Tarinat

Euraan kuuluvassa Paneliassa touhutaan yhteiseksi hyväksi: "Hyvä pöhinä syntyy siitä, että ihmiset haluavat vaikuttaa siihen, millaisessa paikassa asuvat"

Satakunnan sydämessä sijaitsevassa Paneliassa ”minä itse” sanotaan ”me yhres”. Yhteisvoimin on syntynyt niin jäähalli kuin kivikirkkokin. Panelia aloittaa sarjan, jossa esittelemme Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi maan ihanimpia kyliä.

Kunhan se näyttää siltä, että se olisi siinä aina ollut.

Panelian seuratalolla kotiseutuyhdistyksen puuhaväki luo katseita vanhaan kahvilan tiskiin. Mitä sille pitää ja kannattaa tehdä, jotta se palvelisi mahdollisimman hyvin? Nyt sen pinta on käytöstä kulahtanut ja korkeuttakin on liikaa.

Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajan Mikko Tolvin luonnehdinta kunnostustöiden suuntaviivoista pätee koko kylään.

Nykyään Euraan kuuluva 1600 asukkaan Panelia on ollut olemassa melkein aina – ensimmäiset merkit asutuksesta ovat Kiukaisten kulttuurin ajoilta (2000–1200 eaa.), jolloin seutu oli vielä merenrantaa. Noista ajoista muistuttaa kylään johtavan tien varrella sijaitseva pronssikautinen hautaröykkiö, kuninkaanhauta.

Nykyisellä kylänraitilla vuorottelevat punakylkiset maatilarakennukset, pittoreskit liikekiinteistöt ja ryhdikkäät, historialliset kivirakennukset. Näkymä on kauneutensa ja historiallisuutensa vuoksi päätynyt Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listalle.

Panelia kilpailee Maalla-lehden sarjassa Suomen ihanimman kylän tittelistä.
Tämä on ikiaikaista maalaismaisemaa. Panelian synty ajoittuu noin 5 000 tuhannen vuoden taakse, kun alue oli vielä merenrantaa.

Kylän sylistä löytyvät kaikki peruspalvelut ja useampi erikoisliike. Pienyrittäjien lisäksi kunnassa on monia suuria työllistäjiä, kuten Satamuna, Jaakko-Tuote, Panelian Kone, Kurkkumestarit ja Paneliankosken Voima.

Eihän tällaista ole nykyään missään!

”Hyvä pöhinä syntyy siitä, että ihmiset haluavat itse vaikuttaa siihen, millaisessa paikassa asuvat. Kylä kuolee, jos jäämme odottamaan, että joku muu tulee ja tekee – oli sitten kyse ulkokenttien jäädytyksestä, kukkaistutuksista tai kylässä järjestettävästä toiminnasta”, kymmenen vuotta sitten Espoosta muuttanut Sari Kiiski luonnehtii yritteliäisyyden ilmapiiriä.

Hän muistelee, että vielä kymmenen vuotta sitten kylänraitilla oli monta tyhjää liiketilaa, mutta ei enää. Kylään on tullut mukavasti niin peruspalveluja kuin vapaa-ajan tekemistäkin, toisin kuin moniin muihin maalaispaikkoihin.

”Paneliassa on gallialaiskylän meininkiä”, Sari kuvaa.

Tänään Sari on saapunut muiden kyläaktiivien kanssa talkoisiin, joiden aikana valmistellaan seuratalon kunnostustöitä. Ohessa vaihdetaan alkuvuoden kuulumisia kahvikupin, britatortun ja sämpylöiden ääressä.

Tämä on loistava hetki päästä kurkistamaan, miten panelialaisten yhteishenki syntyy.

Burgerikin tehtiin yhdessä

Seuratalon seinällä olevassa mainosjulisteessa kutsutaan Dallapé-iltaan. Julisteessa luvataan kaksi tuntia tanssia pääkaupungin uuden laulajasuosikin, Kauko Käyhkön ja haitaristi Viljo Vesterisen tahtiin. Lippuja saisi ennakolta Lammelan kaupasta 10–15 markan hintaan. Tapahtumavuotta ei kerrota, mutta esiintyjistä päätellen tanssit tanssittiin 1930-luvulla.

