Jouluperinteet: Millainen on miesten toivejoulu?

Esa, Tero ja Janne muistelevat lapsuutensa jouluja sekä kertovat, minkälaista joulua he nyt aikuisina haluaisivat viettää.

Millainen on miesten toivejoulu?

Noin 7-vuotias poika hymyilee kellertävässä valokuvassa lahjakokoelman takana. Pöydälle on aseteltu sievään järjestykseen pari peliä, kirjoja, villasukat ja palapeli. Taustalla näkyy joulukuusi, jonka oksilla roikkuu omatekoisia olkitähtiä ja enkeleitä.
Kuusen on pojan isä itse kaatanut.

Kuvan poika, diplomi-insinööri Tero Taulavuori, 43, esittelee äitinsä kokoamaa lapsuusmuistokirjaa työkaverilleen Esa Puukolle, 42, sekä tämän veljelle Timo Puukolle, 38 ja ystävälle Janne Vahtolalle, 37. Tero muistelee, että kohta
kuvan ottamisen jälkeen hän puki uudet villasukat jalkoihinsa ja käpertyi plyyshisohvan nurkkaan lukemaan uutta Viisikkoa. Samankaltaisia muistoja on muillakin.

Lapsuuden jouluista heille tulevat ensimmäisenä mieleen viime tingassa haettu joulukuusi, yöllä paistettu harmaa-suolattu kinkku ja lahjaksi saadut, vähän liian isot villasukat. Janne muistaa papan tupakanhajun, Esa palelevat varpaat hautausmaakäynnillä. Timolle muistuu mieleen romanijoulupukki, jonka tummia viiksiä veljekset ihmettelivät.

Omien perheidensä myötä miehet ovat nyt rakentamassa omia jouluperinteitään. Mitä heidän lapsensa katselevat digikuvista neljänkymmenen vuoden päästä? Onko kuvan joulukuusi isän kaatama, vai kuuluvatko perinteet muistojen kirjaan?

Naiset ovat enemmän jouluihmisiä

Joulua ja jouluvalmisteluja pidetään yleisesti naisten juttuna. Naiset ostavat lahjat, kokkaavat ja leipovat, järjestävät kunnon joulusiivouksen ja pukevat kodin jouluasuun. Miehen tehtävä on olla hermostumatta naisten touhuamisesta – ja kantaa ehkä se kuusi sisään.

Tero ja muut miehet kuitenkin todistavat, että viimeistään lasten saaminen herättää miehissä uinuvan jouluihmisen.
– En ole ajatellut olevani jouluihminen, mutta lapsen kautta joulusta on tullut itsellekin tärkeämpi, Janne pohtii.
– Vuosi vuodelta odotan itsekin enemmän joulua, Esa uskaltaa tunnustaa.

Yksi asia on varmaa: joulu on ainoa juhla, joka oikeasti katkaisee arkisen aherruksen. Timo tunnustaa itse asiassa nauttivansa joulun tunnelmasta niin paljon, että polttaa jouluvaloja ikkunassa pitkälle kevääseen. Hän on muutenkin porukan omatoimisin mies joulun suhteen. Timo on tottunut kokkaamaan jouluruokia ja sisustamaan kotia jouluasuun ihan itse.
– Asuin vuosia ulkomailla ja siellä oli mukava saada pöytään suomalaisia jouluruokia. Punaiset kynttilät tuovat mukavan lämpimän tunnelman kotiin, Timo perustelee.

Saksassa Timo haki joulumieltä joulumarkkinoilta, joilla tuoksuivat paahdetut vesikastanjat ja hehkuviini. Myös eurooppalainen tapa istua pitkään ruokapöydässä ja seurustella ystävien kanssa sopii hänelle.
– Minulla on kuva isästäni tanssimassa Berliinissä bulgarialaisia kansantansseja monikulttuurisen jouluruuan jälkeen. Se joulu on yksi ikimuistoisimmista.

Joulupöydässä muutkin miehet istuvat mielellään, mutta kodin joulukuntoon sisustamisen osalta Esa jää tässä porukassa vähemmistöön.
– Vaimo hoitaa sen puolen, Esa sanoo.
– Minun tehtäväni on etsiä joulukoristelaatikko jostain ullakon perältä.
Perinteeseen kuuluu, että se on erittäin hyvässä tallessa.

