Tiernapojat on joulun klassikko

Kun kaverit lähtevät jääkiekkoharjoituksiin, Aarni, Roope, Paavali ja Tuomas pukeutuvat tiernapojiksi. Laulamisesta he saavat palkaksi jotain erityistä.

Kipakka pohjoistuuli pöllyttää puuterilunta Oulun kävelykadulla Rotuaarilla lauantaisena iltapäivänä. Jouluostoksia tekevät ihmiset vetävät pipoja syvemmälle päähänsä. Kahviloissa höyryävät kuumat juomat.

Varttia vaille yksi Rotuaarin esiintymislavan viereisen hotellin tuulikaappiin marssii neljä reipasta poikaa tiernapoikien asuissa. Päähineet ovat hieman rutussa ja nenät punaisina, mutta ilmeet odottavia. Yhdeltä pojat nousevat lavalle ostoskansan eteen ja aloittavat päivän ensimmäisen tiernapoikaesityksensä. Äänet on avattu autossa matkalla keskustaan, viitat oiottu ja miekat kiillotettu.

Aarni Mikkola, 10, Roope Seppänen, 10, Paavali Roman, 13 ja Tuomas Launimaa, 13, ovat harrastaneet musiikkia ja laulamista pikkupojista asti. He kuuluvat Ynnin poikien kuoroon, jonka repertuaariin tiernapoikaesitys on kuulunut kuoron alkuvaiheista asti. Esiintymisiä on marraskuun lopusta lähtien kirkoissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa, ravintoloissa ja täällä Rotuaarin esiintymislavalla.

Kuoro saa näistä esiintymisistä vähän joulurahaa, mutta pojista parasta on se, että he pääsevät yleisön eteen laulamaan.

Knihti arvottiin

Tiernapoikien ja -tyttöjen esiintymiset ovat Oulussa perinne, joka kuuluu vahvasti joulun odotukseen. Ihmiset osaavat odottaa Herodeksen ja kumppaneiden lauluja kävelykadulla ja moni aloittaa jouluun valmistautumisen kuuntelemalla tiernapoikia kirkossa.

Joka marraskuu kaupungissa järjestetään Tiernapoika-kilpailu, jossa valitaan parhaat esitykset ja esiintymisasut.

Ynnin pojat eivät tänä vuonna päässeet palkinnoille, mutta se ei poikia sureta.

”Minusta se meni kuitenkin ihan hyvin, ei vaan päästy jatkoon. Roopekin korjasi hyvin virheensä”, Aarni tuumaa.

”Virheitä tulee joka kerta, ei niitä yleisö välttämättä edes huomaa”, Paavali säestää.

Tiernapojissa esiintyminen on kunnia-asia. Kuoronjohtaja on tehnyt esiintyvän ryhmän roolivalinnat jo syksyllä. Halukkaita ei ole ollut vaikea löytää.

”Ryhmään tuleminen ei ollut pakollista. Tämä vie aika paljon aikaa, mutta otimme kaikki roolin vastaan mielellämme”, Murjaanien kuningasta esittävä Roope vakuuttaa.

Roope laulaa tiernapoikaryhmässä ensimmäistä vuottaan, muut pojat ovat esiintyneet jo useampia vuosia. Mänkin roolia esittävä Tuomas muistelee alkaneensa laulaa 4-vuotiaana, kuorossakin hän on ollut mukana jo viisi vuotta.

Aarni esiintyi 6-vuotiaana Murjaanina, sen jälkeen hän on ollut joka vuosi Herodes. Paavali sai tänä vuonna Knihtin roolin arpomalla. Rooli ei välttämättä ollut se mieluisin, mutta: ”Kaikki roolit pitää hoitaa hyvin”, poika toteaa.

Oulun Tiernapojat — Roope (vas.), Aarni, Tuomas ja Paavali ovat värikäs nelikko roolivaatteissaan. Tiernapoikien heleät äänet ovat monelle oululaiselle se jokin, tärkeä perinne, jota ilman joulu ei tule.

Videolla Japaniin

Yhdeltä äänimies jakaa pojille korvamikrofonit. Tuomas testaa vielä, että tähti pyörähtää hyvin kepin varressa ja viitta on suorassa. Sitten kaikki on valmista.

Paavali nousee lavalle Knihtinä ja kysyy lavan eteen kerääntyneeltä yleisöltä, saako tulla laulamaan. Kun vastaus on myöntävä, astelevat pojat jonossa lavalle ja aloittavat:

”Hyvää iltaa, hyvää iltaa, itse kullekin säädylle. Sekä isännill’ että emännill’, jokaiselle kuin talossa on. Ja me toivotamm’, ja me toivotamm’, onnellista ja hyvää joulua. Ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkemme ylitse käy.”

Äänet soivat heleästi ja kuuluvasti. Jokainen muistaa sanansa ja askeleensa.

Alle kouluikäinen pikkupoika katselee esitystä haltioutuneena.

”Kato äiti miten hienot puvut!”

