Joulu

Perhejoulu on tärkein

Paula Bergström ei enää koskaan halua viettää yksinäisiä jouluja. Tärkeintä joulussa on viettää se yhdessä rakkaitten kanssa.

Iloinen puheensorina ja lasten kiljahdukset kantautuvat lohjalaisen kerrostalon rappukäytävään. Ovea koristaa punainen olkikranssi. Pim pom ja Paula Bergström avaa oven.

Sisällä kodissa on täysi tohina. Paulan tytär Anna juttelee lastensa Roosan, 13, ja Rikun, 15, kanssa. Annan mies Sami seisoo parvekkeen ovella ja katsoo, kun Niilo, 8, leikkii serkkunsa Rafaelin, 4, kanssa. Toiset nuoret vanhemmat, Niinu ja Paulan poika Mats, vahtivat vuoronperään Rafaelin parivuotiasta veljeä Benjaminia, joka haluaisi niin kovasti napata kuusesta pari palloa.

Paulalla ollaan jo joulutunnelmissa. Koko suurperhe on lupautunut kertomaan joulunvietostaan.

”Joulu on vuoden paras juhla, paljon parempi kuin juhannus tai vappu. Tärkeintä on perheen näkeminen. Ajan taksia, ja jos minulle sattuu jouluksi työpäivä, sanon että ei onnistu”, Mats kertoo.

Joulurakkaudessaan sisarukset Mats ja Anna ovat tulleet äitiinsä. Kuten Paula, myös Anna aloittaa valmistelut ajoissa, listan kanssa kuten Paulakin.

”Listoistamme katsomme, mitä minäkin viikkona kannattaa siivota tai valmistaa”, naiset kertovat. Paula työskentelee Maanmittauslaitoksessa ilmakuvaoperaattorina, mutta joulunalusviikon hän on aina lomalla.

”Äiti ei pakasta mitään. Hän leipoo ja kokkaa kaiken itse. Jopa maksalaatikon”, Anna sanoo. Molemmilla naisilla on tietysti myös omat reseptivihkonsa, joissa he säilyttävät perinteisten ruokien ohjeita. Anna muistaa, kuinka Paulan vihko oli viime vuonna aluksi kateissa. Paniikkihan siitä syntyi.

”Teen resepteillä myös kokeiluja. Kerran perunalaatikosta puuttui suolaa, mutta sittemmin löysin hyvän määrän. Olen muuten sitä mieltä, että vaikka äitini sanoi, että on imeltänyt laatikon eikä laittanut siirappia, niin en usko”, Paula otaksuu ja laittaa kätensä leikillisesti puuskaan.

Eteisestä kuuluu ääniä. Pian ovesta astuu Paulan ex-mies Bengt tyttärensä Jennyn, 21, kanssa.

”Tässä on nyt koolla minun perheeni. Kaikki rakkaat”, Paula vahvistaa ja pyytää kahvipöytään. Vielä pari vuotta sitten pöytään olisivat istuneet myös Paulan silloinen avomies ja Paulan äiti puolisonsa kanssa.

Perhejoulu
Paula koristelee kotinsa jouluun perinteisesti: on tuttuja tonttu-ukkoja ja
lasten tekemiä koristeita.

Hyvä tiimi

Muutama vuosi sitten perheet viettivät joulua kukin tahoillaan. Paula avomiehensä kanssa kaksin kotona, Anna perheensä kanssa ja Mats perheineen Annalla tai vaimonsa Niinun vanhemmilla.

”Annan perhe tuli luokseni syömään joulupäivänä. Hänen luonaan oli aattona isänsä Bengt, välillä pikkuveli Mats ja siskopuoli Jenny. Mietin, että miksi emme siis mekin avomieheni kanssa viettäisi aattoa Annalla.”

Yhtenä vuonna Annalle ja Samille kokoontuikin sitten koko laaja perhe ja vielä Paulan äiti avomiehensä kanssa. Tunnelma oli Paulan mukaan mukava, ja perinnettä päätettiin jatkaa.