Mitä mies ei tajua joulusta?

On yksi asia, mitä jouluihmiseksi tunnustautuva mieskään ei ymmärrä: useimpiin naisiin joulun alla iskevä siivousinto.
– Joulusiivouksen kanssa ei todellakaan pelleillä. Se on, sanoisinko kohtuullisen perusteellinen operaatio, Tero puistelee päätään ja Janne nyökkäilee vieressä.

Miehet yrittävät silti olla hengessä mukana, jo perherauhankin takia. Tero vie mattoja ulos, Janne leikkii lapsen kanssa. Siivouksen jälkeen sytytetään kynttilät ja nautitaan. Jos ehditään.
– Ruokien kanssa on sitten toinen show. Usein vaimo värkkää yömyöhään marttyyrinä laatikoita ja salaatteja. Itselleni riittäisi kaupasta ostettukin, Janne huokaa.

Kaikissa perheissä ei oteta stressiä joulusta. Esa myöntää, että heillä käy siivooja (siitähän saa kotitalousvähennyksenkin). Jos vaimo on työvuorossa, eikä anoppi ole tulossa joulupöytään, saatetaan ruokiakin ostaa valmiina kaupasta. Ja joulukaloja mies laittaa mielellään itse.
– Aika moderni mies, tuumaa Tero.
– Mutta en usko, että meillä siivoojan palkkaaminen toimisi. Vaimo siivoaisi joka tapauksessa itse perässä.

Jos vaimoilla on siivouksensa, on miehilläkin omat perinteensä, joihin vaimoilla ei ole asiaa. Timolla se on aatonaaton kaljat serkkujen kanssa. Esa käy tuttavaperheessä joulupukkina.

Teron ikioma perinne on joulukuusen osto. Kun Tero vakuuttaa, että kuusikauppa on kiinnostavampaa kuin autokauppa, muut miehet katsovat häntä epäuskoisena.
– Kuusikaupan hieromiseen kuuluu katsastaa rauhassa tarjonta, valita paras muotovalio, tarkastaa onko kuusi kaadettu oikein ja arvioida, pitääkö se neulaset tapaninpäivään vai loppiaiseen asti.
Sitten aletaan tingata hinnasta, Tero selittää.
– Ai saako siitä tingatakin? Esa kiinnostuu.
– Olenkin ajatellut, että 60 euroa kuusesta on aika kallis hinta, Janne tuumaa helpottuneena.

Kinkkua vai kalkkunaa joulupöytään?

Joulut ovat muuttuneet monella tapaa sitten lapsuusaikojen, siitä kaikki ovat yhtä mieltä. Kuusesta saa pulittaa lähes satasen ja harva käy enää kuusivarkaissa. Monikaan ei kunnioita joulunpyhiä niin paljon, että viettäisi ne rauhassa perheen kesken, kuten ennen tehtiin. Kaupoissa joulutohina alkaa aivan liian varhain, eikä kukaan enää sytytä aitoja kynttilöitä joulukuuseen, kuten papalla oli tapana.

Kinkku sentään pitää pintansa. Mutta esimerkiksi Esan perhe on hylännyt myös kinkunpaiston, sattuneesta syystä.
– Muutama joulu sitten paistoin isäni tavoin kinkkua yöllä uunissa ja aamulla herätessämme keittiön lattia oli uunista valuvan rasvan peitossa. Silloin tuumasin, että eiköhän se perinne ole siinä. Sitä paitsi kinkkua jää aina niin paljon, ettei sitä saa tungettua mihinkään pyttipannuun.

Tero ja Janne sen sijaan paistavat edelleen harmaasuolatun kinkkunsa itse. Aikoinaan Teron äiti oli saanut inspiraation kokeilla kalkkunaa joulupöydässä. Se kokeilu jäi yhteen kertaan.
– Kinkkua sen olla pitää ja lisäksi kaloja, laatikoita ja Ruotsin puolelta perinteeksi jääneitä lihapullia, Tero listaa.

