Suhteet

Koskettava tositarina: ”Rakastuin, vaikka tiedän hänen kuolevan”

Kun Anumari Karlsson kohtasi puolisonsa neljä vuotta sitten, hän tiesi, että Jani oli vakavasti sairas. Kerroimme parin tuoreesta suhteesta Kotiliedessä 
muutama vuosi sitten. Nyt palasimme kysymään, kantaako rakkaus yhä.

Joka aamu Jani Karlsson, 51, käy suihkussa, vaikka se sattuu. Hän pukee vaatteet ylleen, vaikka sekin sattuu. Hän juo aamukahvin vaimonsa kanssa ja jää päiväksi kotiin Espoon Viherlaaksossa sijaitsevaan rivitaloasuntoon.

Anumari Karlsson, 45, antaa miehelleen suukon, hyppää autoon ja ajaa ottamaan vastaan potilaita lääkäriasemalle Leppävaaraan.

Kotona on hiljaista. Sairauseläkkeellä oleva Jani istuu tietokoneen ääreen ja ryhtyy käsittelemään valokuvia. Sen tulehtuneilla käsillä pystyy vielä tekemään. Useissa kuvissa on Anumari, hänen rakkaansa.

Kun Anumari ja Jani tapasivat neljä vuotta sitten sokkotreffeillä Hämeenlinnan rautatieaseman kahvilassa, molemmat olivat eronneet ja molemmilla oli lapsia. He ymmärsivät heti löytäneensä kauan etsimänsä. Edessä istui sielunkumppani, matkatoveri.

Anumari tiesi alusta alkaen myös sen, että hän oli rakastumassa kuolemansairaaseen mieheen.

Kiire haaveilla

Digitalouden johtotehtävissä työskennellyt Jani oli saanut elimistöönsä vaarallisen bakteerin työmatkalla Etelä-Koreassa. Se oli romahduttanut terveyden. Neuroleptospiroosi, kuului diagnoosi.

Kun pari tutustui, bakteeri oli jo tuhonnut Janin kudoksia, niveliä ja keskushermostoa. Sydän oli pysähtynyt viidesti.

Kerroimme Anumarin ja Janin suhteen alkuajoista Kotiliedessä pari vuotta sitten. Nyt palasimme kysymään, mitä heille kuuluu.

Ensimmäisen jutun ilmestyessä tuore pari ei tiennyt, paljonko heillä on yhteistä aikaa. Siksi heillä oli kiire toteuttaa haaveita. Yksi niistä oli kulkea yhdessä Espanjassa Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä pitkin.

Kun matkaa suunniteltiin, Jani pystyi kävelemään kepin kanssa kuusi kilometriä.

”Ylitin Compostelassa omat fyysiset ja henkiset rajani. Se oli tärkeää.”

Eräänä päivänä Anumari ja Jani kohtasivat oranssiin kaapuun pukeutuneen munkin, joka myi tien varressa munniharppuja. Jani osti suulla soitettavan pienen harpun, koska kädet eivät enää kestäneet kitaran näppäilemistä.

Nyt kipeät nivelet eivät taivu edes suuharpun soittamiseen. Jani kärsii kovista hermosäryistä ja jatkuvasta päänsärystä. Liikkuminen sattuu niin paljon, että joskus on tuskan takana kavuta portaat alakerrasta yläkertaan. Sosiaaliset tilanteet ja eritoten hälinä pahentavat päänsärkyä.

Jani nielee joka päivä noin neljäkymmentä lääkettä, kourallisen kerrallaan. Kännykkä piippaa muistutuksia niiden ottamisesta, koska Janin muisti ei toimi normaalisti. Avustaja käy päivällä huolehtimassa lounaasta.

Muistot Santiago de Compostelan -matkalta kannustavat.

”Kun on päiviä, jolloin tekee tiukkaa kävellä 50 metriä, ajattelen, että olenhan minä kävellyt 120 kilometriäkin”, Jani sanoo.

Syvä masennus

Syyskuussa 2015 alkoi uusi tuskien taival. Jani sairastui vaikeaan suolihaavaan. Hän kuumeili, laihtui 20 kiloa ja kärsi veriripulista. Ruoanlaittoa rakastava mies ei saanut nauttia puoleen vuoteen kuin kliinisiä ravintovalmisteita, pullollisen neljästi päivässä.

Suolihaava pahensi myös Janin neurologisia ongelmia, esimerkiksi muistihäiriöitä ja väsymystä. Pari kuukautta Jani vain nuokkui kotona.

Pari oli onneksi ehtinyt muuttaa Turengista Espooseen, missä heidän lapsensa olivat lähempänä. Kun elämä kutistui kotiin, oli tärkeää, että ympärillä oli läheisiä.

Juuri kun suolisairaus alkoi helpottaa, Jani masentui vakavasti.

”Aloin ajatella, onko tämä jatkuva kipu elämää ollenkaan. Olenko oikeastaan mies, kun en pysty hakkaamaan nauloja tai kantamaan painavia esineitä”, Jani sanoo.

Keväällä Jani romahti.

”Hänelle tuli taisteluväsymys”, Anumari toteaa, tarttuu kädestä.

Masennukseen selättämiseksi kokeiltiin sähkösokkeja, mutta hoito rytkäytti lihaksia niin voimakkaasti, että Jani tuli valtavan kipeäksi.

