Lemmikit

Wanhan Markin kiireetön joulutunnelma - näin eläinten vanhainkodissa vietetään joulua

Shetlanninponi Nolli tietää, mistä syntyy joulutunnelma eläinten vanhainkotiin: vesikupissa liotetusta leivästä, yhteisestä olkipedistä ja edesmenneiden ystävien muistelusta.

Shetlanninponi Nolli vilkaisee vastapäiseen karsinaan. Siellä majailee ruskea lämminveriruuna, joka viettää nyt ensimmäistä joulunodotustaan eläinten vanhainkodissa.

Shetlanninponi Nolli
Shetlanninponi Nolli on 39-vuotiaana Ylistarossa sijaitsevan eläinten vanhainkodin Wanhan Markin konkari.

Nolli itse on 39-vuotiaana Ylistarossa sijaitsevan eläinten vanhainkodin Wanhan Markin konkari. Se on asunut vanhainkodissa jo 14 vuotta.

Lämminveriruuna Remu sen sijaan saapui Wanhaan Markkiin vasta keväällä. Sillä on ikää 13 vuotta. Se ei ole hevoselle ikä eikä mikään, mutta Remu ei tullutkaan viettämään Ylistaroon eläkepäiviä. Se tarvitsi turvapaikan.

Viranomaiset löysivät hevosen lukitusta tallista neljä vuotta sitten. Se oli nälkiintynyt ja loukkaantunut. Eläinsuojeluviranomaiset kuntouttivat Remua neljä vuotta, kunnes loppuelämän koti löytyi Wanhasta Markista.

Remu näyttää ilkikuriselta hamutessaan huuli pitkänä talliin koristeeksi tuotuja havunoksia.

Annetaan Nolli-ponin kertoa Remulle, miten eläinten vanhainkodin joulua vietetään.

Nälkäiset lampaat

Nolli voisi aloittaa selittämällä, että jouluisin tallissa ei ole ulkopuolisia työntekijöitä. Tilan kuusikymppinen isäntä Heikki Laaksonen tekee työt itse. Aamut venyvät hieman tavallista myöhempään.

Kun tallin ovi avautuu jouluaattona aamuyhdeksän aikaan, ensimmäisinä nälkäänsä huutavat lampaat. Ne eivät tosin välitä kellonajasta. Ne ovat ruoan perään kaikkina aikoina.

Nolli on nähnyt ja kuullut monen vanhainkodin asukkaan tarinan. Esimerkiksi vaaleista lampaista vanhin, Sunnuntai, saapui vanhainkotiin eräänä sunnuntaipäivänä.

Heikki varoitti lammasta kuljettaneita miehiä avaamasta kuljetusauton luukkua liian nopeasti. Eläin voisi päästä karkuun. Miehet pudistivat päätään. Lammas oli ketjun päässä.

Kyydissä olleella lampaalla oli tosiaan talutushihna. Se oli kuitenkin niin tiukalla, että hihna oli kasvanut osittain nahan sisään ja aiheuttanut tulehduksen eläimen kaulaan. Villa oli kasvanut paksuksi ja likaiseksi möykyksi. Vei aikaa, vaivaa ja rahaa saada Sunnuntai kuntoon.

Nyt sen porukkaan kuuluvat myös keväällä tulleet valkoiset lampaat Takku ja Tukku, joiden kanssa Sunnuntai jakaa karsinan.

Lammaslauma
Lammaslauma ulkoilee vapaana tilan pihapiirissä. Kesällä ne houkutellaan sisään ruoan avulla.

Pitkäaikaisin asukas

Kun kaikki eläimet – lampaat, linnut, kanit, marsut, vuohet, hevonen, poni, alpakat, possut ja kissat – ovat jouluaattona saaneet aamiaisensa ja rapsutuksensa, Heikki astelee Nolli-ponin luo juttelemaan.

Heikki muistelee, miten vuosi on vierähtänyt. Kuinka tämä on joillekin asukkaille ensimmäinen vuosi ja kuinka jotkut ehtivät poistua vuoden aikana vehreämmille laidunmaille.

Liisa-Cristiina Laaksonen
Liisa-Cristiina Laaksonen ei halua miettiä liikaa eläinten taustaa. Tärkeintä on, että niillä on nyt hyvä olla. Sylissä tallikissa Pamela.