Paneliassa on aina touhuttu yhteiseksi hyväksi. Sata vuotta sitten kylälle rakennettiin osuusmeijeri ja kivikirkko, uusimpina ponnistuksina kyläläiset osallistuivat tuhansilla talkootunneilla 1999 avatun jäähallin rakennustöihin ja kunnostivat kosken partaalla olevan rivimyllyn. Tällä samalla talkoohengellä pidetään huolta vanhoista rakennuksista ja yhteisestä viihtyvyydestä. On kotiseutuyhdistyksen ja yrittäjien yhdessä puuhaamaa joulunavaustapahtumaa ja Panelia-päivää, Panelian Raikkaan luistelukoulua ja VPK:n järjestämää nuoriso­toimintaa. Kylää halkovan Eurajoen suojelutyölle ollaan perustamassa omaa yhdistystä.

Yhtenä esimerkkinä toiminnasta on Peli-Weljien ideoima ja Panelia-päivänä valtavan suosion saavuttanut Panelia-burgeri, jonka lähes kaikki ainesosat – maustekurkut, naudanlihapihvit, kananmunat, sinappi ja leivän jauhot – olivat oman kylän tuotantoa. Myyntituotot käytettiin lasten liikuntaharrastuksiin, kuten sählykerhoon.

Mitään kyläpäällikköä kyläläiset eivät suostu nimeämään, mutta letkauttavat, että kylän kuninkaan valinnasta on kyllä ollut puhetta. Kylässä häärii useita eri poru koita, ­joissa kaikissa on omat aktiivinsa. Toki väkeä voisi olla mukana nykyistä enemmän, mutta tälläkin porukalla pärjätään.

Panelia kilpailee Maalla-lehden sarjassa Suomen ihanimman kylän tittelistä.
Sämpylän ja kahvin voimalla. Kyläläiset vaihtavat kuulumisia kupposen äärellä.

Yleensä talkoisiin riittää tulijoita, nytkin paikalla on pitkälle toista kymmentä kyläaktiivia, vaikka on pyhäpäivä ja kellon viisarit osoittavat vasta hiukan yli kymmentä. Sämpylällä ja kahvilla on ihmeellinen voima, kyläläiset nauravat.

Kyläläiset kaipaisivat vielä yhteistä mökkiä, jossa yhdessä voisi tehdä muutakin kuin töitä.

”Ehkä vielä näemme päivän, kun Eurajoen veden laatu on niin hyvä, että sinne voi pulahtaa uimaankin. Mökin ja laiturin paikka meillä olisi jo valmiiksi katsottuna”, väki toivoo.

Pikkukylän lätkätähdet

Panelia kilpailee Maalla-lehden Suomen ihanimman kylän tittelistä.
Paukkupakkaset eivät Veikko Ruotsalaista ja Lauri Saloa haittaa. Panelialaiset ovat ylpeitä myös kylän jääkiekkoilijoista.

Muutama päivä myöhemmin Paneliassa on kova, jalkojen alla narskuva pakkanen. Aamuseitsemältä kylänraitti on vielä tyhjä, vain pienen punamultamökin piipusta tupruttaa savua kuin ystävällisenä tervehdyksenä.

Jäähallin pihalla on kuitenkin elämää. Siellä hurisee linja-auto, jonka avonaiseen tavaratilaan kannetaan isoja urheilukasseja ja mailoja läheisestä varastosta.

Sisällä autossa istuu reilu kymmenkunta nuorta naista iloisesti rupatellen ja känny köitä näppäillen. Jääkiekkojoukkue Panelian Raikkaan naisjoukkue on lähdössä pitkälle peli reissulle Rovaniemelle ja Vaasaan. Joukkue on noussut juuri Mestikseen. Liikkeelle on tarkoitus lähteä heti, kun viimeinen maijamyöhäinen saadaan kyytiin.

