Joulusauna: Saunamies sydämestään

Kun Petri Rahkonen remontoi itselleen unelmiensa löylyhuoneen, tarvittiin suomalaista sisua ja suurta rakkautta saunomiseen.

Savu tupruaa vanhan Desoto-merkkisen auton savupiipusta. Nuori pariskunta ja kaksi pientä poikaa ralli-ruutuisissa pyyhkeissään köpöttelevät sisään auton takaovesta. Toinen pojista on Petri Rahkonen, kolmivuotiaana. Hän kipuaa ylös isänsä rakentaman saunan lauteille, joka on tehty vanhan kauppa-auton takaosaan.

Nyt, parimetrisenä aikuisena miehenä, muistot lapsuuden saunasta hymyilyttävät. – Minulle se oli ihan normaali sauna, mutta ymmärrän kyllä, että se saattoi herättää huvitusta leirintäalueilla, joissa majoituimme.

Toinen muistoihin jäänyt sauna oli samassa rakennuksessa kuin äidin virka-asunto. Lauantaisin, saunapäivänä, perhe saunoi oikeissa hirsisaunoissa, jotka oli valmistettu VTT:n testisaunoiksi moderniin laboratoriorakennukseen. – Saunominen oli lapsenakin kivaa, mutta vihtomisesta opin pitämään vasta aikuisena.

Tsuh tsuh tsuh shhhhh

Kuumaan höyryyn sekoittuu vastasidotun vihdan happamanmakea tuoksu. Ilmassa leijailevat koivunlehtien muruset taittavat ikkunasta tulevan valon vihertäväksi.

Petrin on helppo kuvitella tuo hetki jopa kylmässä saunassa seistessään. Vihtominen kuuluu hänen mielestään kesään, mutta sen hienous korostuu joulusaunassa. Vihtansa hän saa nykyisin lahjaksi naapurin saunavierailta.

Vielä joitakin vuosia sitten saunavieraista ei ollut tietoakaan, saunaakaan ei ollut. Kun Petri osti itselleen maatilan, jonka rakennukset olivat jääneet hieman ajan jalkoihin, hän tiesi pääsevänsä kunnostustöihin. Varsinkin sauna vaati pikaista remonttia.

Kunnostuksen myötä rakennuksista löytyi monenlaisia vanhoja työkaluja ja esineitä, jotka kertoivat niiden historiasta. Petri arvelee, että saunarakennus on alkujaan välirauhan ajoilta. – Purettujen kattorakenteiden välistä löytyi sanomalehtiä vuodelta 1943. Voin hyvin kuvitella, miten tilan miehet ovat sodan tauottua palanneet kotiin saunanrakennushommiin.

Kierrätettyä ja keksittyä

Vaaleat saunanlauteet natisevat hiljaa, kun Petri istahtaa niille ja katsoo ulos pienestä ruutuikkunasta. Ikkunasta avautuu näkymä lumipeitteiselle Lapinjärvelle.

Luontoa arvostava Petri halusi käyttää kierrätettyjä materiaaleja omassa saunassaan. Löylyhuoneen ja peseytymishuoneen paikkaa vaihdettiin, jotta tilat saatiin toimivammiksi. Lattiarakenteet olivat lahot ja siksi ne piti avata. Osa seinistäkin piti purkaa. Budjetissa pysyminen vaati kekseliäisyyttä. – Helpommalla olisin päässyt, jos olisin purkanut koko höskän ja rakentanut tilalle uuden.

Löylyhuoneen laudelaudat ovat naapurin vanhasta puretusta saunasta. Petri hioi ne puhtaaksi ja sileäksi. Vaihdossa naapuri sai vanhoja ikkunoita. – Myös rakennuksen alahirret ovat kierrätysmateriaalia. Ne on tuotu puretusta mummonmökistä Espoosta.

Petri halusi saunaansa liuotinvapaan pintakäsittelyn ja työsti saunan seinät saunasuojalla, johon oli sekoitettu sopiva määrä mustaa väripigmenttiä. Löytääkseen oikean sekoitussuhteen hän teki erilaisia seoksia, joissa oli väriä, mutta jonka väri ei tartu saunojan nojatessa seinään. Tällä seoksella maalauskäsittely tarvitsi tehdä vain kerran.