Nolli ei tosin kuule enää paljon. Se kuitenkin tökkii mieluusti turvallaan, seisoo hiljaa paikallaan, nauttii rapsutuksista ja harjauksesta.

Nolli on tallin pitkäaikaisin asukas. Se oli jo vanhainkotiin tullessaan eläkeläinen.

Se oli 25-vuotiaana ratsastuskouluponina kyllästynyt kiertämään maneesia. Siitä luovuttiin, kun se alkoi temppuilla ja heittää ratsastajia selästään.

Wanhassa Markissa Nollin selkään ei saa nousta kukaan. Poni kulkee pihallakin vapaana. Se tuntee reviirinsä – ja arvonsa.

Ehkä Nolli tietää myös, että joulun päivissä on jotain erityistä. Arkinen hyörinä hellittää, lattialle levitetään kahisevia olkia. Tallissa on hiljaista ja rauhallista.

Jouluna poni saa tavallista enemmän herkkuleipää. Se tiputtaa palaset vesikuppiin ja odottaa hetken niiden pehmenemistä.

Nollin hampailla ei enää jauheta mitään kovaa.

Laatikkoa Reetulle

Usein jouluna Nolli kuulee Heikiltä jouluisen tarinan jo edesmenneestä Reetuvuohesta.

Eräänä jouluna vuohi löysi tallista pahvilaatikon. Kun Heikki tuli joulupäivällisen jälkeen katsomaan eläimiä, hän huomasi vuohen popsivan laatikkoa.

Heikkiä naurattaa vieläkin se, että Reetu sai jouluna syödäkseen pahvilaatikkoa, kun tuvan puolella joulupöydässä nautittiin lanttu- ja perunalaatikoita.

Heikki Laaksonen ja vuohi
Eläinten vanhainkodin isäntä Heikki Laaksonen uskoo eläinten aistivan joulun rauhallisen tunnelman. Joulupäivinä on tavallista enemmän aikaa rapsuttelulle.

Reetu ja sen mukana ollut toinen vuohi olivat vanhainkodin ensimmäiset asukkaat 16 vuotta sitten. Reetu oli ollut menossa teuraaksi, kun Heikki kuuli siitä vaimonsa Liisa-Cristiina Laaksosen, 67, kanssa. He lähtivät matkaan siltä istumalta.

Reetu oli paikalla myös Nollin tullessa uuteen kotiin. Omalla esimerkillään Reetu auttoi ponia kotiutumaan.

Aina uuden eläimen saapuessa tallissa on hetken levotonta. Tulokas pyörii, hyörii, hikoilee ja ääntelee. Sitten se saattaa pysähtyä hetkeksi tarkkailemaan muita. Ehkä tulokas aistii, että eläimillä on hyvä olla. Usein jo seuraavana päivänä se heittäytyy muiden tavoin maate aamuruoan jälkeen.

Jouluna eläinten ruokakuppeihin ilmestyy tavallista enemmän herkkuja.

Eläinten joulukarkit ovat omenoita, porkkanoita ja leipäpaloja.

Monesti Heikki ja Liisa ovat löytäneet ulko-ovensa takaa myös pieniä ruokalahjoja eläimille. Paikalliset asukkaat ovat jättäneet kaurasäkin tai leipäpussin. Lähialueen leipomo on joskus antanut eläimille säkin kuivattua leipää ja kauppias erilaisia hedelmiä.

Valtavat minipossut

Nollia vastapäätä asustavat tilan erikoisimmat asukit. Tumma Onni ja vaalea Armas tykkäävät rapsuttelusta yli kaiken. Ne ovat minipossuja.

4-vuotias Onni ja 3-vuotias Armas olivat lemmikkeinä perheissä, kunnes pienistä miniporsaista kasvoi monikymmenkiloisia ja voimakastahtoisia aikuisia. Voi olla, että tonkimisvietin takia omistajan koti on työpäivän jälkeen löytynyt uudesti järjesteltynä. Tai ehkä tila kotona kävi liian pieneksi minisialle.

