Jouluperinne, josta voisi jo luopua

Kysyimme Kotilieden lukijapaneelissa, mikä suomalainen jouluperinne on aikansa elänyt. Arvaatko, mikä perinne on suurimmassa osassa koteja pudotettu reestä? Lipeäkala? Lahjat? Evankeliumin lukeminen? Ei mitään? Ehkä lukijat haluavatkin pitää kiinni kaikista arvokkaista, vanhoista jouluperinteistä.

Lue, miten kävi.

joulu

Älä hyvä ihminen hössötä

Hössötys siivouksen, lahjojen hankkimisen ja ruoan tekemisen kanssa ainakin ärsyttää monia. Siksi siitä luopumiseen kannustetaan muitakin: tunnelma syntyy vähemmälläkin stressaamisella.

– Enemmän tarvitaan rauhaa kuin markkinahumua. Idea hukkuu kiiltokuvamaiseen jouluun, jossa pitää olla kaiken kuin sadussa.

– Hirveä siivoaminen ennen joulua on turhaa.

– Siivota voi pitkin syksyä eikä joulu jätä tulematta, vaikkei olekaan tehnyt perusteellista siivousta. Elämme vuoden pimeintä aikaa, eivätkö edes kaikki ”tahrat” näy.

Hyvästi, sanoo lipeäkala

lipeäkala

Jouluruoat ovat pysyneet kodeissa melko perinteisinä: laatikot, kinkku, rosolli, silakat, tortut ja piparit sun muut. Moni olisi halukas vaihtamaan nämä niin sanotut perinneruoat kevyempiin. Ainakin säilötyt herneet, kinkku ja juureslaatikot saisivat lähtöpassit.

Jouluruokien määrääkin voisi vähentää. Ylenpalttisuus ärsyttää.

Lipeäkala on jätetty pois joulupöydistä jo aikaa sitten. Etenkin, jos vain yksi haluaa sitä ja muita pelkkä hajukin ällöttää.

– Perinne itsessään ei voi olla aikansa elänyttä. Lipeäkalan voi silti jättää joulupöydästä pois, jollei sitä kukaan syö.

– Jouluaterian tulee olla jokaiselle mieluinen. Meillä perinteeksi on tullut tapa, että jokainen saa toivoa mieleisensä ruoan ja sitten sitä valmistetaan. Kun lapset olivat pieniä, joulupöydässä oli spagettia ja jauhelihakastiketta.

Kenen kanssa?

Ison suvun kokoontuminen jouluksi yhteen ei kaikkia miellytä. Ei varsinkaan, jos ”toiset passaavat ja toiset ovat passattavina”.

– Oma perhe riittää, ei enää koko sukua koolle.

– Jokaisen sukulaisen, siis oman ja puolison sisarusten perheiden luona käyminen ja lahjojen hankkiminen on liikaa.

Lahjoista riittikin sanottavaa. Etenkin aikuisille hankittavista joululahjoista moni on valmis luopumaan. Etenkin, jos niitä hankkii hiki päässä velvollisuuden tai tavan vuoksi.

joululahjat

Kello löi jo 5

Ne, jotka joulupäivän aamuna haluavat nukkua tai nauttia läheisten läsnäolosta ja kiireettömyydestä, pitävät hyvin varhaista heräämistä ja lähtöä joulukirkkoon perinteenä, josta voi luopua.

– Jouluaamun kirkon, evankeliumin ja hartauden voisi sijoittaa myöhempään ajankohtaan samana päivänä.

– Joulukirkkoon en jaksa enää kiirehtiä, olen jo 78-vuotias. Hiljennyn katsomaan sen teeveestä.

Vanhat ihan parasta!

Jokunen ruokalaji siis saattaa jäädä pois ruokapöydästä, ikkuna jäädä pesemättä ja lahja hankkimatta. Lukijat muistavat sanoa, että eri ihmisille eri perinteet ovat tärkeitä.

– Ei tule väheksyä sitä, mikä on toiselle rakasta ja kallisarvoista.

– Juuri ne vanhat perinteet ovat parasta.

Ja joulun odotus on ihanaa!
Nautinnollista joulun odotusta!


Kuvat: Ari Heinonen/OM-arkisto, Jorma Marstio/OM-arkisto

Keskustelu

Laittelen paikkoja nätin jouluisiksi, mutta en enää tee suursiivousta. En enää jaksa.
Ruokapöydästä olen vähentämistäni vähentänyt lajeja. Silakkarullat hyytelössä, maksalaatikko, ainakin. Lasimestarin sillikin, paitsi ihan pieni purkillinen, on väistymässä. Tilalle ovat tulleet graavatut kalat ja mäti.
Jos on ruusukaaleja kinkun kanssa, ei haudutettua punakaalia tarvita.
Kahvipöytään ei tarvittaisi edes pullia, leivon silti vähän, ja pakastan.
Kaikki ottavat kuitenkin omatekoisia torttujani ( liki 50 v. vanhan reseptin mukaan ) suklaakonvehteja, ja palan kuivaa kakkua.

Meillä on jo vuosia sitten alettu käydä aaton vesperissä. Aamulla ei ainakaan seitsemäksi kukaan jaksa lähteä.

Joulumieli on parhaimmillaan hiljalleen valmistellen. Hyasintti tuoksuu. Ovikranssit valmistettu , jouluvalot ripustettu.

Älä stressaa, jos olet väsynyt, osta laatikot ja kinkku valmiina kaupasta. Mausta valmiit ostetut laatikot kermalla ja voilla, kyllä maistuu hyvälle. Näin minä vapautan itseni nauttimaan joulusta ja rauhasta.

En ole koskaan siivonnut jouluksi kaikkia kaappeja. Sen olen oppinut, että siivoan keittiöstä kuivamuonakaapin hyvissä ajoin ennen joulua -yleensä elokuussa. Näin minun ei tarvitse viettää joulua kaapissa etsiskelemässä rusinoita glögiini vaan löydän ne järjestyksessä olevasta kaapista näpsäkästi. Muut keittiökaapit siivoilen kevätpuolella pääsiäiseen mennessä. Vaatekaapit siivoan lähinnä vaatesesongin vaihtuessa eli keväällä ja syksyllä. Joulu jää kätevästi siihen puoliväliin, jolloin ei tarvi niitä siivota.
Mutta ykkösjuttu, josta haluaisin luopua joulussa, on hirmuinen joulukorttien kirjoittaminen ja vastaanottaminen. Itse kirjoitan noin 20-25 korttia ja puoliso samanverran. Joka vuosi on ankara miettiminen vuoden aikana kuolleista, ettei lähetä omaisten mielipahaksi edesmenneelle korttia. Viime jouluna saamamme joulukortit katsoin läpi vasta vähän ennen pääsiäistä, kun ne tulivat pöydällä vastaani. Ei ollut tahallinen teko, ne vain unohtuivat lukematta aattoaamun puuropöydässä.

Kommentoi juttua: Jouluperinne, josta voisi jo luopua

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X