Suhteet

75-vuotiaana kosinut Ilari: ”Nyt eletään tätä päivää”

Vaikka Raija Sirén ja Ilari Tirri olivat kohdanneet kesällä 2013 vain lyhyesti, Ilari mietti syytä ottaa yhteyttä. Vielä aika ei ollut oikea, sillä Ilari hoivasi muistisairasta vaimoaan.

Näin Raija Sirén, 74, ja Ilari Tirri, 76, tapasivat kolme vuotta sitten:

Oli keskikesä, juhannusruusut kukkivat Äänekoskella Sumiaisten Köyhyydenkylässä. Vanhan maalaistalon pihapiirissä kävi kuhina, sillä perinteiset juhannusjuhlat ja näytelmä Punahilkka ja susi olivat juuri alkamassa.

Punahilkkaa esittänyt Raija kertasi vuorosanojaan. Suden rooliin oli löytynyt Ilari, joka oli paikkakunnalla kesäasukkaana.

Näytelmä oli polkaistu käyntiin niin lyhyellä varoitusajalla, että pääosien esittäjät olivat hädin tuskin tavanneet toisensa. Takahuoneessa oli vaihdettu vain muutama jännittynyt sana ennen estradille siirtymistä.

”Näytelmän jälkeen juttelimme hetken, ei sen enempää. Näin kuitenkin heti, että kyseessä on upea ihminen. Myöhemmin huomasin miettiväni, minkä tekosyyn varjolla voisin ottaa häneen yhteyttä”, Ilari muistelee.

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut Raijan ja Ilarin välillä, ei vielä. Kumpikin lähti omalle mökilleen viettämään juhannusta.

Ilarin vaimo katosi

Ilari oli jäänyt eläkkeelle vuonna 2000 ja muuttanut Jyväskylästä Helsinkiin vaimonsa Ritvan kanssa. He halusivat asua lähempänä tytärten perheitä. Pari säilytti kuitenkin kesäpaikan Sumiaisissa, sillä se tuntui mukavalta kiintopisteeltä parikymmenen Keski-Suomessa asutun vuoden jälkeen.

Ilari oli ollut huolestunut vaimonsa muistista jo tovin, mutta sairaanhoitajana työskennellyt Ritva ei suostunut lääkäriin. Lopulta Ilari sai tutun lääkärin lähettämään kutsun vuositarkastukseen. Diagnoosi: Alzheimerin tauti.

Sairaus eteni pikkuhiljaa, joten Ilari pystyi toimimaan omaishoitajana. Arki ei kuitenkaan ollut entisellään. Tietynlainen käännekohta tapahtui parin matkustaessa lomalle Brasiliaan, kun kone teki välilaskun Lissabonissa. Ritvan piti käydä wc:ssä, ja Ilari poikkesi viereiseen miestenvessaan. He sopivat tapaavansa hetken kuluttua.

Kun Ritvaa ei näkynyt sovitussa paikassa, Ilari pyysi siivoojaa tarkistamaan vessan. Se oli tyhjä.

”Silloin iski epätoivon tunne. Koneen lähtöön oli kaksi tuntia, ja minulla oli taskussani molempien passit ja matkaliput.”

Ilari kiersi lentoasemaa, mutta Ritvaa ei näkynyt missään. Innokkaan kuvaajan digikamerassa oli onneksi kuva vaimosta, joten Ilari pystyi hakemaan apua kentän henkilökunnalta. Kuvan avulla Ritva löytyi pian.

”Kun saattajat taluttivat häntä luokseni, ymmärsin, että tämä ei muutu enää helpommaksi.”

Raija palasi suvun luo

Raija puolestaan oli jäänyt leskeksi vuonna 1998. Hänen miehensä Stenkan menehtyi syöpään.

Raija oli asunut pääkaupunkiseudulla yli neljäkymmentä vuotta, mutta jäätyään eläkkeelle järjestösihteerin työstä hän palasi Jyväskylään. Hän halusi lähemmäs sisaruksiaan. Veli tosin kuoli muutama vuosi Raijan muuton jälkeen.

”Tapasin sisareni perhettä säännöllisesti, mutta he elivät totta kai omaa elämäänsä.”

Hiljalleen Raijan päivät täyttyivät erilaisista luottamustoimista ja vapaaehtoistöistä. Kesäpaikka osoittautui niin rakkaaksi, että Raija vietti siellä suurimman osan ajastaan. Välillä Raija pohti pääkaupunkiseudulle palaamista, mutta jokin pidätteli häntä Keski-Suomessa.