Seuraavaksi kokeillaan ketamiini-infuusiota, suoneen annettavaa narkoottista lääkettä. Koska samaa lääkettä käytetään myös kivun hoitoon, pari toivoo, että se alentaisi Janin tuskia. Kipu pahentaa masennusta, ja masennus pahentaa kipua. Sitä kierrettä yritetään nyt katkaista.

Mutta kipujakin enemmän Jani kärsii siitä, että hän ei pysty tekemään asioita.

Kiinni arjessa

Anumari ja Jani ovat päättäneet pitää kiinni tavallisesta arjesta. Rutiineista ja yksinkertaisista iloista.

Janille parasta tukea puolisolta on se, että tämä käyttäytyy normaalisti. Käy töissä, katsoo iltaisin hänen kanssaan elokuvia televisiosta. Jani ei halua olla vaimonsa potilas, eikä sitä halua myöskään Anumari.

”Minä jaan Janille lääkkeet ja lähden hänen kanssaan lääkäriin. Mutta vastavuoroisesti Jani ottaa vastaan minun itkujani.”

Anumari ei pelkää Janin masennusta. Hän on ollut elämänsä varrella paljon tekemisissä masentuneiden kanssa ja on kokenut itsekin masennuksen. Väsymyksen hetkillä Anumari on saanut huutokohtauksia, mutta koskaan hän ei ole ajatellut hylätä Jania.

”Oman jaksamiseni kannalta on olennaista, että pidän kiinni itselleni tärkeistä asioista. Käyn kävelemässä, avannossa, vesijuoksemassa ja kirjoitan. Henkiset ja hengelliset asiat ovat merkityksellisiä meille molemmille.”

Joka aamu Anumari purkaa tuntojaan kirjoittamalla kolme aamusivua tajunnanvirtaa. Se on tekstiä, joka on tarkoitettu vain hänelle itselleen.

Vaikka Jani on sairas, Anumari saa puolisoltaan voimaa. Jani on mies, joka 
on hyväksynyt hänet kokonaisena, heikkonakin.

”Jani ei pelkää sisäistä maailmaani. Vuodet Janin kanssa ovat tehneet minut luottavaisemmaksi ihmisiä ja elämää kohtaan.”

Anumari ei elvytä

Viime kesänä Anumari ja Jani kävivät keskustelun, jossa he pohtivat, mitä tekisivät, jos Jani saisi taas sydämenpysäyksen ja olisi kuolemassa Anumarin käsiin. He päätyivät siihen, että Anumari ei elvytä Jania.

Anumari arvelee, että moni ei ymmärrä päätöstä.

”Mutta Janin kivut ovat sellaista luokkaa, että jos kuolema tulee sydämenpysäyksen muodossa, se saa tulla. Se on ollut tullakseen jo niin monta kertaa.”

Entä jos Janilla on taas joskus täysin synkkä hetki? Niin synkkä, että hän haluaa kuolla.

Anumari on hyväksynyt sen, että hän ei pysty estämään puolisoaan.

”En voi päättää Janin puolesta. Mutta voin olla lähtemättä pois. Voin jäädä vierelle.”

Jani on luvannut kertoa Anumarille voinnistaan. Jos Janista alkaa tuntua koko ajan siltä, että hän haluaa ainoas taan kuolla, on syytä pyrkiä hoitoon sairaalaan.

Entä seksi?

Suhdetta kannattelee rakkaus. Sitä yritetään vahvistaa sairauden keskellä. Jani ottaa Anumarin joka ilta sängyssä kainaloon, oli kipuja tai ei. Silloin maataan saman peiton alla ja vaihdetaan ajatuksia.

Jos Jani sattuu nukahtamaan, Anumari käpertyy hänen selkäänsä vasten. Unissaankin Jani ottaa Anumarin käden ja laittaa sen mahansa päälle.

Janille on tärkeää, että heillä säilyy aviomiehen ja vaimon välinen suhde.

”Usein masennuksessa seksuaalisuus hiipuu, mutta me olemme päättämällä päättäneet pitää siitä kiinni”, Anumari sanoo.

He saattavat sopia jo etukäteen ajan, jolloin pitävät toisistaan huolta.

”Aina ei tarvitse olla kyse yhdynnästä.”

Päivä kerrallaan

Anumarin ja Janin ei pitänyt mennä naimisiin, mutta reilu vuosi sitten aurinkoisena heinäkuun päivänä Anumari Väistöstä tuli Karlsson. Notaari vihki heidät Turengin-kodin pihalla. Kun pari piti toisilleen puheet siitä, millaisia lahjoja he ovat toisiltaan saaneet, notaari itki.

”Yksi Janilta saamani lahja on tämä sairaus. Sen myötä olemme oppineet elämään hetkessä”, Anumari sanoo.

Päivä kerrallaan, vastaa Jani Karlsson siihen, miten tästä jatketaan. Hän kokee elävänsä laina-ajalla ja on kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saa viettää puolisonsa kanssa.

Anumarin ajatukset karkaavat kuitenkin jo ensi helmikuuhun, jolloin heille on määrä syntyä ensimmäinen lapsenlapsi. Hänen tyttärensä vauva.

”Uuden elämän syntyminen on aivan upeaa.”

Entä mikä Janille antaa toivoa? Hän makustelee sanaa ennen kuin vastaa.

”Rakkaus.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 26/16.

Lue myös:

Parisuhde: ”Meillä on vain tämä hetki” 75-vuotiaana kosinut Ilari: ”Nyt eletään tätä päivää” Lapsettomuus lujitti parisuhdetta: ”Rakkausliitto kestää”