Onko äidinlyyra taas muodissa? Osallistu keskusteluun!
Ylioppilas on perinteisesti antanut kultaisen äidinlyyran äidilleen kiitokseksi hyvästä kasvatuksesta. Vanha perinne porskuttaa edelleen, ja lyyra vaikuttaa vahvistavan suosiotaan jatkuvasti. Saitko sinä lapseltasi äidinlyyran? Osallistu keskusteluun kommenteissa!
Nyt seuraa paljastus: En tajunnut ostaa äidilleni lyyraa, kun valmistuin ylioppilaaksi. En silloin edes tiennyt, mikä äidinlyyra on. Sain kuulla lyyrasta ensimmäisen kerran, kun äitini kertoi juhlapäivän jo mentyä luokkakaverini ostaneen sellaisen omalle äidilleen. Äitini ihmetteli ja ihasteli hyvinkasvatettua, perinnetietoista poikaa.
Vaikka minä elin lyyraperinteeltä pimennossa, vaikuttaa siltä, että yhä useammin ylioppilaat muistavat vielä nykyäänkin äitiään rintaan kiinnitettävällä lyyrakorulla.
Lue myös: Mikä on sopiva määrä rahaa ylioppilaalle? Tapakouluttaja ja ylioppilas vastaavat
Lue myös: Ylioppilaslakki: Tiesitkö tämän? 10 yllättävää faktaa ylioppilaslakista
”Tänä vuonna äidinlyyrat loppuivat meiltä kesken. Olemme pieni liike, mutta olimme varautuneet kevääseen useammalla kymmenellä lyyralla, jotka kaikki myytiin loppuun. Mielestäni voi sanoa, että lyyrien suosio on tällä hetkellä kasvussa”, yrittäjä Ollipekka Laine Hämeenlinnan Kellokeskus Laineesta sanoo.
Tapakouluttaja ja tietokirjailija Helena Valonen korostaakin äidinlyyran ajattomuutta. Hänen mukaansa lyyra ei ole aikojen saatossa poistunut muodista.
”Lyyran käyttäminen ja ostaminen riippuu siitä, miten suhtautuu perinteisiin ja millaiset arvot ihmisellä on”, hän toteaa.
Ollipekka Laine on samoilla linjoilla
”Ajattelen, että äidinlyyran arvostus on suoraan verrannollinen ylioppilaslakin ja ylioppilastutkinnon arvostukseen. Kuitenkin lyyrien menekkiin vaikuttaa paljon myös se, kuinka näkyvästi lyyraperinnettä pidetään esillä mediassa”, hän sanoo.
Ylioppilas ostaa lyyran äidilleen
Lyyra on äidin kunniamerkki, jonka ylioppilas ostaa kiitokseksi kasvatuksesta ja huolenpidosta. Toisinaan äiti saattaa ostaa lyyran itse itselleen, mikäli ylioppilas ei sitä ymmärrä hänelle ostaa.
”Toivoisin kuitenkin, että nimenomaan ylioppilaat arvostaisivat omaa ylioppiluuttaan niin paljon, että ostaisivat lyyran äidilleen. Koska kyseessä on vain parinkympin ostos, sen ei pitäisi ainakaan rahasta jäädä kiinni”, Ollipekka Laine toteaa.
Äidillä on perinteisesti yksi lyyra jokaista valmistunutta lasta kohden. Rintaneulalla kiinnitettävä lyyra puetaan puvun rintapieleen sydämen puolelle. Se on yleensä 14 karaatin kultaa, mutta myös kullattuja ja hopeisia lyyria on saatavilla. Nykyään valmistetaan myös lyyrariipuksia, jonka voi ripustaa kultaketjusta kaulaan roikkumaan.
”Ylioppilas kiinnittää lyyran äitinsä puvun rintapieleen lakkiaispäivänä. Oman lapsen ylioppilasjuhlien jälkeen äiti voi käyttää lyyraa kaikissa yliopillasjuhlissa, joihin hän tämän jälkeen osallistuu, ja sen lisäksi muissa perhejuhlissa”, Helena Valonen kertoo.
Äidinlyyra on muodoltaan sama kuin ylioppilaslakin lyyra. Lyyrakuvioinen kokardi on puolestaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan tunnus. Mikäli ylioppilas jatkaa yliopistoon opiskelemaan, lyyran voi vaihtaa oman yliopistonsa kokardiin.
