Tarinat

Kalastaja jo kolmannessa polvessa - Magnus Nyholmin joulu alkaa silakkamarkkinoilta

Kun muut odottavat joulua vällyn alla, kalastaja Magnus Nyholm valvoo savukalan äärellä. Päivällä hän puhuu Porvoon joulutorilla kuin ruuneperi, kunnes kaikki kala on myyty.

Kalastajan joulu alkaa syksyn silakkamarkkinoiden jälkeen. Jo lokakuussa pitää mainostaa: laittaa sähköpostia firmoille, jotka tilaavat kaloja joululahjoiksi. Niissä suosittua on savustettu lohi, samoin kylmäsavustettu kuha. Se on minun spesialiteettini, sitä eivät juuri muut tee.

Marraskuun puolivälissä ryhdymme valmistamaan kaloja joulumarkkinoille. Ensin tehdään perinteistä sinappisilakkaa, sillä se säilyy pitkään. Merirosvosilakka, jossa on kermaviiliä, tehdään vasta lähempänä myyntiä. Sitä myydään paljon, ihmiset tykkäävät, kun siinä on rommia.

Magnus Nyholm perkaa kalaa

Uusin silakkaherkkumme on tyyrpuurin ja paapuurin silakat. Toinen on maustettu vihreällä, toinen punaisella chilillä. Tietenkin pitää olla myös suutarinlohta vanhemmille asiakkaille sekä valkosipuli- ja sitruunasilakoita nuoremmille.

Perinteisten silakkaherkkujen reseptit ovat äitini Saga Nyholmin kehittämiä. Hän on tarkka siitä, että kalat näyttävät tölkeissä kauniilta: palat ovat siistejä ja mausteet väriläiskinä niiden välissä.

Silakanteko verissä

Olen kalastaja kolmannessa polvessa. Isoisäni osti tilan Porvoon Tirmosta vuonna 1948. Isoisä kuoli vuonna 1972, jolloin isä lunasti tilan itselleen. Rakensin oman talon tähän vanhempien naapuriin vuonna 1990.

Vanhemmista oli paljon apua, kun lapseni olivat pieniä. Nyt vanhemmat tarvitsevat apuani, sillä äiti on isäni omaishoitaja. Äiti on myös yhä mukana tekemässä silakoita markkinoille. Se on niin verissä, että hän ei malta pysyä poissa.

Omat lapseni eivät ole kiinnostuneet kalastajan ammatista. He ovat nähneet, kuinka hirveästi siinä on duunia. Pääsevät vissiin helpommalla tekemällä jotain muuta.

Magnus Nyholmin rantarakennus
Rantarakennuksen on pystyttänyt Magnuksen isä. Rakennuksessa on musta ja tuoksuva savustushuone, kalankäsittelyhuone sekä keittiö. Siellä valmistetaan herkut myös joulumarkkinoille.

Kaikki kala, jonka saan, menee kaupaksi, se ei ole ongelma. Kalan syönti on nyt vähän ’in’, kun halutaan puhdasta ja terveellistä lähiruokaa. Sen olen huomannut, että nuoret eivät halua ruotoja ja nahkoja. He ovat tottuneet ruokaan, joka on valmiiksi puhdistettu ja fileoitu. He eivät osaa käsitellä kokonaista kalaa.

Moni ei ymmärrä, kuinka monta työvaihetta siinä on, että silakka saadaan purkkiin siisteinä paloina. Se pitää perata, fileoida, liottaa suolassa ja etikassa, maustaa ja pakata. Työn määrä näkyy hinnassa.

Magnus Nyholm kalaherkkujen äärellä
Ryssjon on entinen verkkovaja, jonka Magnuksen isoisä rakensi osittain veden päälle vuonna 1949. Nyt se toimii tilausravintolana, jossa voi viettää vaikka pikkujouluja. Kalaherkkuja nauttien, tietenkin.

Aatonaattona säpinää

Joulukuussa täällä on pimeää. Harvoin silloin on vielä lunta, ja meri on usein auki joulunakin. Meri on usein tuolloin myrskyinen.

Töitä riittää, vaikka merelle ei pääsisi. Valmistamme joulun alla kylmäsavulohta rantakeittiön savustamossa. Se on rankkaa, sillä kalat ovat uunissa 16–24 tuntia ja koko ajan pitää vahtia, että tuli ei sammu. Kello herättää yöllä tunnin välein.

Kun pääsen myymään tuotteitani Porvoon joulutoreille, nautin. Omista tuotteista osaa kertoa tasan tarkkaan, mitä niissä on ja mitä ei. Ja kyllä asiakkaat kysyvätkin. Missä on kalastettu, missä tehty, onko laktoositon, mummo ei voi syödä jos on sipulia…

Jos asiakas tulee katsomaan yhtä purkkia, myyn yleensä toisenkin. Pitää olla kova puhumaan! Tässä on oppinut näkemään, millaista juttua ja palvelua kukin haluaa.

