Joulutonttu

Voi tonttu, minkä teit! Tiesitkö, että suomalainen tonttu on alkujaan omapäinen otus, joka saattoi suuttuessaan polttaa koko talon?

Joulutonttu tunnetaan tänä päivänä joulupukin kilttinä apulaisena. Mutta satoja ja tuhansia vuosia sitten tontun uskottiin olevan kodin haltija, jota piti kohdella hyvin - muuten kävi kaltoin.

Joulutonttu kurkkii ikkunoista ja tarkkailee, ovatko lapset kilttejä. Punaiseen pukeutuva pieni lapsenomainen joulutonttu on tänä päivänä hymyilevä, huumorintajuinen ja hyväntahtoinen joulupukin apulainen. Vaan ei ollut vanha tonttu!

Vanha tonttu oli harmaaseen pukeutunut vanha ukko tai joskus eukkokin, joka huolehti asuintalonsa hyvinvoinnista, mutta saattoi suuttuessaan olla oikein ilkikurinen. Tonttua piti kohdella hyvin: tarjota ruokaa, saunalöylyjä ja rauhallinen petisija. Muuten seurasi huonoa onnea.

Harva tietää, että vanhalla tontulla on paljon nykyistä joulutonttua pidempi historia suomalaisessa kansanperinteessä.

Lue myös: Onko sinulla vanha Weisten joukukoriste? Se voi olla harvinainen

Joulutonttu on nuori käsitys tontuista, lahjoja jakavana kilttinä joulupukin apulaisena.

Sotavuosien joulukortissa jouluiloa toivottivat joulupukin apulaiset, jotka kiitivät häkäpönttöautolla kilttien lasten luokse. Kuva: Museovirasto / helsinkikuvia.fi

Tonttu oli kodinhaltija

Joulutontut ilmestyivät suomalaisten elämään vasta 1800-luvun loppupuolella. Vanhat tontut ovat satoja vuosia vanhempia, mutta niiden tarkkaa ikää ei tiedetä. Suomessa tonttu mainittiin ensimmäistä kertaa Mikael Agricolan Raamatun psalmin suomennoksessa vuonna 1551.

Sana tonttu tulee ruotsin kielen sanoista tomte tai tomtegubbe, jotka viittaavat sanaan tontti. Tonttu-sanan yleistyessä suomen kielessä jo aiemmin kansanperinteessä esiintyneitä kodinhaltijoita ryhdyttiin kutsumaan tontuiksi – tietyn tontin, alueen tai paikan haltijoiksi.

Ensimmäisiä tonttuhahmoja olivat 1700-luvun lopun kirjallisuudessa esiintyneet jyvätonttu, rahatonttu eli kratti ja paskatonttu. Ensimmäinen näistä kartutti viljavarastoa, toinen vartioi rahakirstua ja kolmas toi lantaa taloon. Tontun tuli saada joka aamu vadillinen puuroa voisilmällä ja paljon muuta ruokaa.

Kertomusten mukaan tonttu saatiin tulemaan taloon, kun kiersi pääsiäisyönä yhdeksän kertaa kirkon ympäri tamman länget kaulassaan. Tarinat kertovat, että jos tontun tullessa pyysi lantaa, sitä sai niin paljon, että joka paikka tulvi.

Lue myös: Jehovan todistajasta tuli joulupukki: ”Tunnelma keikkojen jälkeen oli euforinen – aikamoinen kokemus ihmiselle, jolla ei ole ollut koskaan omaa joulua”

Kristinusko tonttuja vastaan

Kun kristinusko vakiintui Pohjolassa, usko tonttuihin oli koetuksella. Uskonpuhdistuksen käynnistänyt saksalainen munkki ja teologi Martti Luther (1483–1546) viittasi katekismuksessaan tonttuihin ja haltijoihin perkeleen välikappaleina ja kehotti pappeja häätämään tontut taloista. Usko muuhun kuin Jumalaan ei ollut hyväksyttävää, mutta suomalaisten usko tonttuihin piti pintansa.

Kotitonttu eli tulisijojen äärellä, eikä sitä saanut häiritä

Tonttu kehittyi suomalaisessa kansanperinteessä eräänlaiseksi kotitontuksi eli haltijaksi, jota toivottiin talon asukiksi. Joidenkin teorioiden mukaan haltija saattoi ilmestyä tontille jo silloin, kun talon hirsiä kasattiin. Toisten teorioiden mukaan talon haltijaksi saattoi muuttua kuolemansa jälkeen se henkilö, joka oli sytyttänyt ensimmäistä kertaa tulen talon tulisijaan.