Myös aaton tavat ovat säilyneet miesten perheissä kuta kuinkin samanlaisina kuin lapsuusperheessä. Niihin kuuluvat joulusauna, haudoilla vierailu, syöminen ja valvominen hyvän kirjan tai palapelin parissa.

Sen verran pikkupoikaa löytyy jokaisesta, että lahjojakin pitää olla, vaikka sitten itse ostettuja.
– Yleensä ostan vähintään yhden sellaisen lahjan, jota en muuten saisi, Tero perustelee ja muut nyökkäilevät.

Esan mielestä lämmittävät lahjat ovat parhaita.
– Siis vaikka pullollinen hyvää viskiä, Timo myötäilee.

Janne puolestaan olisi pettynyt, ellei saisikaan vanhemmiltaan jokavuotista Mitä Missä Milloin -kirjaa.

Esa ja Janne myöntävät katselleensa sillä silmällä myös legorobotteja ja jääkiekkopeliä jääkiekkopeliä, mutta vielä ne ovat jääneet ostamatta. Lapsia ei ole voinut käyttää verukkeena, sillä Esan tytöt eivät välitä roboteista, eikä Jannen poika vielä osaa kaivata jääkiekkopeliä.
– Vaikka kyllä lankonikin osti alle vuoden ikäiselle lapselleen autoradan. Ja kovassa käytössä se oli koko joulun, Tero toteaa.

Millainen on miehen toivejoulu?

Juttelun aikana Tero, Timo, Esa ja Janne paljastuvat oikeastaan aika innokkaiksi jouluihmisiksi, joilla on omia mielipiteitä joulusta. Jos he saisivat päättää, joulu menisi jotenkin näin: Valmistelut aloitettaisiin hyvissä ajoin, ettei joulun alla iskisi stressi. Lahjat tilattaisiin netistä ja siivooja hoitaisi joulusiivouksen. Joulusauna olisi tarpeeksi kuuma ja jouluolut tarpeeksi kylmä. Ruokapöydässä olisi sopivasti kinkkua ja lapset jaksaisivat odottaa joulupukkia sovussa. Lahjaksi tulisi mieluisa kirja ja pullo hyvää viskiä, ja ilta jatkuisi pitkään uusissa villasukissa, perheen parissa.

Ja kuusi. Sitä ei ehkä haettaisi metsästä, mutta torilta se ostettaisiin riittävän ajoissa, ettei kävisi niin kuin Terolle eräänä jouluna.
– Vietimme avioliiton alkuaikoina joulua anoppilassa ja minun piti hommata kuusi. Havahduin asiaan liian myöhään ja jouduin valitsemaan sen muotopuolen, joka pitää asetella seinää vasten niin, että pitemmät oksat ovat edessä. Anoppi näki kuusen ja totesi hämmästyneenä, mutta varmasti ihan hyväntahtoisesti, että ”Aha, tuon näköinen kuusi”. Loppujoulun olimme aiheesta hiljaa.

Miehet hymähtävät myötätuntoisesti. Naiset ottavat nämä asiat joskus vähän turhan vakavasti.

Kuva: Jyrki Nikkilä

 

Avainsanat

Keskustelu

Joo, minäkin pidän tuosta ”miesten joulusta”: tilasin ison osan lahjoista netistä, aloitan valmistelut hyvissä ajoin stressin välttämiseksi, pidän joulusaunasta ja löylyä pitää olla, saunan jälkeen nautin mieluiten oluen huurteisena oli joulu taikka ei ja kinkkua pitää olla. Olenko naisena poikkeava?

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi onko joulun julkkispari Joulupukki ja Muori vihitty pari…jos ovat niin onko heidat vihitty ”maistraatissa” vai virallisemmin suuren vierasjoukon ollessa lasna todistamassa vihkitoimitusta. Ja toinen tuumoos ovatko tontut heidan lapsia vai kylalle aikoinaan asettuneita tonttu joukkoa

Naissa mietteissa Hyvaa ja Antoisaa Joulunaikaa kaikillen Pitakaa toisistanne ja itsestanne huolta

Kommentoi juttua: Jouluperinteet: Millainen on miesten toivejoulu?

Vastaa käyttäjälle maajaana Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X