Aloita nyt sukututkimus – näin pääset helposti alkuun

Kun omia juuriaan voi selvittää netin avulla kotisohvalta, entistä useampi on ryhtynyt tutkimaan sukunsa ja varsinkin sen naisten kohtaloita. Aloittelijalla on nyt käytössään aiempaa helpompia keinoja etsiä esivanhempia.

Netissä tehtävä sukututkimus vie nopeasti mukanaan. Niin kävi helsinkiläiselle osastonhoitajalle Pirjo Myllymäelle, 56.

Hän aloitti tutkimuksen kolme vuotta sitten itsenäisesti, ilman kursseja tai opaskirjoja. Salapoliisiromaaneja ja ristikoiden ratkomista rakastavalle suvun tutkiminen tuntui arvoitukselta, jonka voi avata näpräilemällä.

”Kun mieheni äidinpuoleisesta suvusta tehtiin sukukirja, ajattelin, että olisi hauska antaa tyttärellemme jotakin tietoa myös minun suvustani”, Pirjo Myllymäki sanoo.

Ensiksi tuore tutkija meni Hiskin eli Sukututkimusseuran historiakirjojen sivulle. Hän etsi sukuaan Viipurista, Viipurin maaseurakunnasta ja niiden lähialueilta.

”Löysin muuttoja, puolisoiden kuolemia, uusia avioliittoja ja uusien liittojen lapsia. Näiden tietojen pohjalta saatoin jatkaa sukuni vaiheiden selvitystä.”

Seuraavaksi Pirjo Myllymäki siirtyi Katihaan eli Karjala-tietokannan henkilöhakuun. Hän kirjasi muistiin henkilöiden nimet, syntymä- ja kuolinajat ja -paikat, ammatit ja sen, missä he ovat asuneet. Tutkimus eteni nopeasti 1700-luvun lopulle asti.

Sukututkimuskurssille

Joitakin aukkoja jäi, ja innostuskin vähän hiipui, mutta sitten Pirjo Myllymäki ilmoittautui sukututkimuskurssille. Pian tutkimus oli taas vauhdissa. Pirjo istui tietokoneella pitkälle kesäyöhön, ja aviomies sai tottua innostuneisiin hihkaisuihin, kun löytyi lisää tietoa.

mistä minun sukuni tulee?

”Hienointa sukututkimuksessa on, kun pääsee etenemään. Pitää osata yhdistellä tietoja eri lähteistä, eri kirkonkirjoista ja eri taloista. Talollisen tytär on voinut mennä miniäksi miehen taloon, mutta myös mies on voinut tulla kotivävyksi vaimon taloon.”

Ruotsin kielen taidosta ja termien opettelemisesta on ollut paljon hyötyä, sillä esimerkiksi kotivävy oli merkitty kirkonkirjaan termillä hemmåg. Suomea kirkonkirjoissa ryhdyttiin käyttämään vasta 1800-luvun lopulla.

Rippikirjojen avulla pidettiin kirjaa siitä, miten seurakuntalaiset osasivat Katekismuksen opit ja kuinka tunnollisesti he kävivät ehtoollisella. Kiinnostavinta tietoa on kuitenkin se, ketkä asuivat samassa taloudessa.

Myös lukutaito, rokotukset, sotilaspalvelus, sairaudet ja rikokset saatettiin merkitä kirjaan. Aiemmat sukupolvet ovat voineet syyllistyä esimerkiksi salavuoteuteen, metsänhaaskaukseen tai viinanmyyntiin.

Sukututkijan ihannetapaus onkin rettelöivä talonpoikaissuku. Paikallaan pysyneitä talollisia on helppo seurata, ja jos suku on ollut käräjöivää sorttia, heistä saa tietää muutakin kuin syntymä-, kuolin- ja vihkipäivät.

Prinsessoista piikoihin

Entisinä aikoina vain aatelisilla oli tarkka tieto sukujuuristaan, muut katosivat ajan virtaan. Mutta kansallisuusaate innosti nousevaa porvaristoa ja virkamiehistöä juurien tutkimiseen.

