Suhteet

Anne on isoäitinä voimaton ja surullinen: "Miten selviän lapsenlapseni huoltajuustaistelusta?"

Annen poika ja miniä taistelevat lapsensa huoltajuudesta. Annea huolestuttaa, miten lapsenlapsi selviää kaikesta ja saako hän itse edelleen jatkaa tämän elämässä vanhaan malliin.

”Poikani Severi ja miniäni Tiina elivät hyvin riitaisassa avoliitossa kolmetoista vuotta. Heillä on yksi lapsi, neljävuotias Miko. Synnytys oli aikoinaan Tiinalle hyvin vaikea ja uuvuttava, ja siksi minä aloin hoitaa Mikoa paljon jo heti vauvasta lähtien.

Puoli vuotta sitten Severi ja Tiina päättivät monien yhteenottojen jälkeen erota. Tarkoituksena oli, että he ryhtyisivät Mikon yhteishuoltajiksi, jolloin Miko voisi viettää aikaa molempien vanhempiensa luona.

Asiat kuitenkin monimutkaistuivat, kun Tiina päätti muuttaa Etelä-Suomesta vanhempiensa kanssa samalle paikkakunnalle Pohjanmaalle. Hän ei käy tällä hetkellä töissä, vaan elää sosiaalituella hyvin pienellä rahalla. Siitä huolimatta hän haluaisi saada Mikon yksinhuoltajuuden niin, että poika muuttaisi kokonaan Pohjanmaalle.

Tilanne tietenkin huolestuttaa poikaani, mutta myös minua isoäitinä. Oikeudenkäynti asiasta alkaa tänä keväänä. Tiina ei halua olla missään tekemisissä poikani tai minun kanssa. Hän ei halua myöskään neuvotella huoltajuudesta sovinnollisesti, saati miettiä lapsen kannalta parasta mahdollista vaihtoehtoa.”

Huoltajuus on haaste

”Isoäitinä koen oloni todella voimattomaksi. Mietin jatkuvasti, miten voisin suojella Mikoa tältä repivältä prosessilta. Toivoisin, että hän saisi säilyttää hyvät välit sekä äitiinsä että isäänsä, ja että minä saisin jatkaa isoäitinä vanhaan malliin.

Tiedän, että poika kokee olonsa turvalliseksi luonani. Toivoisin myös kovasti, että Miko saisi jäädä isänsä luo asumaan, jotta hän saisi jatkaa esikouluun ja kouluun tutussa ympäristössä. Jo ajatus lapsen riuhtaisemisesta pois juuriltaan tuntuu pahalta.

Isoäitinä en voi kuitenkaan tehdä tilanteessa muuta kuin tukea poikaani huoltajuustaistelussa. Tiedän, että kumpikaan osapuoli, poikani tai entinen miniäni, ei ole täysin syytön tilanteen kärjistymiseen. Vikaa on molemmissa.

Olen kuitenkin aina ajatellut, ettei heidän keskinäinen suhteensa kuulu minulle, enkä ole koskaan puuttunut siihen. Olen yrittänyt olla hyvin neutraali heidän riitojensa suhteen. Pikkupoikaa haluaisin kuitenkin suojella aikuisten riidoilta.”

Huoltajuustaistelu ahdistaa

”Monena aamuna, kun herään ja tilanne muistuu mieleeni, en haluaisi nousta ollenkaan. En olisi koskaan uskonut joutuvani näin hulluun tilanteeseen. Pahin mahdollinen tilanne olisi, että Tiina saisi Mikon yksinhuoltajuuden, eikä isän puolen suku näkisi poikaa enää ollenkaan.

Jaksan kuitenkin uskoa, että Severi ja Tiina saavat pojan yhteishuoltajuuden. Mutta koska heidän välinsä ovat tulehtuneet, totta kai se vaikuttaa myös pikkupoikaan. Lisäksi Severi joutuu omilla rahoillaan palkkaamaan asianajajan oikeudenkäyntiä varten, mikä tietysti on pois rahoista, jotka hän voisi käyttää Mikosta huolehtimiseen.

Tunnen valtavan suurta surua tilanteesta. Mietin, miten pystyn parhaiten tukemaan Mikon hyvinvointia sekä tukemaan poikaani raskaan prosessin aikana.

Lisäksi mietin, miten jaksan pitää itsestäni huolta, jotta omat voimavarani riittävät muiden auttamiseen. Olen käynyt kävelemässä ja joogassa, mutta välillä tunnen olevani aivan poikki. Miten selvitä tästä kaikesta?”

Näin perhepsykoterapeutti neuvoo isoäitiä lapsen erotilanteessa

Annan vaativaan elämäntilanteeseen pyysimme apua Sanna Aavaluomalta, joka on perhepsykoterapeutti (vaativa erityistaso) sekä psykoanalyyttinen paripsykoterapeutti.

”Vanhemmat kantavat huolta lapsistaan, olivatpa he minkä ikäisiä tahansa. Lapselle on koko elämän ajan tärkeää saada kokea vanhempiensa rakkaus. Se tallentuu lapsen mieleen ja kokemusmaailmaan sisäisenä turvan kokemuksena. Koettu rakkaus rohkaisee uskallukseen nauttia hyvistä hetkistä ja kannattelee elämän vaikeina aikoina.

Olet kantanut huolta poikasi perheestä ja ollut heille apuna. Tiina on nyt ymmärrettävästi tukeutunut omiin vanhempiinsa. On tärkeää, että hän saa apua ja tukea tässä elämänsä kipeässä vaiheessa.

Riitaisasta suhteestaan huolimatta Severi ja Tiina yrittivät pitkään saada liittoaan toimimaan. Aina suhde ei kestä toiveista ja yrityksistä huolimatta. Parisuhteen päättymisestä huolimatta he ovat Mikon vanhempia elämänsä loppuun saakka. Pienelle Mikolle he ovat elämän tärkeimmät ihmiset tällä hetkellä.

Siksi olisi tärkeää, ettei Miko joutuisi luopumaan kummastakaan osana elämäänsä. Miko on kuitenkin vielä kovin pieni, eikä matkustaminen Pohjanmaan ja Etelä-Suomen välillä ole realistinen ajatus. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä tärkeämpää on, että hänellä on pysyvä koti.

Erilaiset näkemykset vanhemmilla ja isovanhemmilla

Vanhemmuus ja isovanhemmuus ovat molemmat elämän rikkaita rooleja, joissa voi kokea rakkautta, huolehtimista ja turvata elämän jatkuvuutta. Sinulla on ollut erityisen vahva suhde Mikoon, kun olet hoitanut häntä vauvasta asti. Varmasti myös toiset isovanhemmat ovat kaivanneet tyttärenpoikaansa. Teillä jokaisella on ehkä hieman erilaiset näkemykset siitä, mikä olisi Mikolle parasta tässä tilanteessa.

Mikon on vaikea vielä ymmärtää vanhempiensa eroa ja sitä, etteivät molemmat vanhemmat ole hänen päivittäisessä arjessaan. Hän tarvitsee teidän kaikkien tukea voidakseen omalla tavallaan surra ja ikävöidä niitä, joista on erossa. Myös aikuisten tulisi voida surra eroa. Se estää katkeroitumista ja vastakkain asetteluihin joutumista.

Suuri haaste tilanteessanne on löytää yhteistyö, jossa kaikilla voisi olla sama tavoite, antaa Mikolle mahdollisimman turvallinen arki ja elämä vanhempien erosta huolimatta.