneks itse ei tarvitse pahemmin kokata, kun pääsen lapsuudenkotiin jouluksi. 🙂

Kati63

Viime joulun alla mietimme kuumeisesti, pääsemmekö uuteen kotiin jouluksi. Joulu kuitenkin vietettiin vielä vanhassa kodissa, jossa mahduimme hyvin viettämään joulua amerikkalaisten vieraidemme kanssa. Heti loppiaisen jälkeen löytyikin uusi koti, ihana punamultainen talo peltojen keskellä puolen tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta. Nyt pääsen valmistelemaan ensimmäistä maalaisjouluani perheeni kanssa! Sormet jo syyhyää – ulkona on katuvalojen puuttuessa niin pimeää, että ekat jouluvalot on aivan PAKKO ripustaa pihapuskiin jo varmaan ensi viikonloppuna! 😉

Sari Rantanen

Hei Joulutonttu ja kiitos kivasta kommentistasi. Täällä myös valmistaudutaan jo pikkuhiljaa tulevaan jouluun ja lahjojakin olen jo jonkun verran hankkinut kaappien kätköihin minäkin 😉 Itse tykkään kovasti myös puuhastella jouluruokia ja erilaisia leipomuksia jouluksi, mutta joskus on kyllä ihanaa päästä myös valmiiseen joulupöytään. Meillä ei ole vielä päätetty vietetäänkö joulua omassa kodissa vaiko ”mummilassa”, molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa, vaikkakin omassa kodissa joulu tuntuu aina jollain tapaa parhaimmalta 🙂

Hei Kati63 ja kiitos sinullekin kommentistasi. Teillä tulee varmasti olemaan ikimuistoinen joulu uudessa kodissa ja tuo punamultainen koti pellon laidalla kuulostaakin jo niin idylliseltä, että voin miltei nähdä silmissäni sellaisen hyvin perinteisen joulun. Ja mikä ettei jouluvaloja voisi jo pian laittaa niin ulos kuin sisällekin – meilläkin on jo ekat jouluvalot laitettu kirjahyllyn päälle olohuoneeseen ja Lumi-kissa nauttii, kun saa välillä tassutella valoja kaapin päällä makoillessaan 🙂

Jouluimmeinen

Ihanaa kun saa alkaa virallisesti ajatteleen jouluisesti. Havuja iso läjä porraspäässä odottamassa että ne pääsee ”olkipukki” aihion päälle. Oikein ihanaa joulun odotusta kaikille, tästä alkaa yksi vuoden parhaimmista ajoista.

sha

Hei, Sari ja kaikki lukijat:) Ja tietysti aiheen merkeissä iloista Joulun valmistleua kaikille!
Olen myös suunnittelemassa elämäni ensimmäistä Joulua maalla. Muutin kesällä pieneen, punaiseen Torppaan pihasaunoineen. Keskelle luontoa.
Päätin jo muuttaessani, että uusi koti, uusi joulu: heitin kaikki vanhat joulukoristeet pois, ja päätin tehdä itse uudet. Mikä sen mukavampaa puuhastelua syyspimeillä. Täytyyhän koristeiden olla maalaisidylliin sopivia;)
Olen tehnyt joulukortit jo pääosin valmiiksi.
Koristeet teen pääsääntöisesti huovuttamalla; jouluomenia ja punatulkkuja on tulossa. Tonttuja teen virkkaamalla. Moni koriste on vielä suunnittelun alla.
Punaiset jouluvalot koristavat jo nurkkaan sijoittamaani vanhaa ikkunkarmia.
Ruoan osalta olen tehnyt päätöksen. Laatikot ostan valmiina, tosin suuren osan saan ilmeisesti Anoppikokelaalta. Se kun tuppaa edelleen yli 80 vuoden iästä huolimatta tekeen niitä koko suvulle:) Sen sijaan ehdottomaksi – toivottavasti perinteeksi muodostuvaksi herkuksi – meinaan tehdä valtavasti Nekkuja. Sellaisia vanhan ajan siirappi-manteli-tikkukaramelleja leivinpaperiin. Myös muita makeisia ajattelin tehdä itse. Samoin kalaruoat aion tehdä itse. Kinkku täytynee käydä tekemässä Anopilla, kun en tohdi riskeerata onnistumista tuossa puuhellassa. Ei olla sen kanssa vielä aivan sinut.
Kuusta en voi sisälle tuoda allergian vuoksi, mutta saunan eteen laitamme ulkokuusen. Haaveissa on myös suunnitella kylmäverannalle jouluaiheinen maisema ison lipaston päälle. Siihen tehnen villiviinin oksista kuusikoristeen.
Pimeetä on täälläkin luonnon keskellä. Syksyä on valaissut isot valospotit ja lyhdyt. Jouluvaloja on tulossa myös.
Tuosta askartelusta vielä. Kovasti on mielessä, että pitäis hommata pikku purkki tervaa ja askarrella siitä jotain kivaa. Esimerkiksi tonttuja löylyyn, jonka lämmössä terva antaisi oman kivan tuoksunsa.
Ai niin ja se tärkein: 2 kissalleni ostan joululyhteen pahvilaatikkoon jouluiloksi!!! Siinä on riemua meille aikuisellekin niitten touhuja seuraillessa:) Siitä perinteestä en luovu!
T: Siru

