Ihmiset

Kolumbiassa osittain asuva Kirsi Salo Annassa: ”Eniten kaipaan Suomesta lapsiani”

Kirsi Salo osti reilu vuosi sitten Kolumbiasta 60 hehtaaria maata ja talon. Siellä ei toimi puhelinverkko, netistä puhumattakaan, ja perillekin pääsee vain patikoimalla. Kirsille tila on paratiisi, jossa hän viettää neljäsosan vuodesta, selviää uudesta Annasta.

On maaliskuu 2017, ja Kirsi Salo, 51, tun­tee tulleensa kotiin.  Kirsi on ostanut Sierra Nevada de Santa Martan vuoris­ton siimeksestä talon ja 60 heh­taaria maata. Osan tilan avokado­rinteistä hän on nähnyt aiemmin paikan päällä, mutta jyrkällä rin­teellä sijaitsevan talon ainoastaan kuvissa. Nyt hän näkee tilukset ensimmäiset kertaa kokonaisuu­dessaan.

Jyrkän rinteen huipulla, 700 metriä merenpinnan yläpuo­lella on suuri ja kaunis vuoristota­lo. Värik­käät kukat reunustavat valtavaa terassia. Terassilta aukeaa henkeä sal­paava näkymä: Tiheän metsän sii­meksessä virtaa kristallinkirkas joki.

Värikkäät perhoset ja kolibrit pyrähtelevät ilmassa. Rinteellä kasvaa avokadopuita ja kahvipen­saita. Aurinko hellii hipiää, pouta­pilvet tuntuvat lipuvan hartioiden korkeudella ja viidakon äänet siri­sevät korvissa.

Kirsin unelma Kolumbian-kodis­ta toteutui sattumalta – tai johda­tettuna, kuten Kirsi uskoo. Hän lähti marraskuussa 2016 Kolum­biassa asuvan serkkunsa luo vie­railulle. Heti maahan laskeuduttuaan Kirsi tutustui mieheen, jolla oli maata myynnissä.

”En todellakaan arvannut Ko­lumbiaan lähtiessäni, että palaan sieltä maa-alueen omistajana. Os­tin tilan säästöilläni. Se maksoi suurin piirtein saman verran kuin kesämökki Lohjalta”, Kirsi sanoo Annassa.

Kirsi Salo ikävöi Suomesta poikiaan

Kirsi asuu nykyisin osan vuodes­ta Kolumbiassa. Viime vuonna hän vietti tilallaan yhteensä kolme kuukautta kolmella eri kerralla, selviää Annasta.

Suurin ero maiden välillä on Kirsin mukaan kulttuurissa.

”Palatessani Kolumbiasta Suo­meen ihmettelen, että ovatko ih­miset elossa ollenkaan. Kolum­bialaiset nauravat, tanssivat, lau­lavat ja säteilevät elämäniloa. Lentokentän turvatarkastukses­sakin raikuu salsamusiikki”, Kirsi sanoo Annassa.

Naurun ja tanssin hyvästelemi­nen sattuu joka kerta, kun hän nou­see kotimaan koneeseen. Toisaalta on ihanaa olla Helsingin-kodissa ja käydä kuumassa suihkussa.

”Eniten kaipaan Suomesta omia lapsiani. Jos en olisi äiti, oli­sin luultavasti jo asettunut Ko­lumbiaan pysyvämmin asumaan”, Kirsi sanoo jutussa.

Marraskuussa hän lähti pisim­mälle, kuusi viikkoa kestäneelle reissulleen. Jouluksi Kirsi palasi kotiin poikiensa Alexin, 13, ja Jes­sen, 11 luo.

”Keskustelen poikieni ja heidän isänsä, ex-avomieheni Sammy Aaltosen, kanssa joka kerta ennen kuin lähden Kolumbiaan. Suun­nittelemme kaikki yhdessä arkem­me mahdollisimman sujuvaksi”, Kirsi sanoo Annassa.

Kirsin kasvatusfilosofian mu­kaan kaikilla perheessä on tasave­roinen ääni. Hän puhuu vastuulli­sesta vapaasta kasvatuksesta, jo­ka ei kasvata rasavillejä vaan vas­tuullisia ja fiksuja nuoria.

”Lapseni saavat päättää omista valinnoistaan jo nyt. He päättävät itse, mitä harrastavat, miten viet­tävät lomansa ja jopa menevätkö aamulla kouluun. Joka aamu ovat päättäneet mennä, koska he ovat oppineet pienestä pitäen kanta­maan seuraukset omista päätök­sistään. Poikiani ei ole kertaakaan tarvinnut rangaista millään taval­la heidän elämänsä aikana”, Kirsi sanoo Annan jutussa.

Kirsi asuu lastensa kanssa oma­kotitalossa Itä-Helsingissä. Kir­sillä ja Sammylla on yhteishuolta­juus, joka toimii vuoroviikkosys­teemillä.

”Käytännössä lapset saavat tulla ja mennä, miten haluavat. Järjestely toimii hyvin, sillä asumme Sammyn kanssa vain muutaman minuutin kävelymat­kan päässä toisistamme. Nautin siitä, että voin nähdä poikiani myös silloin, kun he ovat isällään”, Kirsi sanoo jutussa.

Millaista Kirsin arki on Kolumbiassa? Lue Annan koko juttu: Kirsi Salon uusi elämä vaatimattomalla maatilalla Kolumbian viidakossa: ”Täällä elämä on parempaa ja selkeämpää”