”Toki työtä riitti, mutta äiti toi aina mukanaan itse tekemiään laatikoita ja leivonnaisia ja auttavia käsiä löytyi tarjoiluun”, Anna sanoo.

Anna, Paula, Roosa ja Niilo ovat mielellään kattaneet pöytää. Tarjolla on aina perinteisiä laatikoita, kinkkua ja nykyisin myös alkupalaksi kalaherkkuja. Paula ja Anna keksivät joka vuosi myös jotakin uutta, kuten mausteista raparperihilloa.

Lipeäkalaa kukaan ei tässä pöydässä syö.

”Lapsuudenkodissa meillä oli joulupäivänä aina tarjolla lipeäkalaa. Se oli pakollinen perinne. Tosin sitä söi vain isäni”, Bengt muistelee.

”Annan lapset ovat herkuttelijoita ja syövät mielellään esimerkiksi fetaa ja oliiveja, joten niitäkin on ollut meillä joulupöydässä”, Paula kertoo.

Lasten suusta kuuluu topakoita mielipiteitä: ”Namia! En tykkää! ”

Aina on jännitystä ilmassa: kuka tänä vuonna kaataa juomansa pöytäliinalle? Vahinkoja on sattunut aikuisille ja lapsille. Viime vuonna pikku Benjamin kaatoi maitonsa joulutortun päälle.

”No, olipahan pehmoisempaa syödä”, Paula nauraa ja ojentaa Bengtille pikkuleipiä.

Pariskunta erosi 24 vuotta sitten. Välit ovat kuitenkin hyvät.

”Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin osaa arvostaa toista”, Bengt sanoo.

Porukalla on jouluisin tapana pelata lautapelejä.

”Olemme joka vuosi ostaneet uuden lautapelin. Perinne alkoi, kun Anna oli pieni”, Bengt sanoo.

Muuttuva Labyrintti kokoaa nytkin lapsia yhteen. Jouluna pelihetken jälkeen tulee joulupukki. Se on aina tapaus. Sami paljastaa, että joku parrakas mies piiloutui viime vuonna keittiöön.

Perhejoulu
Paula kertoo, että perheessä pääsääntö on, että jouluna syödään pitkään, hartaasti ja runsaasti. – Kun malttaa syödä hitaasti, ei tule ähkyä, Anna-tytär kommentoi.

Joulukoristeet piti piilottaa

Paula selvästi nauttii perheensä eloisuudesta. Bengt on aina pitänyt joulusta. Paulan viimeisimmässä suhteessa mies ei ollut jouluihminen.

”Se oli hyvin vaikeaa, kun minä tykkään joulusta. Kun syyspimeät tulivat ja olisin halunnut laittaa joulukoristeita, ne ahdistivat miestäni.”

Kävipä eräänä jouluna niinkin, että Paula tyytyi koristelemaan peikonlehte. Yksin hän ei saanut kasattua muovikuusta ja aidolle hän on allerginen.

Tilanne kärjistyi toissa jouluna vierailulla.

”Avomieheni suuttui ja lähti joulupöydästä kesken kaiken pois ja talosta ulos. Annalle hän oli sanonut, että häntä ei otettu tarpeeksi huomioon.”

Hän melkeinpä vihasi joulua, Paula muistelee. Onneksi tuohon jouluun liittyy hyviäkin muistoja. Paulan äiti ja tämän puoliso olivat mukana juhlissa.

”Muistan kuinka ruoan jälkeen istuimme naisporukalla keittiössä. Tunnelma oli leppoisa, kun mummikin oli mukana”, Anna miettii.

Lasten kädet käyvät konvehtirasialla.

”Paljonkohan Benjamin on syönyt sokeria tänään?” Niinu miettii.

Pieni poika vipeltää sinne tänne, ja kuusikin on välillä vaarassa kaatua. Rafael hyppii sohvalla.

”Rafael, mene leikkimään”, Mats komentaa ja kiiruhtaa kuopuksensa perään.