Sari Rantanen

Hei Jouluimmeinen ja kiitos kommentistasi. Merkkejä joulusta alkaa tosiaan jo näkymään siellä täällä. Marketteihin on jo ilmestynyt ensimmäiset joululehdet ja -koristeet ja kukkakauppojakin koristavat jouluiset kukka-asetelmat. Pihoilla ei vielä meilläpäin näy valosarjoja, mutta arvelen, että kyllä ne jo pikkuhiljaa ilmestyvät katukuvaan nekin. Itse ainakin toivon kohta saavani laittaa vähän valoa tuohon etupihalle, joka näyttää nyt niin kovin pimeältä.

Muutenkin olen ajatellut jo pian koristella pihaamme vähän jouluisempaan tunnelmaan. Saiin syyslomalla äidiltäni vanhan maitotonkankin siinä tarkoituksessa, että se tulee tuohon pihamaalle ja laitan siihen vähän kuusen oksia koristeeksi. Tästä se tosiaan pikkuhiljaa jo alkaa, joulun iloinen odotus 😉

Hei Siru ja kiitos ihanan pitkästä kommentistasi! On jännä huomata, että yhä useamman ihmisen tie vie kohti perinteistä asumista ja vanhat talot ovat taas suosiossa. Jos olisimme itse siinä tilanteessa, että etsisimme uutta kotia, niin luulenpa, että toivoisin meidänkin pääsevän asumaan vanhaan taloon, niissä on vaan ihan oma tunnelmansa. Ja joulukin tuntuu varmasti tosi kivalta vanhassa talossa, jossa lattialankut natisevat ja puuhellassa/pystyuuneissa palaa lämmin tuli.

Joulukoristeita on kiva tehdä itse ja nuo sinun suunnittelemasi huovutetut ja virkatut koristeet kuulostavat ihanilta! Itsekin taas tuumailen tekeväni jotain koristetta itse, tänä vuonna saatan tosin tehdä enempi tuunaamalla vanhasta – katsotaan 😉 Nuo tervaiset koristeet herättivät myös kiinnostukseni, kerro ihmeessä lisää, kun olet ne toteuttanut!

Ja hei, tottakai kissoja pitää muistaa jouluna! Meidän kissaneitikin saa jouluna herkkuaterian ja osaa kyllä kiertää myös keittiössä haistelemassa, että mitähän herkkuja sieltä saattaisi löytyä 😉

Oikein mukavaa joulunodotusta sinulle!

Anne-Marie

Joululehdet saivat minut kaupassa aivan pilviin..en osannut valita minkä ottaisin ja lopulta ostin kaikki kolme mitä löysin 😉
Glögiäkin on jo juotu ja muutama lahja hankittu eli alussa ollaan 😉

Mukava seurata tätä joulun odotusta,joten ensi viikkoon…

Sari Rantanen

Hei Anne-Marie. Joululehdet ovat tosiaan jo ilmestyneet marketteihin ja kyllähän se valikoima on aika huumaava 😉 Niistä saa kivasti ideoita jouluvalmisteluihin ja minulla on tallella monia aiempien vuosienkin lehtiä sekä erilaisia joulukirjoja.

