Juhlat

Virvon varvon ja niin edelleen… Etkö muista, miten loru menee? Katso sanat 

Muistatko Virvon varvon -lorun ulkomuistista? Ei hätää, jos et. Katso, miten loru menee.

Monta kertaa kuultu ja monelle tuttu perinteinen loru kajahtaa ilmoille palmusunnuntaisin, kun pienet noidat kiertävät virpomassa koristeltujen pajunoksien kanssa. Ennen sitä on hyvä aika muistella, miten se virvon varvon -loru itse asiassa oikeastaan menikään?

Lue myös: Ei näpertelyä! Tällä tekniikalla koristelet virpomisvitsat minuuteissa

Virvon varvon -loru

Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle!

Lue myös: Virpominen on pääsiäisen perinne – ota talteen ohjeet virpojalle ja virvottavalle

Virvontaloruja on monia

Virpominen on vanha itäsuomalainen, ortodoksisen kirkon tapoihin liittyvä palmusunnuntaiperinne, joka sekoittui länsisuomalaiseen noidaksi pukeutumisen perinteen kanssa yhteen, kun Karjalan siirtoväestö asutettiin muualle Suomeen.

Ei ole siis mikään ihme, että virpomisloruja on enemmän kuin yksi.

Suomen ortodoksinen kirkko neuvoo virpomaan näin:

”Virvon varvon vitsasella, tällä pajunoksasella Herramme Jeesuksen Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Jumala sinua siunatkoon.”

Virpomisen aikana virvottavaa kosketetaan kevyesti vitsalla. Lopuksi vitsa annetaan virvottavalle.

Karjalasta puolestaan kantautuu seuraavanlaisia loruja:

”Mie se virvon viisahasti taputtelen taitavasti rikkahaksi rakkahaksi, ison talon isännäksi, viien piian pitäjäksi, neljän lehmän kaitsijaksi!

Isännälle ihravatsa. emännälle perä leveä, veikolle hyvä hevonen, tyttärelle punaiset posket!”

”Virvon varvon vitsa on uusi kaunis kuin kukkiva tuomi, elämän onnea toivotan sulle nöyrästi vaadin palkkaa mulle!”

”Virvon varvon vitsasella kosken pajun oksasella, Jumala sinua siunatkoon!”

Lue myös: Milloin on pääsiäinen? Ikivanha päätös sinetöi pääsiäisen ajankohdan