Aatonaattona on vielä myyntiä, täysi rähinä päällä. Aattoaamuna siivoamme rantakeittiön ja putsaamme kaiken pois. Touhun jälkeen on vaikea rauhoittua joulunviettoon. Käyn kierroksilla melkein viikon ajan.

Omassa joulupöydässäni on enimmäkseen kalaa eri muodoissa. Äiti tekee joulusillit, joten saamme onneksi eri makuja kuin mitä olemme valmistaneet pitkin syksyä. Savukalaa ei tee mieli, kun sitä on haistellut valmistaessa niin paljon, mutta kinkun savustamme itse.

Kosija ei luovuta

Tapasimme Sarin kanssa Ruotsin-risteilyllä pari vuotta sitten. Sari oli tullut harrastusporukan kanssa sambaristeilylle, minä olin kalastajayhdistyksen matkalla. Reilu vuosi sitten Sari muutti luokseni.

On tosi hyvä, että Sarilla on kokemusta ravintola-alalta. Pelkkä kalastus ei enää elätä, ei elättänyt edes vanhempiani. Niinpä me jalostamme kalaa, järjestämme ryhmille kalastusretkiä ja juhlia vajassamme.

Viime vuosina firmat ovat tosin vähentäneet rajusti retkiä ja juhlia. Samaan aikaan myös kalakanta on vähentynyt. Onneksi olen tottunut aallokkoon. Välillä mennään ylös, nyt ollaan aallonpohjassa. Varmasti täältä taas noustaan. Kummisedälläni oli tapana sanoa, että kosija ja kalastaja eivät saa koskaan antaa periksi.

Olen ollut yksityisyrittäjänä yli 30 vuotta. Välillä on ottanut päähän, mutta koskaan ei ole kaduttanut. Tämä on elämäntapa, ei työ. Jos harmittaa, käyn nukkumaan ja odotan, että tunne menee ohi.

Magnus Nyholm kalassa
”Tämä on elämäntapa, ei työ. Jos harmittaa, käyn nukkumaan ja odotan, että tunne menee ohi.”

Kalastamisessa parasta on vapaus. Saa olla luonnossa ja valita itse, miten työnsä tekee. Vain sää asettaa rajat, ja niitä pitää kunnioittaa. Sade ei haittaa, mutta myrskyllä jään kotiin. Pitkäkään työpäivä ei tunnu raskaalta, kun sen saa tehdä ilman kiireisiä aikatauluja.

Huonoa työssä on huoli kannattavuudesta. Veneet, polttoaineet, kaikki ovat kalliita, jos saalista ei saa. Huonoa on myös lisääntynyt byrokratia. Ainoa, mitä vihaan, on tietokone ja paperit! Niitä tarvitaan nykyään paljon.

Talvella teen laitureita

Tammikuussa alkaa vuoden rauhallisin aika. Silloinkin herään aikaisin Sarin kanssa, mutta hänen lähdettyään töihin menen takaisin nukkumaan. Kesän ja syksyn pitkät työpäivät vaativat veronsa.

Kun en pääse merelle, puuhastelen muuta. Korjailen paikkoja, kunnostan veneitä. Teen vaikka sohvapöytiä ja rakennan laitureita. Yhtenä vuonna tein niitä myyntiin 12 kappaletta.

Veneen saan vesille jäiden lähdettyä, yleensä pääsiäiseen mennessä. Se tuntuu aina yhtä hienolta. Kun verkoilla nousee kevään ensimmäiset kuhat… Voin syödä monta päivää vain niitä.

Hauet fileeraan ja pakastan. Kun tänne tulee toukokuussa ryhmiä syömään, teen hauesta kalapihvejä. Niistä tykätään. Samoin tietysti savustetusta lohesta. Englantilaisryhmä piti siitä niin, että he olisivat halunneet minun lähettävän sitä heille kotiin.

Kesällä ei juuri ole omaa rauhaa. Jos ei ole ryhmiä, pihaan tulee kalanostajia, vaikka iltakymmeneltä. Niinpä me välillä karkaamme Sarin kanssa kahdestaan veneellä merelle.

Syyskuussa ryhdymme valmistelemaan kaloja silakkamarkkinoille. Ja kun niistä on päästy, alkaa jälleen joulumarkkina-aika.”

Juttu on julkaistu Kotilieden Jouluelämää-lehdessä 23/2016.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kalastaja jo kolmannessa polvessa - Magnus Nyholmin joulu alkaa silakkamarkkinoilta

Sinun täytyy kommentoidaksesi.