Bussin takaosassa käytävän yli ojennetaan pieni koirakuvioinen pussukka iloisen onnittelun kera. Joukkueen pakilla Rosamaria Leinolla on tänään 17-vuotissyntymäpäivä.

Panelia kilpailee Maalla-lehden Suomen ihanimman kylän tittelistä.
Jääkiekkoseura Panelian Raikkaan Rosamaria Leino, 17, on oman kylän kasvatti.

Syntymäpäivästä suurin osa menee tänään bussissa istuen. Se ei kuitenkaan Rosamariaa tai muita naisia harmita – onhan matkaseurana liuta hyviä kavereita, kännykät ja Netflix.

Panelia ja parikymmentä vuotta sitten kylään talkoilla rakennettu jäähalli saavat kaikilta pelaa jilta vuolaat kiitokset. On kuulemma ”ihan älyttömän iso juttu”, että pienessä kylässä on oma halli kuntosaleineen, sillä ilman hallia ei pelattaisi kiekkoakaan.

”Kauniit maisemat ja tiivis kylä, jossa kaikki tuntevat toisensa”, Rosamaria kuvailee kotipaikkaansa.

Bussin ovi käy, ja joukon viimeinenkin lähtijä pääsee paikalleen. Auton nokka kaartaa kohti pohjoista.

Nimipäiväkukkia naapurilta

Entä mistä löytää niitä Panelian puuhakkaita yrittäjiä?

Eurajoen partaalla sijaitsevassa Wanhassa Sähkötehtaassa on jo valot päällä. Sisällä Villa Pellavan yrittäjä Sari Lehtimäki, Biolinin yrittäjä Tapani Suonperä ja Punaisen tallin Henna-Riikka Seppälä ovat kokoontuneet yhtei seen palaveriin. Kolmesta paikallisesta yrittäjästä koostuva tiimi aikoo suunnitella alkaneen vuoden tapahtumia.

Panelia kilpailee Maalla-lehden Suomen ihanimman kylän tittelistä.
Wanhassa Sähkötehtaassa häärii kolme iloista yrittäjää. Henna-Riikka Seppälän Panelia-tarjottimiin on taltioitu kylän entisaikojen elämää.

Kaksi vuotta sitten alkanut yhteistyö näyttäytyy pulppuavana puheena, varauksettomana Panelia-intoiluna ja ennakkoluulottomana yrittäjyytenä.

Wanhan Sähkötehtaan dieselhuoneeseen on rakennettu lahjatavaroiden, merkki vaatteiden ja pellavatuotteiden myymälä, joka tyylikkyydessään ja runsaudessaan peittoaa monet suuremmankin maailman putiikit.

Sari Lehtimäen ja Tapani Suonperän sukujuuret ovat Paneliassa, Henna-Riikka Seppälä ajautui kylälle naimakaupan kautta. Henna-Riikan mies viljelee Wanhan Sähkötehtaan takana siintävän sukutilan maita. Arki pyörii töiden ja kolmen lapsen ympärillä.

Panelia kilpailee Maalla-lehden Suomen ihanimman kylän tittelistä.
Osuusmeijeri ja kivikirkkokin on rakennettu aikoinaan talkoilla.

”Kun muutimme Paneliaan, naapuri ilmestyi kotimme ovelle nimipäiväkimpun kanssa. Olin eleestä hyvin hämmästynyt ja otettu”, Pohjanmaalta kotoisin oleva Henna-Riikka muistelee.

Panelia-henkeä pidetään kolmikon mielestä parhaiten yllä suosimalla oman kylän yrittäjiä ja tuotteita.

”Paneliasta saa melkein kaiken, mitä ihminen tarvitsee. Näppärää sekin, että kun lounas kahvila ravitsee maajussit ja muut kulkijat aamu kuudesta iltapäiväkolmeen, sen jälkeen voi siirtyä paikalliseen baariin kestittäväksi.”