Haltijan uskottiin asustavan useimpien kertomusten mukaan talon tulisijan äärellä. Esimerkiksi Sammatissa, Tyrväällä, Härmässä ja Evijärvellä haltija on havaittu nimenomaan uunin päällä. Hailuodossa haltija on nähty uunin takana. Joskus haltijalle annettiin ihan oma huone, jossa se saattoi olla rauhassa.

Haltijaa ei saanut missään nimessä häiritä. Moni tarina kertoo, että haltijan paikalle lötköttelemään erehtynyt henkilö sai nopeasti ja raivokkaasti kyytiä.

Haltijalle piti antaa parasta mahdollista ruokaa. Tämä saattoi liittyä siihen, että haltijaa pidettiin talon perustaneen vainajan henkenä, jota piti palvoa ja kohdella hyvin. Erityisesti joulun pyhinä kodinhaltijaa ei saanut unohtaa. Haltijalle saatettiin kattaa jouluna oma paikka pöydän päähän ja se sai aina maistaa ruokaa ensimmäisenä. Joulusaunan jälkeen talon väki saattoi jättää saunatontulle löylyä ja vastan kylpemistä varten, ja jouluyönä tontulle vietiin lautasellinen puuroa.

Jos tonttua ei kohdeltu hyvin – syötetty ja jätetty rauhaan – se saattoi metelöidä, rikkoa esineitä ja polttaa taloja, saunoja ja muitakin rakennuksia. Pahimmillaan tontut olivat jopa murhaajia.

Tontut muuttivat uuteen kotiin mullan, tuhkan tai muuttokiven mukana

Joskus tontun haluttiin kulkevan mukana uuteen taloon muuton yhteydessä. Talonhaltijan uskottiin muuttavan uuteen taloon mullan ja tuhkan mukana. Vanhan talon tulisijasta otettiin kiviä tai tuhkaa uuden talon tulisijaan, tai vanhan talon pihalta vietiin multaa uuden talon pihalle.

Jotkut käyttivät myös muuttokiveä, joka otettiin vanhan talon uunista ja siirrettiin uuden talon uuniin samalle paikalle, missä se oli entisessä uunissa ollut.

Jos uudessa talossa asui jo haltija, tontut saattavat ryhtyä riitelemään tai jopa tappelemaan.

Näitkö tontun? Se voi ennustaa pahaa

Tontuista on runsaasti havaintoja, mutta niiden näkeminen ei aina tiedä hyvää. Esimerkiksi Anjalassa ajateltiin, että haltija näyttäytyy vain silloin, kun jotain merkillistä tapahtuu. Jotkut kokivat haltijan näyttäytymisen enteilevän onnettomuutta ja kuolemaa.

Lue myös: Joululahjaideat 2020: Kokosimme yhteen täsmälahjat tärkeille tyypeille – 30 ihanaa löytöä

Joulutonttu tuo lapsille lahjoja.

Joulutonttu tuo lapsille lahjoja. Kuva: Jorma Marstio / OM Arkisto

Joulutonttu – uuden ajan kiltti lahjantuoja

Joulutonttu on perinne, joka on saanut Suomessa vaikutteita sekä vanhasta kodinhaltijasta että tontuista ulkomailta. Joulutontun traditio levisi Pohjoismaissa Tanskasta Norjaan ja Ruotsiin, josta se tuli Suomeen 1800-luvun lopulla. Lahjojen antamisen perinne tuli 300-luvun suojelupyhimykseltä Pyhältä Nikolaukselta.

Tonttujen ulkomuoto on syntynyt monen kirjailijan ja kuvittajan kynästä. Kenties amerikkalaisen joulupukin vaikutuksesta tonttujen harmaat asut alkoivat punertaa.

Vanhalla kotitontulla ja joulutontulla on joitakin yhteisiä piirteitä: ne ovat molemmat pieniä, esiintyvät erityisesti joulupyhinä ja pitävät järjestyksestä. Ulkonäöltään lapsellinen joulutonttu liikkuu kuitenkin yleensä muiden tonttujen joukossa, kun taas vanhalta ukolta näyttävä vanha tonttu viihtyy parhaiten omissa oloissaan.

Kenties suurin ero piilee tonttujen luonteissa. Joulutonttu on paljon vanhaa tonttua kesympi ja kiltimpi. Vanha tonttu ei olisi koskaan suostunut joulupukin apulaiseksi, itsenäisen ja omapäisen luonteensa vuoksi.

Joulutonttu on saduissa ja vanhoissa joulukorteissa hyväntuulinen ja hyväntahtoinen hahmo.

Iloiset joulutontut esiintyvät vanhassa joulukortissa. Kuva: Jorma Marstio / OM Arkisto

Lähde: Tonttu: tarua ja totta, Heikki Saure, SKS, 2019

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Voi tonttu, minkä teit! Tiesitkö, että suomalainen tonttu on alkujaan omapäinen otus, joka saattoi suuttuessaan polttaa koko talon?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X