Vain jokunen sähköposti

Näytelmän jälkeisenä syksynä Raija ja Ilari tapasivat sattumalta erään kyläläisen syntymäpäiväjuhlilla. Kakkukahvien lomassa he juttelivat muutaman sanan. Juhlien jälkeen Raija sai sähköpostia, jossa Ilari kyseli valokuvia päivänsankarista. Raija lähetti niitä ja kyseli kuulumisia.

Kun vuosi 2013 vaihtui uuteen, pakkanen paukkui mökinnurkissa Sumiaisissa. Raija oli lämmittänyt saunan ja joi teetä ruokapöydän ääressä. Ulkona oli kirkas pakkasyö, mutta taivaalla ei näkynyt yhtään rakettia. Rannan muut mökit olivat pimeinä.

Ilarin vuosi puolestaan vaihtui Los Angelesissa yhdessä Amerikassa asuvan pojan ja vanhimman tyttären perheen kanssa. Vuodenvaihdetta vietettiin iloisessa tunnelmassa kukkulalta vuokratussa talossa.

Reissu tuntui lomalta, koska Ilarin oma aika oli jäänyt viime vuosina vähiin. Hän oli toiminut monta vuotta vaimonsa omaishoitajana. Viimeisen vuoden vaimo oli asunut hoivakodissa.

Kahta päivää ennen paluulentoa Suomeen Ilari sai nuorimmalta tyttäreltään kotimaasta järkyttävän puhelun. Vaimo oli menehtynyt keuhkokuumeeseen. Ilari palasi Suomeen, lomanvietto vaihtui hautajaisiin.

Raijan tytär menehtyi

Raija oli menettänyt ensimmäisen läheisensä jo vuosia ennen puolison kuolemaa. Joulukuisena perjantaina vuonna 1982 Raija palasi kotiin viikon työmatkalta. Seuravana päivänä olivat edessä tyttären rippijuhlat.

Eteisen lankapuhelin pirisi, ja ratsastusta harrastava tytär pyysi lupaa jäädä kaverilleen yöksi. Hän halusi ehtiä vielä aamulla tallille. Raijalla oli ikävä tytärtä, joten hän empi. Teini-ikäisen sinnikkyydellä tytär sai kuitenkin tahtonsa läpi.

Konfirmaatioaamuna juhlavaatteet roikkuivat naulakossa silitettyinä, vaaleanpunaiset ruusut seisoivat maljakossa. Raijaa vaivasi kummallinen tunne, ja hän päätti lähteä hakemaan tytärtä kotiin.

Silloin ovikello soi. Oven takana seisoi kaksi poliisia, jotka menivät nopeasti asiaan: oliko Raijalla teini-ikäinen tytär? Seuraavaksi poliisit tiedustelivat tuntomerkkejä. Ne kuultuaan poliisit kertoivat, että tytär oli löytynyt kuolleena lenkkipolulta tallin vierestä.

”Sillä hetkellä maailma pysähtyi. Pääsin poliisiautossa sairaalaan, koska en uskaltanut ajaa itse. Hetken päästä näin tyttäreni sairaalan hoitopöydällä. Hän oli vielä aivan lämmin.”

Kotiin päästyään Raija ryhtyi soittelemaan vieraille, että rippijuhlia ei tule. Myöhemmin kuolinsyyksi selvisi sydänlihaksen tulehdus.

Suhde alkoi synttäreillä

Kun vaimon hautajaiset olivat ohi, Ilariin iski tyhjyyden tunne. Koti Helsingissä muistutti edesmenneestä vaimosta, joten Ilari päätti kevättalvella 2014 palata Jyväskylään. Näkymä Fredrikinkadun kattojen ylle vaihtui järvi- ja metsämaisemaan.

raija_ilari_3
”Nuorempi tyttäreni totesi yhtenä päivänä puhelimessa, kuinka äänestäni kuulee, että olen onnellinen”, Ilari kertoo.

Ilari muisti juhannusjuhlissa tapaamansa Raijan ja otti tähän yhteyttä. Koska Raija oli itsekin kokenut menetyksiä, hän pystyi samaistumaan Ilarin tilanteeseen.

”Yritin parhaani mukaan myötäelää hänen kokemaansa surua.”

Keväällä Raija ja Ilari tapasivat muutaman kerran ja kävivät konsertissa ja teatterissa. Raija sai myös kunnian olla Ilarin uuden kodin ensimmäinen vieras. Tapaamiset olivat mukavia, mutta kumpikin jatkoi omaa elämäänsä.

”Heitin jossain vaiheessa Ilarille puolivitsillä, että älä nyt vain rakastu minuun. Tunsin voimakasta yhteyttä, mutta pelkäsin, että en ollut kyllin hyvä hänelle. En halunnut loukata tuota ihanaa miestä.”

Kun Raija sai kesäkuussa kutsun ystävänsä 40-vuotissyntymäpäiville Iisalmeen, hän rohkaisi mielensä ja pyysi Ilarin seuralaisekseen. Synttäreiden teemana oli 1920-luku. Raija oli pukeutunut charleston-asuun, Ilari lontoolaiseksi poliisiksi.

Noista juhlista he laskevat suhteensa alkaneeksi.

”Ymmärsin, että tuo välitön ja hauska ihminen on minulle aivan erityinen”, Raija sanoo.

”Jos olisin lähtenyt etsimään rinnalleni kumppania, en varmasti olisi löytänyt ketään, mutta sitten elämääni astui tämä ihana sielunhoitaja”, Ilari jatkaa.

Yhteisen matka hitsasi

Yhtäkkiä kaikki aika kului yhdessä. Jyväskylässä oltiin Ilarin asunnossa, Sumiaisissa Raijan mökillä.

Hääpäivää ei ole vielä päätetty. ”Kunhan toivun ensin kihlauksesta”, Raija naurahtaa.
Hääpäivää ei ole vielä päätetty. ”Kunhan toivun ensin kihlauksesta”, Raija naurahtaa.

Eräänä aamuna kahvia juodessaan Ilari luki sähköpostia, joka oli tullut ystäväpariskunnalta Thaimaasta. Perheet olivat tutustuneet 1970- ja 80-luvuilla Aasiassa, kun Ilari työskenteli ja asui perheineen Pohjois-Koreassa ja Indonesiassa.

Pari kutsui Ilarin luokseen Bangkokiin ja Thaimaan maaseudulla sijaitsevalle vapaa-ajan asunnolleen. Matkaa oli suunniteltu vuosia, mutta se oli siirtynyt monta kertaa Ritvan huonon kunnon takia.

Kun kutsu kävi jälleen ja lähtö oli nyt mahdollinen, Ilari päätti toimia. Hän löi reissun ajankohdan lukkoon ja pyysi Raijaa matkakumppanikseen.

”Hän oli se ihminen, jonka halusin mukaani.”

Kaikin tavoin onnistunut matka hitsasi parin yhteen.

”Nautimme jokaisesta päivästä, koska ikinä ei voi tietää, mitä elämässä tulee vastaan. Rinnalla on nyt sielunkumppani, jonka kanssa on turvallinen ja hyvä olo.”

Yllätyskosinta

Marraskuisena perjantai-iltana vuonna 2015 Raija ja Ilari kyläilivät Ilarin tyttären luona Espoossa. Ilari vei salaa tuomansa kuohuviinipullot kylmään.

Pian istuttiin pöydän ääreen yhdentoista hengen voimin. Meksikolaisten tacojen jälkeen nautittiin kahvit täytekakun kera. Kesken kaiken Ilari pomppasi kaikkien yllätykseksi ylös. Hän kosi Raijaa.

Raijan vastattua kuohuviinipullot haettiin kylmästä.

”Ei niin ihanaan kysymykseen voinut vastata kuin myöntävästi”, Raija muistelee hymyillen.

Ilari jatkaa:

”Olin heti suhteen alussa sanonut Raijalle, että en halua särkeä entistä. Mutta täytyy muistaa, että historia on historiaa ja nyt eletään tätä päivää.”

Se tarkoittaa, että heillä on lupa olla onnellisia.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 16/16

Lue lisää:

Varttuneempi pari Ari, 65, ja Maija, 65: ”Ensin ihastutaan, sitten rakastutaan”

Näyttelijä Miia Nuutila uusperheestään: ”Tässä suhteessa on tilaa hengittää”

40 vuotta yhdessä: ”Seksi on koko ajan vain parantunut”

Kommentoi

Kommentoi juttua: 75-vuotiaana kosinut Ilari: ”Nyt eletään tätä päivää”

Sinun täytyy kommentoidaksesi.