Äiti nyökkäilee ja ihastelee poikien ääniä.

”Ei uskoisi, että noin nuorista pojista lähtee noin kirkas ja kantava ääni.”

Pikku hiljaa lavan eteen kertyy lisää yleisöä. Moni ottaa kuvia kännykkäkamerallaan. Muutama japanilaisturisti ikuistaa esityksen videolle ja kotimaahan lähtee Marimekon ja Muumien lisäksi pala oululaista jouluperinnettä.

Lantti laulajapojille

Kun Herodes on saanut vedettyä miekallaan ristin Knihdin rintaan ja ryhmä on laulanut hallelujat, on palkanmaksun aika. Knihti astuu lavan eteen ja lausahtaa:

”Emme ole millään viekkauella emmekä vääryyellä tulleet teijän huoneeseenne laulamaan, vaan ihan teijän oman hyvän tahtonne mukaisesti. Olemme köyhiä laulajapoikia ja pyyämme lanttia.”

Hän käy laskemassa sinisen kypäränsä lavan eteen. Yksi kerrallaan yleisön jäsenet käyvät heittämässä kolikon tai pari kypärään. Lentääpä sinne muutama setelikin.

Kiitoslaulun ja hyvän joulun toivotusten jälkeen Knihti hakee kypäränsä, tiernapojat kumartavat ja poistuvat lavalta.

Äänentoistokopin edessä tuulensuojassa esitystä katsoneet vanhemmat rouvat nyökkäilevät pojille hymyillen.

”Kylläpä oli hieno esitys, aivan mahtava. Tuli oikein joulumieli.”

Hotellin tuulikaapissa on vapautunut tunnelma. Pojat riisuvat kypärät päästään ja puhaltelevat sormiinsa. Aarnin hanskat pitivät kylmän loitolla, hän on oppinut pukemaan riittävän lämpimästi rooliasunsa alle.

Kypärästä kertyy vajaat sata euroa rahaa. 60 prosenttia siitä menee kuorolle, loput pojat saavat jakaa keskenään.

”Isompiakin seteleitä olemme kypärässä nähneet, mutta esitys meni ihan hyvin”, Paavali toteaa. Tuomas on samaa mieltä, isompia virheitä ei tullut. Yleisöäkin oli mukavasti.

”Mitä enemmän yleisöä, sen mukavampi on laulaa.”

Tiernapojat jaksavat

Tiernapoikaryhmään kuuluminen tarkoittaa sitoutumista. Kun kaverit lähtevät viikonloppuisin jääkiekkoleirille tai pelaavat kotona tietokonepelejä, nämä pojat pukevat ylleen rooliasunsa, menevät yleisön eteen ja laulavat.

Ennen seuraavaa Rotuaarin esitystä edessä on parin tunnin tauko. Sen pojat viettävät Tuomaksen isän toimistolla lämpimässä, eväitä syöden ja pelaten. Illalla ryhmä menee toivottamaan joulumieltä paikallisiin ravintoloihin. Seuraavalla viikolla ohjelmassa on ainakin päiväkotiesiintyminen.

Sitä, kuinka pitkään he jaksavat vielä pukea rooliasut ylleen, pojat eivät tiedä.

”Nyt, kun äänenmurros alkaa tulla, laulaminen on hankalampaa. Lauluissa on paljon intervalleja”, Paavali sanoo.

”Mutta kyllä tästä tulee niin mukava joulumieli ja aika kuluu mukavasti, että vielä jatketaan”, Roope sanoo.

Siitä oululaiset joulunodottajat ovat varmasti iloisia.

Lue lisää:

Lucia kruunataan perinteisin menoin Seimi kuuluu jouluun Koristele kranssi paperitähdillä Petrus Kurppa: piparimies Turusta

Kommentoi

Kommentoi juttua: Tiernapojat on joulun klassikko

Roomali Pavan 27.12.2017

Töstö minä nautin nuorukaiset ovat kyllä erittäin komeita, mukava nähdä nuoria tulevaisuuden kuorolaulajia!

Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Tiernapojat on joulun klassikko

Knihti arvottiin

Videolla Japaniin

Lantti laulajapojille

Tiernapojat jaksavat

Anna: Anu Hälvä on haaveillut vuosia lapsenlapsista, mutta hänen poikaansa Kristian Sallista ajatus lähinnä naurattaa

Mikko Kekäläinen, 47, tapasi tulevan vaimonsa ystävien järjestämillä treffeillä: ”Vaimo on elämäni majakka, jota ilman en selviäisi”

Pionit säilyvät maljakossa pidempään pienillä kikoilla – kukkaloisto kestää jopa kaksi viikkoa!

Pirkko, 83, päätti välttää yksinäisen vanhuuden ja muuttaa yhteisöön: ”Olen hirveän yksin maailmassa, kun olen perheetön”

Sitruunan kasvatus siemenestä on helppoa ja kivaa puuhaa – näillä ohjeilla onnistut!

Kommentoi

Peruuta vastaus