Kulttuuri

Kustannustoimittaja paljastaa: Näillä takakansiteksteillä kirja myydään

Kirjojen takakansitekstit eivät ole enää tuoteselosteita. Niissä ei välttämättä kerrota juonesta juuri mitään. Silti ne houkuttelevat tarttumaan. Lue miksi!

Jokainen lukutoukka tietää, kuinka kirjapinojen äärellä – kirjastossa tai kirjakaupassa – voi innostua valikoimasta niin, että melkein kuola valuu. Ottaisinko tuon nätin? Vai tämän, jolla on jännä nimi? Tai ehkä tuon, jossa on kiinnostava takakansiteksti?

Jokin saa sinut hypistelemään tiettyä kirjaa. Ja jokin siinä saa sinut tekemään päätöksen: tämän otan.

Koukut, joihin tartuit, löytyvät kirjan kannesta. Otavan kustannustoimittaja Lotta Sonninen on paitsi itse viritellyt niitä kirjoihin myös tutkiskellut asiaa. Hän luki huvikseen satojen romaanien takakansia ja huomasi kolme keinoa, joilla lukija napataan.

”Ensimmäinen ase on adjektiivi, jolla kuvaillaan millainen kirja on: aistillinen, hyytävä, monitasoinen, tiheätunnelmainen, sydämeenkäypä, väkevä.”

Toinen keino on käyttää kysymyksiä. Ne herättävät kiinnostuksen ja halun selvittää vastaus.

Kenen nimeä hän huutaa unissaan? Kuka äiti oikeastaan oli, mitä hän halusi elämältään?

Lotta Sonnisen kolmas takakansilöytö olivat kolmen kohdan luettelot. Joskus niissä on kolme adjektiivia, joskus kolme kysymystä, toisinaan kolme sanakimaraa. Hän huomasi, että erityisen mielellään tuotiin esiin kirjan hauskuus.

Älykästä, hauskaa, osuvaa!

Lyhyestä kansi kaunis

Vielä 30 vuotta sitten romaanien takakansitekstit olivat pitkiä ja perusteellisia. Oletettiin, että kirjaa harkitsevalla olisi aikaa ja kärsivällisyyttä perehtyä niihin.

Nyt takakannessa saattaa olla vain yksi lause, sitaatti kirjasta. Äiti, minua palelee.

”Tarkoitus on viritellä tunnelmaa ja herättää odotuksia.”

Lotta Sonninen huomauttaa, että tällaisessakin kirjassa yleensä kerrotaan jotain tarinasta ja jotain kirjailijasta. Nämä tiedot sijoitetaan nykyään usein kannen liepeisiin.

Napakkaan ilmaisuun on syynsä. Kiireinen lukija tekee päätöksen ottamisesta tai jättämisestä muutamassa sekunnissa. Kiinnostus on syytä herättää heti, sen jälkeen voi kertoa lisää.

takakansiteksti

Kerro missä mennään

Lotta Sonnisen mielestä hyvä kansi on kuluttajavalistusta. Se kertoo, mitä on luvassa, herättää oikeat odotukset.

”Lukijaa pitää auttaa ymmärtämään, minkä lajityypin kirjasta on kyse. Onko se kasvutarina, dekkari, sukusaaga, viihderomaani vai mikä? Näin autetaan lukijaa kytkemään kirja oikeaan kehykseen, jotta hän voi arvioida, saattaisiko hän pitää siitä.”

Kun aiemmin takakannessa kerrottiin sisällöstä paljon, nyt luotetaan, että kiinnostunut lukija ottaa itse selvää.

”Dekkareista kerrotaan yleensä vain alkutilanne. Usein voi myös paljastaa, mitä kohti kirjassa mennään, paljastamatta mitään lopputulemasta.”

Nykyään lukijaa autetaan viittaamalla myös muihin kuin kirjoihin, esimerkiksi elokuviin tai televisiosarjoihin: Jos pidit Downton Abbeysta, rakastat tätä tarinaa.

Tuntematon kirjailija, pitkä takakansiteksti

Kurkkaapa seuraavalla kerralla, kuinka kirjailija esitellään kannessa. Tähän vaikuttaa suuresti tunnettuus. Reijo Mäki ei suuria selityksiä kaipaa, mutta esikoiskirjailijasta voidaan antaa runsaasti tietoa.

”Pitää luoda kuva ihmisestä, joka mahdollisesti on vielä lukijalle aivan tuntematon”, Lotta Sonninen sanoo.

Hän kertoo, että kotimaisten kirjailijoiden kanssa esittely- ja takakansiteksteistä usein neuvotellaan yhdessä.

Tilanne on toinen, jos kyseessä on käännöstrillerisarjan 15. osa. Tällöin takakansitekstiin ei tarvitse käyttää paljon vaivaa.

”Katsotaan, mikä keino on aiemmin hyväksi havaittu ja hyödynnetään sitä. Päivitetään juonikuvaus koskemaan kyseistä kirjaa ja etsitään siihen uudet kehuvat sitaatit.”

Jos kirjasta tehdään myöhemmin pokkariversio, takakansitekstejä yleensä muokataan uusiksi. Pokkarihan tehdään kirjasta, josta jo tiedetään, että se on myynyt hyvin. Näin sitä voidaan hehkuttaa kansiteksteissä: arvostelumenestys, yllätyshitti.

takakansiteksti

Blurbit tulevat

Englanninkielisiä kirjoja tutkailleet ovat jo pitkään huomanneet maailmalla suositut blurbit. Ne ovat nimekkäiden kirjailijoiden suosituksia kirjasta. Tottahan se tehoaa, jos suosikkikirjailijasi kehuu kovasti vielä tuntematonta kirjailijaa.

Meillä tätä ollaan jo hieman kokeiltu. Vähemmän on käytetty toistaiseksi tapaa verrata kirjailijoita toisiinsa: Jos olet Pirjo Hassisen fani, pidät varmasti myös tästä!

Siihen on syynsä, miksi Suomessa ollaan oltu hieman arkoja kansitekstikehujen käytössä.

”Täällä on perinteisesti ajateltu, että kirja puhuu puolestaan. Halutaan myös olla puolueettomia ja neutraaleja, kehuissakin”, Lotta Sonninen kertoo.

”Sen sijaan lehtien kirja-arvioita pidetään helpommin objektiivisina, joten niistä lainataan sitaatteja kansiin. Viime aikoina on alettu siteerata myös kirjabloggaajien kehuja.”

Lotta Sonninen myöntää, että häneen kannen kirjailijasuositukset vetoavat vahvasti.

”Myös lyhyys ja asioiden jättäminen ilmaan ovat tehokkaita. Pidän arvoituksellisuudesta.”

Uusin trendi on laittaa kehuvia sitaatteja myös etukanteen. Lukijalle on viritetty koukkuja kaikkialle. Lukutoukka tarttuu niihin ahnaasti, silmät innosta kiiluen.

 

Lähteenä käytetty myös Lotta Sonnisen Sylvi-verkkolehteen kirjoittamaa juttua Sano se takakannessa.

 

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kustannustoimittaja paljastaa: Näillä takakansiteksteillä kirja myydään

Sinun täytyy kommentoidaksesi.