Suhteet

Avioero: "Jätetylle ero voi olla valtava shokki"

Yhä useampi pari eroaa eläkeiän kynnyksellä. Enää ei tyydytä huonoon suhteeseen, sanoo rovasti ja parisuhdekouluttaja Liisa Tuovinen, 77.

”Kun nykyiset kuusikymppiset olivat nuoria, myytti siitä ainoasta oikeasta oli vielä vahva. Nyt tiedetään, ettei riitä, että löytää sen oikean. Pitää löytää myös oikea tapa olla yhdessä.

Ihmisillä oli tuolloin valtava paine löytää elämänkumppani. Siinä saattoi tulla valinneeksi sellaisen, jonka kanssa ei vain opi elämään hyvin yhdessä.

Kuusikymppinen nainen ei välttämättä enää ajattele, että tähän on tyydyttävä, kun kerran on miehen saanut. Hän kaipaa yhteyttä toiseen. Hänelle ei riitä mies, joka ei koskaan halua puhua mistään tai joka elää vain omien halujensa mukaan.

Ero ei aina tarkoita epäonnistumista, vaikka se olisi kipeä. Ero on opittu hyväksymään vaihtoehtona.

Selvästi meillä on myös uusi moraalinen koodi: jokaisella on oikeus tulla onnelliseksi rakkaudessa. Nyt oma onnellisuus on tärkeintä, eikä aina välitetä mitä hylkääminen toiselle merkitsee.

Tämän ikäiset myös siirtyvät eläkkeelle. Se nostaa kysymyksen: Miten käytän jäljellä olevan elämäni ja kenen kanssa sen jaan. Työ on saattanut auttaa kestämään sen, että parisuhde ei vastaakaan odotuksia. Mitä nyt, kun olemme vain me?

Tässä iässä toisen sairastuminen saattaa asettaa puolisot eriarvoiseen asemaan: Kun toinen on täysin vauhdissa, toinen onkin jo hoidettava. Omaishoitajien parisuhdekysymykset ovat vaikeita.

Ikääntyminen ja sairastelu voivat myös vaikuttaa seksuaalisuuteen. Jos toinen menettää kokonaan kiinnostuksensa seksiin ja kosketukseen, puoliso saattaa kokea, ettei halua elää loppuelämäänsä ilman fyysistä läheisyyttä.

Moni nainen voi ajatella, että nyt vihdoin voin lähteä omalle tielleni. Äiti on jo haudattu, eikä voi järkyttyä tästä, lapsetkin ovat omassa elämässään.

Tosin aikuistenkin lasten on usein kauhean vaikea hyväksyä vanhempiensa avioeroa. Se voi järkyttää heitä.

Jätetylle ero voi olla valtava shokki. Tämä on luottanut siihen, että tässä me vanhenemme yhdessä loppuun asti ja sitten toinen lähteekin. Tällöin pitäisi vaatia toista selvittämään, vaikka pariterapiassa, mistä on kyse, mihin ollaan tyytymättömiä ja voitaisiinko vielä tehdä jotain. Keskinäistä ystävyyttä voi syventää missä iässä tahansa.

Olen työskennellyt parisuhdetyön parissa vuodesta 1972. Silloin parisuhteesta ei puhuttu juuri kotonakaan, saati sitten kursseilla muiden kuullen.

Minulla parisuhdetyön tekeminen nousi omasta tarpeesta. Kun olimme olleet naimisissa viisi vuotta, havahduimme huomaamaan, että olimme ajautuneet liian kauas toisistamme.

Muistan parisuhdekurssin risteilyn, jossa mieheni sitten aloitti hytissä keskustelun: ”Yhden asian haluan sinulle sanoa…” En ikinä unohda sitä kauhun tunnetta. Olin varma että nyt hän sanoo, ettei kanssani voikaan elää.

Itse olin ajatellut, että en kestä kun tuo mies ei koskaan puhu. Ja kun puhui, olinkin kauhuissani. Niin pelottavaa voi olla kuunnella, mitä toinen oikeasti ajattelee.

Mutta jos sen yli pääsee, se aukaisee uuden ulottuvuuden suhteessa. Me olemme nyt parempia ystäviä kuin vastanaineina. Joulun jälkeen juhlimme kultahääpäiväämme.”

Lue lisää: Avioero: ”Suru vain pitää itkeä ulos” 40 vuotta yhdessä: ”Seksi on koko ajan vain parantunut” Seksi: Kosketa minua hellästi