Aluksi sukututkimusta harrastivat vanhat herrasmiehet, jotka tutkivat miespuolisia sukulinjojaan. Vasta 1970-luvulla kiinnostuttiin myös työläisten suvuista.

Internetin myötä tutkijoiksi on tullut paljon nuoria ja naisia, jotka selvittävät myös äitilinjoja ja suvun naisten kohtaloita.

Sukututkimus lisää ymmärrystä elämän kulusta aikakausien puristuksissa.

Mistä minun sukuni tulee?

”Minunkin mummoni mummolla oli kahdeksan lasta, joista neljä kuoli. Pohdin usein, miten naiset ovat kestäneet lasten menetykset ja kuinka he ovat jaksaneet raskaan työn ja jatkuvat raskaudet”, Pirjo Myllymäki sanoo.

Sairaanhoitajana hän suree erityisesti pieniä lapsia, jotka menehtyivät kurkkumätään, hinkuyskään ja muihin tauteihin, joita vastaan nykyään suojaudutaan rokotuksilla.

Erityisesti on sykähdyttänyt Pohjois-Pohjanmaalta kansainväliseen Viipuriin piiaksi lähteneen isoäidin mummon kohtalo. 1800-luvun alussa syntynyt piika sai kolme aviotonta lasta, joista kaksi kuoli.

Äitiä rangaistiin sakoilla salavuoteudesta, mutta hän sai synninpäästön. Myöhemmin hän meni vielä naimisiin ja sai neljä uutta lasta.

”Naiselle tuli tuohon aikaan lapsista taakka, jos isästä tai isistä ei ollut tietoa.”

Enää sukututkimus ei tyssää siihen, jos esivanhemmista löytyy rikollisia tai äpäriä, Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen toiminnanjohtaja Kari-Matti Piilahti tietää.

”Nykysukututkijan painajainen on jatkuvasti muuttanut palkollinen”, hän sanoo.

Täytyy olla todellinen salapoliisi, jotta löytää suvun naiset, niin piiat kuin emännätkin, jotka vaihtavat taloa ja asuinpaikan mukaan tullutta lisänimeä useita kertoja elämässään.

Miten kerron suvusta?

Mistä minun sukuni tulee?

Sukututkijan kannattaa heti alusta alkaen pohtia, miten hän kirjaa tutkimustensa tulokset. Pahinta on, jos tutkija ei jätä mitään dokumentteja ja kupsahtaa itse kesken kaiken.

Voi tehdä esimerkiksi yksinkertaisen luettelon tekstinkäsittelyohjelmalla, laittaa tiedot netin sukupuuohjelmaan tai käyttää jotakin sukututkimusohjelmaa.

Tai voisiko sukujuhlille katsottavaksi valmistella Powerpoint-diaesityksen? Tai painetun sukukirjan? Entä jos tilaisi kuva-alan yrityksestä valokuvakirjan? Tai tekisi historiikin suvun ammateista?

On hyvä myös muistaa, että suvun tietojen kerääminen on vapaata, mutta julkaisu ei. Elossa olevista ihmisistä ei pidä julkaista tietoja ilman lupaa.

Pirjo Myllymäki on pitänyt omalla tietokoneellaan sukupolviluetteloa, käyttänyt kotimaista Sukujutut-ohjelmistoa ja liittynyt israelilaislähtöiseen MyHeritage-sivustoon. Hän on myös antanut sukutekstejä merkkipäivälahjoiksi läheisilleen.

Hänen suvussaan on muutettu siirtolaisiksi Amerikkoihin asti, köyhdytty ja vaurastuttu. Isoisän isä on päätynyt Pietariin tsaarin hovin suutariksi.

Paitsi suvun tarinat myös suvun vanhat esineet kiinnostavat.

Isän isoisän lipasto Viipurista on nyt kunnostettu Pirjon tyttärelle. Täyteen pakatusta piirongista oli evakkokuljetuksen aikana otettu lakanat sidetarpeiksi, mutta yksi esine oli jäänyt jäljelle: kapea, neliskanttinen kukkamaljakko.

