Hirveä anoppi! Lue Kotilieden lukijoiden karmeimmista kokemuksista

Anopin ja miniän välinen suhde on erityislaatuinen. Äidin vahva side poikaansa, vaikeus päästää tästä irti ja kilpailu miniän kanssa voivat pahimmassa tapauksessa johtaa vuosikymmeniä kestäviin konflikteihin.

Kotilieden kyselyssä moni miniä kertoo ongelmien alkaneen anopin kanssa heti ensitapaamisella, kun anoppi ei jostain syystä ole hyväksynyt uutta miniää. Useita miniöitä vaivaakin riittämättömyyden tunne.

”Olin kaupunkilaistyttö, jolla oli parempi koulutus kuin kultapojulla. Olin ei-toivottu jo ennen tapaamista.”

”Olin kuulemma täysin sopimaton hänen pojalleen, kuten oli ollut edellinenkin vaimo.”

”En ole koskaan voinut tuntea olevani tarpeeksi hyvä vaimo hänen pojalleen. Meillä on uusperhe, ja myös lapset luokitellaan eriarvoisiksi.”

”Heti naimisiin mentyämme alkoi moittiminen ja halveeraus.”

Anoppi tuli sisään omilla avaimilla

anoppi-sormi-pystyssaMoni miniä valittaa, ettei äiti ole pystynyt oikein luopumaan pojastaan. Miniöitä harmittaa etenkin, jos anoppi yrittää puuttua poikansa ja tämän perheen tekemiseen. Kaikkitietävä asenne, arvostelu, ei-toivotut neuvot ja selän takana toimiminen ovat saaneet yhden jos toisenkin raivon partaalle.

”Anopilla ja hänen kolmella pojallaan ei ollut napanuora niin sanotusti irronnut. Anoppi tuli omilla avaimillaan sisään, puuttui hankintoihimme ja soitti miehelleni silloin, kun tiesi, etten ole kotona.”

”Anoppi oli aina oikeassa ja paras kaikessa, ei ikinä myöntänyt olevansa väärässä missään asiassa. Kehui osaamistaan estoitta, kovaääninenkin vielä.”

”Kun anoppi tuli opiskelija-asuntoomme Helsinkiin, hänellä oli valtava siivousvimma. Ehkä oli siivottavaakin, mutta asuimme opiskelija-asunnossa, jossa pinttynyt lika oli ties kuinka monen opiskelijaperheen aiheuttamaa. Syy oli tietysti minun.”

”Heti kun rakensimme naapuritontille, anoppi kuvitteli meidän olevan hänen omaisuuttaan ja meidän pihamme olevan myös hänen pihansa. Hän haki oman mielensä mukaan pihalta tavaroita eikä läheskään aina muistanut palauttaa niitä. Hän valtasi meidän kasvihuoneemmekin, istutti sinne omat taimensa ennen kuin me ehdimme omiamme laittaa.”

”Anopin mielestä kaikki oli tuhlausta. Miksi mennä elokuviin kahden kesken miehen kanssa, kun voisi katsoa televisiota. Ravintolassa syöminen se vasta tuhlausta olikin! Vaikka olen aina ollut suurempituloinen kuin mieheni, anoppi oli sitä mieltä, että tuhlasin mieheni rahoja turhuuksiin, kun houkuttelin häntä elokuviin tai ravintolaan. Kaiken kukkuraksi näitä rahantuhlaamisia oli ehkä kaksi tai kolme kertaa vuodessa!”

anoppi-ja-lapsi-sohvallaEn saanut komentaa omia lapsiani

Jos anopin kanssa on ollut ongelmia, ne ovat usein kärjistyneet lasten syntyessä. Osalla ongelmat ovat vasta alkaneet lasten myötä.

”Edellinen anoppi paheksui vauvojen pilttipurkkiruokien käyttöä, nykyaikaisia vaippoja ja myöhemmin karkkipäivää. Hän muisti aina kertoa valmistaneensa kaikki vauvojen soseet alusta loppuun ihan itse ja pesseensä käsipyykillä kangasvaipat. Kun lapsemme olivat 3–6-vuotiaita, anopin mielestä heidän taskunsa olisi pitänyt alkaa tarkistaa siltä varalta, että heillä on huumeita.”

”Pienten lasten kanssa oli pahimmat ajat. Anoppi istutti lapset aina videon eteen. En olisi koskaan saanut komentaa omia lapsiani.”

”Lapsemme synnyttyä anopin kaikkitietävyys ja puolisoni mielipiteiden asettaminen aina ykköseksi kävivät sietämättömiksi. Aiemmin olin kelvannut anopille, kuulin hänen jopa kehuneen minua takanapäin. Lasta en kuitenkaan osannut alkuunkaan kasvattaa.”

”Anoppi ei kunnioita lasten erikoisruokavaliota ja mielistelee ja manipuloi heitä.”

”Anoppi vertaili tytärtäni oman tyttärensä 1,5 vuotta nuorempaan tyttöön. Kaikki tässä tyttärentyttäressä oli parempaa kuin minun tyttäressäni. Huippu oli, kun tyttöjen ulkomuotoakin arvosteltiin. Minun tyttärelläni oli liian ohuet jalatkin!”

”Kauhistus, jos lapset pieninä kesken hiekkalaatikkoleikkien tunkivat sormet suuhunsa. Se oli anopin mielestä lähes vatsahuuhtelun paikka.”

”Anoppi sanoi minua ylpeäksi, kun en halunnut lasta. Se oli loukkaavaa, sillä lapsettomuus ei ollut valinta. Mieheni oli anopin pieni kultapoika, jolle äiti perkasi kalankin lautaselle.”

Yritän hillitä kieltäni

Paljon on myös niitä, joilla ei ole ollut anoppinsa kanssa mitään ongelmia. Joillekin anoppi on kuin äiti, ja toiset turvautuvat anoppiin, kun työssä on haasteita.

Moni niistäkin, joilla on tai on ollut anoppiinsa huono suhde, on tehnyt töitä välien parantamiseksi. Jotkut yrittävät esimerkiksi olla välittämättä ärsyttävistä neuvoista ja kommenteista tai yrittää puhua anopin kanssa tuntemuksistaan.

Joidenkin välejä yhteisen harrastuksen, esimerkiksi kulttuuriharrastusten tai ostoksilla käymisen löytäminen on parantanut. Moni muistuttaa, että ihmiset ovat erilaisia ja sitä pitäisi yrittää kunnioittaa.

”Nuorena miniänä olin varpaillani, myönnyin ja nieleskelin pahaa mieltä. Nyt puhun asiat suoraan, ja se on selvästi parantanut suhdettamme. Toki empatiseeraan silloin, kun siihen on aihetta.”

”Yritän hillitä kieltäni laskemalla kymmeneen ennen kuin sanon mitään. Monesti jätän sitten sanomatta, mitä pikaistuksissa tulisi töksäytettyä. Yritän myös katsoa asioita anopin kannalta.”

”En ole vastannut pahaan pahalla – olen provosoitumatta.”

”Olin anopille yleensä aina kohtelias ja ystävällinen. Yritin huomata enemmän hänen hyviä puoliaan.”

”Suhtaudun ystävällisesti ja kohteliaasti, ja jupisemme sitten mieheni kanssa keskenämme.”

”Minä ja anoppini kuljemme kaksistaan muun muassa kirppiksillä. Se on lähentänyt meitä tavattoman paljon.”

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Hanna Koivisto
Kuvat: iStockphoto

Keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti