Tarinat

Hyvä saattohoito on mahdollista ilman lisäbudjetteja – näin toimitaan Sastamalassa

Sastamalan terveyskeskussairaalassa saattohoitoa on kehitetty jo yli kymmenen vuotta ilman lisäbudjetteja. Kaikki lähti henkilökunnan halusta kouluttautua ja panostaa kuolevan potilaan hoitoon ja kohtaamiseen. Voisiko Sastamalan-malli toimia sinunkin kunnassasi?

Reilu kymmenen vuotta sitten Sastamalassa käynnistyi muutos. Terveyskeskussairaalan henkilöstö päätti tehdä tiiminä saattohoito-ohjeistukset. Mukaan kutsuttiin myös hoitajia eri yksiköistä, poliisi, pappi ja psykologi.

“Meillä muuttui ajattelumalli”, ensimmäisenä kouluttautunut asiantuntijahoitaja Maila Sianoja de Ruzza sanoo. Hän osallistui palliatiivisen hoitotyön erikoistumiskoulutukseen 2006.

Nykyisin Sastamalan terveyskeskussairaalan osastolla 2 toteutetaan B-tason saattohoitoa. Osastolla on seitsemän saattohoitopaikkaa. Viime vuonna osastolla kuoli 90 potilasta. Saattohoitopotilas on osastolla keskimäärin kolme viikkoa, jotkut vähemmän ja jotkut enemmän aikaa. Saattohoito-osaston yhteydessä toimii kotisairaala ja tukiosasto, jonne potilaan voi päivystyksen sijaan viedä.

Jos vaikeasti sairas potilas viedään päivystykseen, jossa hänen kokonaistilannettaan ei tiedetä, tehdään turhia toimia. Kun Sastamalassa nämä potilaat tuodaan aina tukiosastolle, heidän tilanteestaan pysytään kärryillä ja säästyy rahaa.

Sastamalan kaupunki ei ole perustanut osastolle uutta virkaa kymmeneen vuoteen. Henkilökuntaa on priorisoitu eri osastojen välillä, ja sairaala on joustanut tiloista.

Sairaalassa on viisi palliatiivisen erityispätevyyden omaavaa sairaanhoitajaa. Yksi heistä työskentelee kotisairaalassa. Tällä hetkellä kaksi sairaanhoitajaa suorittaa palliatiivisten opintojen erityispätevyyttä. Erityispätevyyden hankkineita lääkäreitä oli pitkään neljä. Osa on muuttanut ja nyt heitä on kaksi, mutta ylilääkäri Urpo Hautala arvelee määrän kasvavan.

Saattohoitoa antavia yksiköitä on Suomessa paljon, mutta on eri asia, miten hoito niissä käytännössä toteutuu. Sitä ei ole tutkittu.
Saattohoitoa antavia yksiköitä on Suomessa paljon, mutta on eri asia, miten hoito niissä käytännössä toteutuu. Sitä ei ole tutkittu.

Kun lääketieteen lisensiaatin koulutus kestää kuusi vuotta, erityispätevyys merkitsee kahta vuotta lisää. Urpo Hautala kertoo oppineensa koulutuksessa paljon sellaista, mitä ei työn ohella voi oppia. Esimerkiksi palliatiiviseen sedaatioon eli kivuttomaan tajuttomuuteen potilaan voi nukuttaa vain erikoiskoulutettu lääkäri.

Hoitajat kouluttautuvat Sastamalassa aktiivisesti. Erilaisia kursseja alalla on esimerkiksi erityissairauksien hoidosta, erilaisten oireiden hoidosta, kivunhoidosta sekä monikulttuurisuuteen ja kohtaamisiin liittyvistä kysymyksistä.

Saattohoito-osastolla vierailee papin lisäksi seurakunnan vapaaehtoisia. He auttavat olemalla läsnä potilaille.

Asenne Sastamalassa on, että aina löytyy kehitettävää, siksi saattohoitoon erikoistunut asiantuntijasairaanhoitaja Maila Sianoja de Ruzza ei halua saattohoidon yhteydessä käyttää lainkaan termiä hyvä. Hän puhuu turvallisesta saattohoidosta.

Häntä motivoi se, että pystyy tekemään työnsä mahdollisimman hyvin.

“Tämä on kutsumusammatti.”

Maila Sianoja de Ruzzan mukaan lohtua tuo se, että joku on läsnä ja kuuntelee.
Maila Sianoja de Ruzzan mukaan lohtua tuo se, että joku on läsnä ja kuuntelee.

Sastamalan saattohoitomalli löytyy Terveysportista.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 26/2017.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Hyvä saattohoito on mahdollista ilman lisäbudjetteja – näin toimitaan Sastamalassa

Sinun täytyy kommentoidaksesi.