Nelikymppinen Jenni erosi miehestään ja rakastui naiseen: ”Saanko olla aito todellinen itseni?”
Jenni, 43, oivalsi nelikymppisenä olevansa lesbo. Pian sen jälkeen hän löysi elämänsä rakkauden. Nyt hän miettii, voiko rakkauden näyttäminen julkisesti vaikuttaa hänen työhönsä.
”Erosin muutama vuosi sitten kolmen lapseni isästä. Olimme 15 vuotta yhdessä, mutta emme koko aikana kokeneet olevamme täysin samoilla aaltopituuksilla. Päädyimme aikanaan yhteen hyvin nopeasti ilman, että opettelimme ensin kunnolla tuntemaan toisemme.
Pari vuotta sitten menin kaverini tupareihin ja tapasin siellä kiinnostavan ja söpön naisen. Juttelimme puolisen tuntia. Ihastuin naiseen aivan välittömästi ja ymmärsin, että kiinnostukseni oli erilaista kuin ennen.
Jo samana iltana oivalsin, että oikea seksuaalinen identiteettini on lesbo. Oivallus tuntui hyvin vapauttavalta ja ilahduttavalta. Samalla en kuitenkaan osannut selittää itselleni, miksi en ollut ymmärtänyt asiaa aikaisemmin. En ollut mitenkään tietoisesti kieltänyt asiaa itseltäni, se ei vain ollut tullut mieleen.
Sielunkumppani löytyi
Aloin aktiivisesti etsiä naisystävää netin kautta. Ehdin käydä monilla treffeillä ja olin jo lopettamassa etsintääni, kun tapasin Karitan. Hän tuntui heti sielunkumppanilta. Jaamme samat perusarvot, meille molemmille esimerkiksi ympäristöasiat ja eläinten oikeudet ovat tärkeitä. Lisäksi me molemmat arvostamme hyviä ihmissuhteita enemmän kuin rahaa ja uraa. Aloimme tapailla toisiamme, ja vähitellen suhteemme syveni. Ensin Karita tuli käymään meille ystävänäni, ja myöhemmin kerroin lapsille, että hän on uusi kumppanini. Lapset ottivat hänet hyvin vastaan.
Lähes koko lähipiirini on suhtautunut uuteen suhteeseeni todella hyvin. Lapsilla on nyt kotona kaksi heistä huolehtivaa aikuista, ja monet ovat siitä onnellisia. Ainoat ihmiset, joille naisystäväni hyväksyminen on ollut vaikeaa, ovat isosiskoni Reetta ja uskonnollinen kummisetäni Jaakko.
Reetta kuvitteli, että seksuaalisen suuntautumisen vaihtaminen oli minulle vain päähänpisto ja erikoisuuden tavoittelua. Melkein vuoteen hän ei halunnut olla kanssamme tekemisissä. Jaakon mielestä homoseksuaalinen suhde taas on syntiä, ja hän pommitti minua aluksi raamatunlauseilla, jotta palaisin takaisin heteroksi.
Työasiat huolestuttavat
Itse olen uudesta suhteesta hyvin onnellinen. Koen, että rinnallani on joku, jonka kanssa saan olla oma itseni ja jonka kanssa voin aidosti jakaa elämäni. Tällaisesta parisuhteesta en aiemmin osannut edes unelmoida.
Minua kuitenkin huolestuttaa työni. Työskentelen kouluterveydenhoitajana pienellä paikkakunnalla, ja osa vastaanotollani käyvistä lapsista tulee hyvin uskonnollisista perheistä. Näissä perheissä homoseksuaalisuutta pidetään syntinä.
Välillä minua pelottaa, mitä tapahtuu, jos oppilaiden vanhemmat saavat tietää, että asun toisen naisen kanssa. Mieleeni nousee uhkakuvia, joissa vanhemmat liittouvat keskenään ja painostavat minut jättämään työni. On myös mahdollista, että he kieltävät lapsiaan enää käymästä vastaanotollani.
Mietin, mitä minun pitäisi tehdä. Seksuaalisen suuntautumisen muuttuminen on minulle vielä uusi asia. Joudun usein miettimään, saanko olla aito, todellinen itseni myös julkisesti. Saanko esimerkiksi kävellä puolisoni kanssa käsi kädessä kaupungilla? Vai pitäisikö minun pyrkiä salaamaan suuntautumiseni oppilaiden vanhemmilta? Ovatko pelkoni työpaikan menettämisestä turhia vai todellisia?”
Ihmisen seksuaalisuus kypsyy ja muuttuu elämän aikana. Näin asiantuntija neuvoo Jenniä:
1. Seksuaalisuus on yksilöllinen asia. Se, mikä yhdestä tuntuu miellyttävältä ja kiihottavalta, on toiselle neutraalia, hämmentävää tai vastenmielistä. Seksuaalinen identiteetti ja halun suuntautuminen ovat toisille selkeitä, toisille ne selkeytyvät myöhemmällä iällä, jotkut etsivät niitä koko elämänsä ajan. Heteroseksuaalisuudesta poikkeaminen on nähty syntinä, rikoksena tai sairautena. Seksuaali-identiteettien kirjon moninaisuuden ymmärtäminen ja kunnioittaminen ovat asioita, joista julkinen keskustelu on vielä uutta. Kysymyksesi ja vastauksenikin saattavat herättää joissakin lukijoissa paheksuntaa.
2. Koit suhteestasi ex-miehesi kanssa aina puuttuneen jotakin. Sen tunnistaminen ja tunnustaminen on vaatinut rohkeutta. Ihanaa, että olet löytänyt suhteen, jossa voit hyvin. Seksuaalisuus on yksityinen, intiimi asia ja herättää ihmisissä vahvoja tunteita. On ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen kommentoida tai puuttua toisen ihmisen yksityisyyteen liittyviin asioihin. Valta-osa läheisistäsi hyväksyy suhteenne. Se on tärkeä voimavara, ole siitä onnellinen.
3. Salaamisen ja avoimuuden välisessä paineessa eläminen on vähemmistöille tuttua. Julkisessa palveluammatissa yksityisyyden säilyttäminen on aina vaikeaa. Erilaisuus nähdään uhkana tai pelottavana. Kaikki eivät hyväksy ja kunnioita toiseutta.
4. Seksuaalisuutesi ei vaikuta tehtäviisi kouluterveydenhoitajana. Et ole tilivelvollinen yksityiselämästäsi asiakkaillesi etkä työtovereillesi. Avoimuus työyhteisössä oman elämän asioista lisää työtyytyväisyyttä. Minkälaisena aistit työyhteisösi ja esimiehesi suhtautumisen? Haluaisitko puhua asiasta? Seksuaalisuudesta avautuminen, ”kaapista ulos tulo”, on tunteikkaampaa perheessä kuin työyhteisössä. Asia on itsellesikin vielä melko tuore, joten kunnioita omaa aikatauluasi siitä puhumisessa.
Asiantuntija: Sanna Aavaluoma, perhepsykoterapeutti vaativa erityistaso, paripsykoterapeutti erityistaso
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 5/2017.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Nelikymppinen Jenni erosi miehestään ja rakastui naiseen: ”Saanko olla aito todellinen itseni?”
Voi kiesus näitä ”Itsensä”toteuttajia.Ollaan naimisissa ja tehdään lapset ja sitten yhtäkkiä huomataan ”oho mä oonkin lesbo/homo.Voiko enää hirveempää petosta puolisoaan kohtaan tehdä.Sekasikiöitä koko maailma pullollaan ja näille sitten nostetaan hattua että ”Vau oletpa rohkea,niin sitä pitää.”Hallelujaa…