Glögiä en ole vielä itse tänä syksynä maistanut, mutta niitäkin alkaa jo olemaan aika kiva valikoima kaupoissa. Ehkä pyhäinpäivän viikonloppuna voisi jo maistella glögiä ja tehdä jotain kivaa lämpimäistä glögille seuraksi.

Pikkuhiljaa mennään kohti joulua ja tuo loppuviikolla saatu ensilumi sai kyllä heti mielen iloiseksi ja ajatukset jouluisempaan suuntaan 😉

Oikein mukavaa joulun odotusta sinulle ja nähdään täällä taas!

joulutonttu

Ihanaa lukea jouluvalmisteluistasi. Itse kaivoin vanhat joululehdet jo elokuussa esille ja olen kerännyt kaikkea joulu askarteluihin . Laitoin tupaan siniset tähtiverhot koska vaihdan ne punaisiin itsenäisyyspäivän jälkeen. Olen koko vuoden neulonut tonttuja. Todella ihanaa joulualusaikaa teille kaikille.

Sari Rantanen

Hei Joulutonttu ja kiitos, mukava on saada taas kertoa täällä jouluvalmisteluistamme 😉 Minäkin olen jo kaivanut esiin vanhoja joululehtiä ja -kirjoja, jotka ovat täynnä hyviä ideoita ja ruokaohjeita jouluun.

Jouluaskarteluihin liittyviä materiaaleja onkin hyvä kerätä jo pikkuhiljaa ja yksi hyvä paikka niiden saalistamiseen on mm. kirpparit. Itse olen jo bongannut lähikirppareilta vaikka mitä mielenkiintoista, joista voi tehdä kaikkea kivaa jouluksi.

Ja ruoan ystävänä mielessä muhii jo monia eri vaihtoehtoja joulupöytään. Muutamia reseptejä olen jo alustavasti kokeillutkin, jotta löydän ne sopivat makuyhdistelmät, joista myös pikkuväki tykkää.

Mukavaa joulun odotusta sinullekin ja nähdään täällä taas!

sha

Sari, laitan kyllä sulle vinkkiä tervakoristeista, kun saan haettu jostain tervaa – ja tehtyä esim. tonttuja. En ole koskaan tehnyt, ja taas tehdään! Nyt sain kahdesta kaadetusta koivusta monta saavillista risuja, joten risuplloja ja -lintuja on tulossa:)

Sari Rantanen

Hei Sha, olisi tosiaan kiva kuulla noista tervakoristeista lisää. Ja risuista saa kyllä aikaiseksi vaikka mitä ihanaa, nuo linnutkin kuulostavat kauniilta! Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

Pyykkäri

Minäkin käyn täällä välillä ihan vaivihkaa katsomassa mitä jouluihmiset puuhailevat! Oma joulunodotus alkaa adventtina, ehkä pari päivää sitä ennen – nyt meillä vielä eletään ihan marraskuuta ja pimeää syksyn aikaa.No, kynttilöitä poltellaan mutta sehän kuuluu syksyyn – ja kesäänkin, jos siltä tuntuu.

Iloa teille sinne joulunvalmisteluihin! Sari, onnea valokuvaopintojen edistymisestä! Valokuvaaminen on ihana asia!

Sari Rantanen

Moi Pyykkäri. Kiva, jos käyt täällä katselemassa, mitä joulublogiin kuuluu 😉 Kynttilät ja tuikut palavat täälläkin ja muutama lyhtykin on jo pihalla tuomassa pimeisiin iltoihin valoa.

Tulevaan jouluun valmistaudutaan meillä pikkuhiljaa muiden arkiaskareiden keskellä. Kiitos samoin iloa sinullekin jouluvalmisteluihin ja kiitos myös kannustuksesta opintojen suhteen, valokuvaamisesta on muodostunut minulle hyvin tärkeä asia, jonka toivoisin edes jossain määrin tuovan leivän pöytään. Voi tosin olla, että jotain muutakin pitää opintojen jälkeen kehitellä, mutta aika näyttää…

Vastaa käyttäjälle Kati63Peruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.