”Otatko Mats lisää kahvia?” Jenny huikkaa.

”En ole edellistäkään kahvia ehtinyt juoda”, Mats tokaisee.

”No, laitetaan vähän kuumaa päälle.”

Keittiössä Benjaminiin ovat onneksi jo tarttuneet isoisän eli fafin turvalliset kädet. Yhdessä iso ja pieni mies ihailevat jääkaapin oven magneetteja ja kuvia.

”Meillähän on aina täällä ihan hiljaista”, Bengt toteaa pilkettä silmissään.

Positiiviselle elämänasenteelle ja läheisten tuel le on ollut käyttöä, kun Paulaa kohtasi vuosi sitten suuri suru.

Valoa syksyn päässä

Parivuotiaalla Benjaminilla on rakas riepu. Valkoinen pukluliina, jota poika vetää perässään. Se tuo turvaa ja lohduttaa. Joulu ja juhlaan valmistautuminen ovat auttaneet Paulaa jaksamaan elämän kriiseissä.

Paula laskee katseensa alas.

”Joulu on iloinen juhla, mutta ikävä äidistä kulkee mukana.”

Paulan äiti menehtyi yllättäen vuosi sitten. Koko syksy oli Paulalle raskas, sillä ensin hän erosi avomiehestään, palasi tämän kanssa yhteen ja sitten tuli vielä tieto äidin kuolemasta sekä lopullinen ero miehestä.

”Masennuin. Sain sairaslomaa suruuni ja lähetteen työpsykologille. Muistan, kuinka totesin siellä, että hei, eihän tässä ole mitään hätää. Joulu on tulossa, saisin valmistelupuuhissa ajatukset irti surusta.”

Tuolloin Paula päätti, että haluaa koota kaikki rakkaansa yhteen. Järjestää oikein kunnon perhejoulun. Avomiehen takia hänen ei enää tarvitsisi viettää tylsiä ja yksinäisiä jouluja.

Sinä jouluna Paula, Anna ja muut kävivät yhdessä mummin haudalla.

”Se oli haikeaa, mutta perheen tuki merkitsi minulle paljon. Jouluna pystyin jo hymyilemään”, Paula puhelee hiljaa.

Huumori keventää tässä porukassa tunnelmaa. Kun suru puristaa rintaa, nauru helpottaa oloa. Paulalla ja Annalla on usein ollut yhdessä hauskaa jouluvalmisteluissa.

Anna istahtaa sohvan reunalle ja alkaa neuloa villasukkaa. Veli Mats huomaa siskon kumartuneet hartiat ja hieroo niitä varmoin ottein.

”Isoäitini eli mammani virkkasi ja neuloi paljon. Se taito sitten hyppäsi äitini ja minun yli suoraan Annaan”, Paula sanoo ja katsoo hellästi tytärtään.

Jouluna kaikki ovat saaneet valvoa myöhään. Kun silmiä rupesi viime jouluna hierotuttamaan, alkoi ilmapatjojen täyttö. Nukkumisjärjestelyt isolla porukalla sujuivat 69-neliön asunnossa sopuisasti.

”Kolme meistä nukkui sohvalla, osa keittiössä patjoilla, Riku vierashuoneessa puusohvalla ja Bengt olohuoneessa patjalla”, Anna luettelee.

Paula muistaa, kuinka koti vähitellen hiljeni, ja lopulta kuului enää pientä ja vähän isompaa kuorsausta. Rakkaiden ihmisten ääniä jouluyössä.

Joulukuusi
Paulan oma isoäiti on antanut Paulalle kreppipaperista tehdyn tonttukoristeen, jolla on tunnearvoa. – Papalla ja mammalla oli uusioperhe. Äidilläni oli velipuoli, jonka pojista yksi teki tontun.

Lue myös nämä:

Seimi kuuluu jouluun Lucia kruunataan perinteisin menoin Petrus Kurppa – piparimies Turusta

Kommentoi

Kommentoi juttua: Perhejoulu on tärkein

Sinun täytyy kommentoidaksesi.