Yrittäjät kehuvat vuolaasti toisiaan: yhdestä paikasta saa maan parhaat rullakebabit, toisesta taidolla tehdyt kukka-asetelmat. Henna-Riikan tekemät Panelia-tarjottimet ovat oivallisia liikelahjoja ja Tapanin Biolin-pellavavalmisteet takaavat niin hevosten, koirien kuin ihmistenkin hyvinvoinnin. Sari puolestaan on verraton emäntä, joka mainioiden leivosten lisäksi taitaa tyylikkään pukeutumisen.

Panelian sydämessä sijaitsevan idyllisen myymälän asiakkaista noin kolmannes on paikallisia, loput tulevat muualta.

”Meille oli selviö, että haluamme toimia nimenomaan Paneliassa. Uskomme paikan vetovoimaan ja haluamme osaltamme olla rakentamassa sitä”, kolmikko sanoo.

Ruokakauppaa vuodesta 1878

Wanhan Sähkötehtaan yläpuolella, aivan kylänraitin varrella komeilee vanha jugendtyylinen kivirakennus. Rakennuksen historiasta muistuttaa ulkoseinään kiinnitetty Valion logo ja sen yläpuolelle maalattu teksti Panelian osuusmeijeri.

Kivenheiton päässä siitä siintää pieni torialue, jonka laidalla taivasta kurkottelee kylän joulukuusi. Paikalle kaartaa palokunnan nosturiauto, jonka avulla kuusta aletaan riisua jouluvaloista. Kuusi ei ehkä ole kaikkein symmetrisin tai tuuhein, mutta sitäkin persoonallisempi ja sympaattisempi. Ja ennen kaikkea itse pysty tetty, koristeltu ja kaikkien kyläläisten yhteinen.

Torin ohittaa pariskunta, jonka käsissä keikkuu tien vastakkaisella puolella sijaitsevan Lammelan kaupan muovikassi. Kuusenvalojen kanssa taituroiva VPK:n väki huikkaa pariskunnan paikalle vaihtamaan kuulumisia.

Ostoksilta palaava pariskunta esittäytyy Juha ja Riitta Lammelaksi, jotka pitävät Panelian ruokakauppaa jo neljännessä polvessa. Juhan isoisän isä Nikolai Sofronoff perusti sekatavarakaupan Paneliaan vuonna 1878, ja nykyisen kauppiaspariskunnan hoiteissa se on ollut nyt kymmenisen vuotta. Riitta-vaimo tosin tarkentaa, että töissä Juha on ollut kaupassa käytännössä koko ikänsä. Ruokakaupan lisäksi Lammelat pyörittävät maatalouskauppaa.

”Panelia on edelleen vireä kylä, mutta kaupankäynti on vuosikymmenten aikana muuttunut paljon. Ennen asioitiin lähes yksinomaan oman kylän kaupassa, nykyään ruokaostokset hoituvat yhä useammin muualla. Kilpailu on kovaa”, Juha kertoo.

Panelia kilpailee Maalla-lehden Suomen ihanimman kylän tittelistä.
Juha ja Riitta Lammela pyörittävät kauppaa jo neljännessä polvessa.

Kauppiaat jatkavat matkaansa, ja tori autioutuu. Vierailijan katse kiinnittyy torin kulmalla liehuvaan lippuun. Se ei taida olla Suomen, eikä minkään muunkaan maan lippu. Sama kirjava ilmestys näkyy läpättävän monella muullakin pihalla. Mikä se on?

Kyseessä on tietenkin kotiseuturakkaus: Panelian oma lippu. Samasta tunteesta todistaa myös huoltorakennuksen seinään pultattu kyltti, jossa lukee reippaan kokoisin kirjaimin: Vuoden maakuntakylä 2006. Niin, mitä sitä salaamaan, jos sattuu asumaan ehkä Suomen mainioimmassa kylässä.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 2/2017.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Euraan kuuluvassa Paneliassa touhutaan yhteiseksi hyväksi: "Hyvä pöhinä syntyy siitä, että ihmiset haluavat vaikuttaa siihen, millaisessa paikassa asuvat"

Sinun täytyy kommentoidaksesi.