Pehmeiden höyryjen salaisuus

Tumma ja hämärä löylyhuone tuoksuu kiveltä ja puulta. Rouhea lattia rapisee jalan alla ja sen kaunis eläväinen pinta sädehtii himmeästi. Lattia on sepeliä. – Ostin sepeliä paikallisesta maansiirtofirmasta. Olin jo aiemmin purkanut mädän lattian. Jätin lattian auki ja ladoimme maan päälle parikymmentä senttiä sepeliä.

Näin sauna hengittää ja on kosteampi. – Kun heitän talvella löylyä, lattiasta kivien lomasta nousee ihana kosteus. Kesäisin, kun maa on luonnostaan kuivempi, kastelen lattiaa vedellä saadakseni löylyhuoneeseen lisää kosteutta.

Pesuhuoneen lattia valettiin betonista ja sen alle rakennettiin lattialämmitys. Näin pesuhuone pysyy paremmin kuivana ja lattialla on mukavampi tallustella. Saunakonjakkia ja muita herkkuja Petri ei mielellään sauno yksin. Ystävien kanssa jutustelu rentouttaa. – Joku on aina mukana saunomassa. Soittelemme naapureiden kesken ja kyselemme kenen sauna lämpiää tänään. Parhaat ideat tulevat aina saunassa. Eräänkin kerran joukko kavereitani hilpaisi löylyjen välissä pihalle pelkät saappaat jalassa. He lähtivät purkamaan ränsistynyttä vanhaa autotallia.

Saunanautintoihin kuuluu myös saunaolut. Kohokohta on kuitenkin kavereiden kesken saunassa kehitelty temperoitunut konjakki. Sen valmistusohje on simppeli.

Ensimmäisissä löylyissä konjakki lämmitetään saunan lauteilla ja toisella ja kolmannella kierroksella nautitaan. Kiukaan päällä keikkuu rosterinen teline makkaroita varten. Nälkä kasvaa makkaran paistuessa. – Eräs naapuripariskunta tuo usein mukanaan hirvenlihaa, jota sitten saunan kiukaan päällä grillaillaan hitaasti tuoksusta nautiskellen.

Joulun taikaa, perheelle aikaa

Kun joulu vihdoin saapuu ja Petri saa pukea saunan juhlakuntoon, ajatukset kiireisistä kesäpäivistä remontin keskellä ovat muisto vain. Parasta on, kun sauna lämpiää pihassa kauniina, lumen peittämänä. Ikkunoista kajastaa himmeä keltainen valo ja niissä keikkuvat tontut ja muut jouluiset koristeet. Lumivallien reunustama kuja on valaistu joulukynttilöin. Ne opastavat kulkijan höyryävään saunaan. Pukuhuoneessa tuoksuvat tuoreet havut. Muhkeat pyyhkeet odottavat rivissä Petrin kunnostamalla vanhalla laverilla.

Joulu on rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaa ja silloin Petrin tunnelmalliseen saunaan saavat kutsun läheisimmät ihmiset perhepiiristä. Petri on iloinen ja ylpeä siitä, että voi kutsua läheisensä saunaan, jonka on rakentanut sisulla, suurella sydämellä, sekä Jarmo-veljen, serkun ja ystävien avustuksella.

Perinteisiin kuuluu, että joululöylyt heitetään aattona kahdeksan aikaan, ruokailujen ja lahjojen jaon jälkeen. Tapana on myös lämmittää sauna uudelleen joulupäivänä päiväsaikaan. – Koivunoksista tehty saunavihta on minulle joulusaunassa ehdoton, sen raikas tuoksu kuuluu olennaisesti joulun tuoksuihin.

– Ja tietenkin on mukavaa juoda vähän tummempaa jouluolutta. Mitään muuta evästä ei kyllä jaksa silloin saunassa nauttia, ei edes temperoitua konjakkia. Sanoo Petri ja hakee lisää puita.

Teksti: Marita Kouhia Kuvat: Pekka Holmström

Artikkeli on julkaistu Kotiliedessä 22/13.