Suhteet

Kun välirikko on paras ratkaisu – tällaista käytöstä vanhemmaltaan ei tarvitse sietää

Kulttuurimme vaatii kunnioittamaan vanhempia. Pahoja tekoja ei kuitenkaan tarvitse antaa anteeksi vain siksi, että vanhemmalle tulisi parempi olo. Joskus välien katkaiseminen on ainoa tapa pelastaa lapsen mielenterveys.

Vanhempien kunnioittamisen eetos on syvällä suomalaisessa kulttuurissa. Liiankin syvällä, toteaa psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Katriina Järvinen kirjassaan Kaikella kunnioituksella – Irti vanhempien vallasta (2014, Kirjapaja).

Järvisen mielestä lapsen ei tarvitse ymmärtää loputtomasti huonosti käyttäytyvää vanhempaa ja antaa tälle anteeksi vain siksi, että vanhemman mieli keventyisi.

Kulttuuri painostaa sietämään vääriä tekoja

Raamatun neljäs käsky kehottaa kunnioittamaan isää ja äitiä, mutta ohjetta noudatetaan Järvisen mielestä luterilaisuudessa liiankin kuuliaisesti. Myös sotahistoriamme ja puhumista kavahtava kulttuurimme ovat tehneet vanhemmista pyhimyksiä, joita ei saa kritisoida.

Sotatraumat saivat monet vanhemmat purkamaan ahdistuksensa lapsiinsa fyysisenä ja henkisenä väkivaltana. Vaikeista perheoloistaan puhuvaa ihmistä saatetaan silti kehottaa lopettamaan menneiden murehtiminen, sillä vaikenemista ja hyväksymistä pidetään kypsyytenä.

Suomalaisen kulttuurin asenteet näkyvät Järvisen mukaan myös taiteessa ja mediassa. Rankkaa perhetaustaansa puivalta kirjailijalta voidaan vaatia ymmärtäväisempää ja neutraalimpaa suhtautumista. Kovia kokeneidenkin ihmisten pitäisi kunnioittaa vanhempiaan ja nähdä näissä jotain hyvää vain siksi, että he ovat tämän vanhempia.

Pahuutta ei voi aina puolustella

Lapsuustraumoistaan puhuvalle sanotaan herkästi, että ”vanhempasi yrittivät parhaansa” tai ”he olivat oman aikansa lapsia”. Tämä ei kuitenkaan pidä aina paikkaansa.

Narsismin ja psykopatian kaltaiset luonnehäiriöt johtuvat osittain poikkeavuuksista aivojen ja hermoston toiminnassa. Vaikeat perheolot voivat altistaa luonnehäiriöille, mutta ympäristötekijät eivät selitä niitä täysin. Kaikki lapsiaan huonosti kohtelevat vanhemmat eivät siis ole olosuhteiden uhreja, eikä heidän toimintaansa voi selittää entisaikojen kasvatusmetodeilla.

Luonnehäiriöinen ihminen nauttii kiusaamisesta, manipuloinnista tai väkivallasta.

Pahimmillaan vanhempi tekee parhaansa vain satuttaakseen lasta, eikä hänen toimintansa taustalla ole jaloja, kasvatuksellisia motiiveja.

Anna anteeksi, jos se tuntuu sinusta hyvältä

Katriina Järvisen mielestä vanhemmilleen ei tarvitse antaa anteeksi vain siksi, että heille tulisi parempi olo. Lapsen on itse haluttava anteeksiantoa, ja sen pitää tuntua hänestä hyvältä. Jos vanhempi ei osoita aitoa katumusta, anteeksianto keventää vain hänen mieltään, ja lapsi jää yksin pahan olonsa kanssa.

Ruotsalainen teologi Ann Heberlein näkee anteeksiannon vastavuoroisena prosessina. Aidossa anteeksipyynnössä loukkaaja osoittaa ymmärtävänsä, että hän on satuttanut toista. Jos vanhempi selittelee tekojaan ulkoisilla olosuhteilla tai syyllistää lasta, anteeksipyyntö ei ole aito.

Moni terapeutti sanoo anteeksiannon olevan edellytys sille, että uhri voi jatkaa elämäänsä. Järvinen kyseenalaistaa ajatuksen. Ihminen voi päästä yli vaikeasta lapsuudestaan ja elää mielekästä elämää, vaikka hän ei antaisi vanhemmilleen anteeksi.

Millaista käytöstä ei tarvitse sietää?

Kärsimys on uhrin subjektiivinen kokemus. Lapsi voi antaa vanhemmalleen anteeksi jopa heitteillejätön, väkivallan tai hyväksikäytön. Toiselle taas kätketympi henkinen väkivalta, kuten ulkonäön arvostelu, on liikaa.

Nämä merkit kertovat, että vanhemman käytös on mennyt liian pitkälle, ja välien paikkaaminen voi olla mahdotonta:

• Hän ei ilmaise lapselle koskaan rakkautta, hyväksyntää ja kunnioitusta.
• Hän vertailee lasta negatiivisesti muihin, eikä lapsi täytä hänen standardejaan.
• Hän panee lapsensa kilpailemaan rakkaudestaan.
• Hän kääntää huonon käytöksensä lapsen syyksi.
• Hän vähättelee lapsen kokemaa tuskaa.
• Hän väittää lapsen valehtelevan tai kuvittelevan, vaikka kaltoinkohtelusta olisi konkreettisia todisteita.
• Hänen anteeksipyyntönsä ovat pinnallisia, hän tekee itsestään marttyyrin ja korostaa vain omia kärsimyksiään.
• Hän puuttuu häiritsevällä tavalla lapsen elämään ja kiusaa tämän perhettä tai lähipiiriä.

Joskus on parasta katkaista välit

Välien selvittely tai etäisyyden ottaminen vanhempaan ei aina auta. Jos vanhempi hankaloittaa lapsen elämää tai horjuttaa tämän mielenterveyttä, välien katkaiseminen voi olla paras ratkaisu.

Myös vanhempi voi katkaista välit, vaikka lapsi yrittäisi pitää yhteyttä. Esimerkiksi uskonnolliseen yhteisöön kuuluva perhe voi hylätä yhteisön normeja rikkoneen lapsen. Vaikka välirikko tuntuisi kivuliaalta, se voi olla parempi ratkaisu kuin tuloksettomat yritykset korjata suhde.

Ulkopuoliset voivat kauhistella välirikkoa ja painostaa lasta paikkaamaan välit. Lapsen on kuitenkin kuunneltava tunteitaan. Joskus yhteydenpidon lopettaminen on vastuullisin teko, jonka hän voi tehdä suojellakseen itseään ja seuraavia sukupolvia.

Lähteet: Narsistien uhrien tuki ry, Psychology Today, Terveyskirjasto, Uskontojen uhrien tuki ry ja Katriina Järvinen: Kaikella kunnioituksella – Irtiottoja vanhempien vallasta (2014, Kirjapaja)

Lue lisää vaikeista perhesuhteista:

Alkoholismi jättää lapseen syvät jäljet

Alkoholistien lapset – kosteikoissa kasvaneet

Oletko narsistin otteessa? Paljastavat merkit

Minun tarinani: Lapsuus helluntailaisessa perheessä

Ovatko suomalaiset väkivaltaista kansaa?