Aina kun Pirjolla on ruusu, hän laittaa sen maljakkoon.

”Silloin ajattelen sukuani ja sen jatkumoa. Historian siipien havinaa.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 26/16.

Lue myös:

Kiinnostaako sukututkimus? Tässä parhaat vinkit, linkit ja tärkeät vuosiluvut sukututkijalle
Sukunsa salat selvittänyt Eeva Litmanen: ”Nyt ymmärrän läheisteni ratkaisuja”
Näyttelijä Vappu Nalbantoglu: ”Turkkilainen sukuni on tiivis”
Pirjo luuli isoisänsä kuolleen tapaturmaisesti – todellisuudessa hänet oli murhattu

Näin pääset alkuun sukututkimuksessa

1 Mene nettiin

Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen vapaaehtoiset ovat siirtäneet kirkonkirjoja, tilikirjoja, sotilaslähteitä, oikeusasiakirjoja ja muuta aineistoa digitaaliseksi. Myös muut tahot tuottavat koko ajan aineistoa nettitutkijoille.

”Suuri harppaus tapahtui vuonna 2010, kun arkistolaitos tuli mukaan digiaikaan. Arkistolaitoksesta löytyy erityisesti vanhoja karttoja,” yhdistyksen toiminnanjohtaja Kari-Matti Piilahti sanoo.

Hän neuvoo aloittelijaa selvittämään ensin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa syntyneiden lähisukulaisten tarkat tiedot: nimen, syntymäajan ja -paikan. Niillä pääsee alkuun netissä.

2 Tutki kuolinilmoitukset

Sukulaisten säästämät kuo linilmoitukset kannattaa kopioida. Hautakivet on hyvä kuvata tai etsiä niiden kuvia netistä.

3 Tilaa kantakortti

Sotavuo sien selvittely kannattaa aloittaa sotilaiden kantakorteista, jotka täytyy tilata kopioina. Kortteja löytyy vuodesta 1919 lähtien, eli kantakortin voi löytää vuonna 1897 tai sen jälkeen syntyneistä.

Korteista saa tietoa jopa sotilaan ulkonäöstä. Armeija rekisteröi pituuden, painon ja silmien värin.

Lisäksi kantakortista näkee, missä esi-isä palveli. Tiedon avulla voi etsiä netistä samalla alueel la kirjoitettuja sotapäiväkirjoja ja seurata isoisän taivalta sodassa.

4 Hanki tilakartta

Etenkin Länsi-Suomesta on digitoitu karttoja, joten jos sukulaiset ovat olleet talollisia tai työskennelleet piikoina tai renkeinä, tilakartta voi löytyä helpostikin arkistolaitoksesta. Tiloista voi olla myös jakoasiakirjoja.

5 Mene Facebookiin

Sosiaalinen media on tehnyt sukututkimuksesta hauskaa ja tehokasta. Sukututkimusseuroilla on omat nettisivunsa, ja Facebookista löytyy lisäksi alueellisia ryhmiä, esimerkiksi asikkalalaiset ja eteläpohjalaiset suvut. Lisäksi suvuilla on omia, suljettuja ryhmiä.

6 Hyödynnä kuvia

Kun armeijan SA-kuvat laitettiin nettiin pari vuotta sitten, niistä tuli heti suosittuja.

Kannattaa hyödyntää myös Facebookin kuvaryhmiä ja museoiden kuva-arkistoja. Museoviraston kuvia voi etsiä hakukoneen avulla, mutta kuvista pitää maksaa.

Suomen Sukututkimustoimisto Oy:n Ritva Sampio korostaa valokuvien merkitystä sukututkimuksessa:

”Ensiksi kannattaa aloittaa siitä, että suvun tunnistamattomat kuvat tunnistetaan. Jokaisella on kuvia, joista ei tiedetä, keitä niissä on.”

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Riitta Lehtimäki
Kuvat: Heli Hirvelä/Otavamedia

Keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti