Sisustus

Ainon, 77, tunnelmalliset jouluikkunat keräävät kehut – katso kuvat ja taio hauska asetelma omaan ikkunaasi!

Enkeleitä, puuterilunta ja pororekiä. Ainon ihanat jouluikkunat tuovat tunnelmaa vuoden pimeimpään aikaan.

Marraskuun puolessa välissä Kankaanpään metsän siimekseen saapuu joulu. Silloin Aino Uusitalo, 77, kaivaa kaapeistaan esiin vanhoja joulukoristeita ja asettelee ne tupansa ikkunoihin. Ikkunoiden syvennyksiin syntyy hurmaavia joulumaailmoja, kuvaelmia talvesta ja Korvatunturin elämästä.

Lue myös: Askartele kuvun alle suloinen miniatyyrimaailma – joulun hittikoriste syntyy helposti

Jouluikkunoiden koristelu on monivuotinen perinne, jonka alkua Aino ei oikeastaan edes muista.

”Se on minun mielestäni aina kuulunut jouluuni. Olen aika lapsenmielinen, joten lasten lisäksi myös minä saan itsekin iloa niistä”, Aino sanoo.

Jouluikkunoita löytyy ympäri tupaa, niin makuuhuoneesta kuin kuistiltakin. Yhdessä on enkeleitä, toisessa lumiukkoja, kolmannessa tonttuja. Toisaalla seikkailee joululahjapaketeista pursuavaa rekeä vetävä poro, kun taas toisaalla istuu kaksi tyttöä penkillä. Tonttujakin on – tietysti.

Joulukoristeita ympäröivät maisemat syntyvät keinolumen, vanun ja oksien avulla. Puunoksien ympärille Aino saattaa kietoa valkoista ja pörröistä villalankaa lumihunnuksi. Vain mielikuvitus on rajana.

”Elän aidosti mukana ikkunoiden koristelussa. Saatan siirtää kaikkea millin sinne tai toisen tänne ja tarkastella, josko nyt kaikki olisi jo hyvin”, hän naurahtaa.

Jouluikkuna tuo tunnelman tupaan

Tänä vuonna Ainon jouluikkunoita on päästy ihastelemaan muuallakin kuin Satakunnassa. Kun Ainon tytär julkaisi marraskuun puolivälissä kuvan äitinsä hurmaavasta ikkunasta Facebookin Sydämeeni joulun teen -ryhmässä, otoksen alle kertyi nopeasti tuhansia tykkäyksiä ja runsaasti kehuja.

Ainon innostus joulua kohtaan kumpuaa jo lapsuudesta. Juhlalla oli suuri merkitys isälle ja äidille.

”Kaikki perinteet piti tehdä. Kuusi piti hakea ja koristella samalla lailla. Puurot piti syödä aamupäivällä. Kaikki oli tärkeää. Sieltä saakka olen saanut pohjan joulunvietolle”, Aino muistelee.

Viime vuosina Aino on viettänyt joulua tavallisesti oman perheensä kesken.

”Mieheni kuoli 17 vuotta sitten, ja siitä lähtien olen ollut jouluisin lasten tykönä. Aina vuorotellen on sovittu, kenen vuoro on ottaa äiti. Äitiä kierrätetään ympäriinsä”, hän nauraa.

Tänä vuonna joulunvietto poikkeaa kuitenkin tavallisesta koronaviruksen vuoksi. Ainon lapset ja kymmenen lastenlasta asuvat kaikki 100 kilometrin päässä Tampereella, joten kuulumisia vaihdetaan nyt lähinnä puhelimen välityksellä. Joulukaan ei ole poikkeus.

”Tänä jouluna olen sanonut, että haluan jäädä kotiin. En uskalla lähteä reissuun.”

Poikkeuksellinen joulu ei masenna Ainoa, onhan joulunaika myös rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaan.

”Ihan hyvillä mielin olen. Jouluruoat ja leivonnaiset eivät ole minulle se pääasia. Nautin joulusta enemmänkin silmilläni. Kaikki se kauneus, jota ympärilleni saan, merkitsee paljon.”

Siksi tunnelmallisilla joulukoristeilla saattaakin olla tänä vuonna tavallista tärkeämpi rooli joulussa. Koristeltujen ikkunoiden lisäksi Aino kieputtaa tuvan eteen köynnöksiä ja ripustaa valot. Saunan terassi koristellaan, ja pihalla seisova kuusi saa valot. Pihatietä reunustavat pihavalot saavat ympärilleen isot punaiset rusetit ja havunoksan.

”Minä olen jouluhöpsö, se on kyllä ihan totta. Mutta kaunis ympäristö tekee hyvän mielen. Tulisipa vielä lunta”, Aino haaveilee.