Äidinlyyralla on pitkät perinteet, sillä jo vuonna 1921 Suomen nainen -aikakauslehdessä kirjoitettiin näin:
”Meillä Suomessa on harvinaisen kaunis ylioppilasmerkki, kultainen lyyra. — Sen ohessa on meillä aivan kuin itsestään sydämestä lähteneellä voimalla syntynyt ylevä tapa antaa äidille lyyroista kokoonpantu rintaneula.”
Ruotsinkielinen äidinlyyra poikkeaa ulkonäöltään hieman perinteisestä lyyrasta, ja se on hieman tavanomaista suurempi. Lyyrien erot juontavat juurensa 1800-luvulle, jolloin ylioppilaslakin lyyran koolla viestittiin, mitä kielipoliittistä näkemystä lakin omistaja kannatti.
Lue myös Anna.fi: Juhlijana ja juhlittavana ylioppilasjuhlissa
Kommentoi
Kommentoi juttua: Onko äidinlyyra taas muodissa? Osallistu keskusteluun!
Ostin äitinä itse ja liitätin kaikki kolme yhteen!
Ostin itse, mut poika sanoi et haluaisin sen sulle ostaa. Sovittiin et hän säästää tahansa, mut ajatus oli hänen.
Ylioppilaaksi päästessäni ostin lyyran tavoista poiketen isälleni, joka kasvatti minut äidin sijaan. Isä tuki ja huolehti minusta yksin, joten koin hänelle lyyran kuuluvan.
Olin aikanaan äitini suvun ensimmäinen ylioppilas. Ostin äidilleni lyyran. Äitini, joka oli hyvin vaatimaton ja harvoin puhui ainoan lapsensa saavutuksista, käytti lyyraa aina kun se suinkin oli mahdollista.
Kun äiti kuoli, hain äidin käsilaukun sairaalasta. Siellä oli tavallisten tavaroiden mukana myös minun ylioppilaskuvani.
Kun oma poikani sai lakin, etsin kotoa äidin lyyran ja aloin käyttää sitä. Toisen lapsen lakin akaan hommattiin toinen lyyra, mutta niitä ei koskaan ole yhdistetty. Äidin lyyra on äidin lyyra, koskematon.
Siinä, miten ahkerasti lyyraa käytän, on toivomisen varaa.
Ostettiin sisarusten kesken äidille rintapieleen asetettava tripla lyyra ihan vitsillä. Se on harvinaisen naurettavan näköinen viritys! Mutta uskon että kaikista nauruista ja huumorista huolimatta se on äidille merkityksellinen. Ja jos ei ole, niin eipähän harmita vaikka se joskus katoaisi!
Lyyra ei kuulu tähän päivään. Se kuuluu aikaan jolloin valtaosa ylioppilaista jatkoi akateemiseen opiskeluun. Nyt osa ylioppilaista ei pääse oikein mihinkään. Ja miksi äidille? Nuorihan sen työn tekee? Arvostusta voi osoittaa muutenkin. Ajat ovat muuttuneet. Ei tulisi mieleenkään käyttää lyyrakorua.
Aivan samaa mieltä. Äidinlyyra on ihan mennyttä perinnettä, jolla ei enää ole mitään merkitystä. Kunnioitusta ja arvostusta voi todellakin osittaa muilla tavoin.
Tätä harrastettiin silloin muinoin, kun ylioppilaat oli harvinaisuuksia Suomessa ja äidit halusivat pröystäillä jälkikasvullaan.
Maila
Lapset ostivat jokainen vuorollaan minulle lyyran, ja nuorimmaisen kirjoitettua kultaseppä juotti kolme lyyraa yhteen kolmioksi. Olen kantanut lyyria lasteni ja muidenkin ylioppilaiden lakkiaisissa, joissa olen ollut vieraana.
Kyllä sain äidin lyyran tyttäreltäni ja vuosi oli 2003
Äidin lyyra on katoava kansanperinne!
Ja hyvä niin.
Ei enää kukaan ylpeile perheen ylioppilailla. Ennen ylioppilaaksi kouluttautumnen oli harvinaista ja usein perheen taludelle huomattavan raskasta. Siinä oli aihetta osoitta kiitollisuuta äidille.
Maila