Oletko kahvikissa? Tämän takia sinun kannattaa alkaa juoda vähemmän mutta parempaa kahvia
Me suomalaiset ylpeilemme sillä, että kahvia kuluu naamaa kohden eniten maailmassa, mutta miltä kahvimme maistuu? Laadukkampaan kahviin siirtymistä kannattaa jokaisen kahvin ystävän harkita yhden huolestuttavan asian takia.
Jokainen suomalainen juo tilastojen perusteella 4–5 kuppia kahvia päivässä. Jo parikymmentä vuotta tämä on tarkoittanut keskimäärin kymmenen kilon säkkiä vuodessa.
Se on tunnetusti maailman kovinta kahvinkulutusta. Meidän sanotaan olevan ainoita kansoja maailmassa, jolla on lakisääteiset kahvitauot työpaikoilla.
Mutta millaista kahvikansaa oikeasti olemme? Kannattaako meidän ylpeillä suurilla määrillä?
Ei paljon kannattaisi, sillä se mikä saavutetaan määrässä, menetetään laadussa.
Miksi suomalaiset juovat niin pahaa kahvia?
Me juomme ja meidät on opetettu juomaan pahaa kahvia: kitkerää, laihaa ja kehnosti keitettyä.
Me suostumme juomaan kahvimme pahvimukeista ja maksamaan siitä, että tassuttelemme hakemaan sen itse linjastolta, jonka päässä se on seisoskellut pannussa kitkeröitymässä.
Kahvin myymisellä elävissä kahviloissakin päätuote on usein ala-arvoista paikallaan seisonutta kuraa, jonka hinta-laatusuhde on vinossa kuin Pisan torni.
Kaupassa kahvi ei sen sijaan saisi maksaa mitään. Sieltä kannamme kotiin halvinta tarjouskahvia, joka seisoo kuukausikaupalla kaapissa vanhentumassa. Sen jälkeen keittelemme sitä likaisella keittimellä ja pannulla, mielellään kolme litraa kerrallaan, sillä ylijäämänhän voi aina kaataa viemäriin.
Säästösyistä käytämme pääosin vaaleita kahvilaatuja, koska mitä tummemmaksi kahvi paahdetaan, sitä enemmän sitä menee hukkaan, ja sitä enemmän se sitten maksaa.
Kahvi palaa luksustuotteeksi
Näyttää kuitenkin siltä, että ilmaston lämpeneminen pakottaa meidät suhtautumaan kahviin eri tavalla.
Kun maapallo lämpenee, kahvin viljelyala supistuu ja hinta nousee. Meidän on tulevina vuosina opeteltava suhtautumaan kahviin jälleen ylellisyytenä, jollainen se on aikanaan ollut, ei bulkkituotteena, jota keitellään litratolkulla ja kaadetaan viemäriin.
Myös uudet pienpaahtimot ja kahvilat nostavat kahvin arvoa. Niitä kritisoidaan korkeista hinnoista, mutta sellaista kahvi on, melko kallista, jos se tehdään hyvin.
Mitä jos lakkaisimme ylpeilemästä valtavilla määrillä ja joisimme 4–5 kupin sijaan vaikka kaksi kuppia päivässä, mutta sellaista kahvia, joka maistuu hyvältä?
Lähde: kahvi.fi, springer.com
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 9/2018.
Mitä mieltä sinä olet? Osallistu keskusteluun kommentoimalla!
Kommentoi
Kommentoi juttua: Oletko kahvikissa? Tämän takia sinun kannattaa alkaa juoda vähemmän mutta parempaa kahvia
No huhhuh mitä yleistystä – mutta ilman provosoivaa otetta ei kai keskustelua syntyisikään. Arvostan itseäni niin paljon, ettei tulisi mieleenkään keittää likaisella pannulla litratolkulla huonoa kahvia. En omista kahvinkeitintä, vaan valmistan tummapaahtoista pannukahvia. Toisinaan ostan kahvin kokonaisina papuina ja jauhan sen itse. Keitän juuri sen verran kuin juon kerrallaan eli pari kupillista, yleensä kahdesti päivässä. Ja nautin kahvihetkistäni suunnattomasti 🙂
Olen miettinyt samaa – en pelkästään kahvin kohdalla. ”kahvinjuojakansa” ei tulisi mieleenikään ulkomaisissa yhteyksissä. Se että juodaan paljon ei kerro mitään.
Olen kova kahvinjuoja – ollut aina. Ensimmäisen mutteripannuni tuotatin sisarellani Saksasta. Se kului jo aikaa sitten puhki nousuputkestaan.
En ole kuitenkaan kranttu mutta pannunpohjat hiljaisessa kahvilassa jätän niille sijoilleen.
Minulle on kaksi eri kahvimääritystä. Juon siis kodin ulkopuolella sitä kahvia mitä on tarjolla – en kursaile tai loukkaa ihmisiä kahvimieltymyksilläni.
Kotona kahville on kuitenkin ihan eri määritteet, vapaapäivän aamuhetken tekee täydelliseksi mutteri- tai pressopannu – joskus maidonvaahdotin- ja hyvin valmistettu kahvi.
Itse pidän tummista ja voimakkaista kahveista ja tykkään vaihtelusta harvoin ostan erikoiskahvia samaa peräjälkeen. Vaikka arabica on ehkä suosikkini robusta sekoitus kirkastaa välillä elämää.
Olihan tuo melkoisen provosoiva kirjoitus enkä tohdi muiden kahvinjuonnista sanoa moista, mutta omalle kohdalleni suon ihania kahvihetkiä.
Juurikin kirjoitin Bunnasta – Etiopialaisesta kahviseremoniasta reseptikirjaani.