Onni-possu tuli Ylistaroon ensin ja sai myöhemmin seurakseen Armaan toisesta perheestä. Vaalea, pienempikokoinen possu on utelias seurailija, kun taas Onni alkaa heti jutella röhkimällä, kun se kuulee jonkun liikkuvan tallissa.

Kun Nolli lähtee jouluna ulkoilemaan hetkeksi loimi yllään, Onni ja Armas jäävät touhukkaina rakentamaan oljista yhteistä lämmintä petiä.

Possut eivät lähde jouluna ulos. Se ei johdu niiden iästä. Ne eivät vain pidä kylmästä.

Jos hiipii hiljaiseen talliin, löytää melko varmasti minipossukaverukset nukkumasta olkien päällä päiväunia selät vastakkain.

Minipossu Onni
Minipossu Onni ei poistu talvella tallista, koska se ei pidä kylmästä.

Kaksi kulkijaa rauhoittui

Nolli ei varmastikaan tiedä, kuinka paljon eläinkavereita sillä on Wanhassa Markissa. Aivan tarkkaa lukua ei osaa kertoa edes isäntäpari. Eläimiä on yli sata, mutta ei yli 150.

Niistä suurin osa on lintueläimiä ja pieneläimiä, esimerkiksi kaneja. Ensimmäisen eläimen saapumisen jälkeen paikkaa ei ole tarvinnut mainostaa. Eläimiä tarjotaan enemmän kuin niitä voidaan ottaa vastaan.

Nolli on kuullut moneen kertaan vanhainkodin tarinan.

Wanha Markki oli sen emännän Liisan eläkepäivien unelma. Hän oli jättänyt Suomen nuorena ja muuttanut Espanjaan. Siellä Liisa tutustui aasien vanhainkotiin ja halusi perustaa itsekin vastaavan paikan, joskus myöhemmin.

Isäntäpariskunta kissan kanssa
Ennen Wanhaa Markkia Heikillä ja Liisa-Cristiinalla on ollut vain koiria, kilpikonnia ja kani. ”Olemme pärjänneet maalaisjärjellä ja hyvien naapureiden avulla, joille tuotantoeläimet eivät ole vieraita.”

Senaikaiseen yrittäjäarkeen eläinten vanhainkoti ei kuitenkaan istunut, eikä silloinen elämäkään oikein tuntunut omalta. Liisa oli kyllästynyt jatkuvaan kiireeseen. Hän pohti lähtöä Etelä-Afrikkaan saadakseen vaihtelua – kokonaan uuden alun.

Sitten, parikymmentä vuotta sitten, Liisa tapasi Espanjassa Heikin, joka oli kyllästynyt boheemiin taiteilijuuteen, alkoholinhuuruiseen ja kiertelevään elämään. Heikki oli alkanut muistella äitinsä haavetta komeasta pohjalaistalosta.

Heikki on kotoisin Ylistaron läheltä. Maalaispoika alkoi maailmalla kaivata kotiin. Hän kertoi ajatuksistaan Liisalle.

Kävi niin, että Liisa seurasi Heikkiä Suomeen. Kun oikea talo Ylistarosta löytyi, toive eläinten vanhainkodissa virisi taas.

Kaksi kulkijaa rauhoittui vanhalle pohjalaiselle maatilalle. Siellä Nollin kaltaisille työnsä tehneille vanhuksille ja monille kaltoin kohdelluille hylkiöille annetaan rauhaisa loppuelämä. Mahdollisuus nauttia edes muutamasta joulusta.

Juttu on julkaistu Kotiliesi 23/2016 -lehdessä.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Wanhan Markin kiireetön joulutunnelma - näin eläinten vanhainkodissa vietetään joulua

Sohvi

Tämä on niin hienoa toimintaa, että hattua täytyy nostaa. Tekevät myös yhteiskunnallista vaikutustyötä, kun lapset vierailevat tilalla, niin oppivat samalla sen, kuinka eläimiä tulee kohdella ja arvostaa. Hatun nosto tälle parille!

Mumma

Tulispa pian kesä ja pääsispä Wanhalle Markille lastenlasten kans 😊❤️ Hyvää kesän odotusta 🙋

Leia

Ihanaa ja toivoa antavaa ja mieltä ylentävää. 🥰💕🐕🤔😊Esimerkkiä kaikille💕

Sinun täytyy kommentoidaksesi.