Ihmiset

Näyttelijä Birgitta Ulfssonilla oli iloinen suhde kuolemaan

Näyttelijä Birgitta Ulfsson julkaisi pitkään odotetut muistelmansa vihdoin maaliskuussa 2017. Silloin hän suhtautui kuolemaan tyynesti: "Kuolema on osa elämää, ei sen kummempaa." Kesällä hän sairastui, ja nyt rakastettu näyttelijämme on poissa.

Näyttelijä Birgitta Ulfsson ja ruotsalainen kirjailija Stig Hansén julkaisivat 1.3.2017 pitkiä keskusteluja vaatineen teoksen Mikä ettei (Teos). Tilaisuus pidettiin legendaarisessa Villa Frenckellissä osoitteessa Huvilakatu 1. Paikka on Birgitta Ulfssonille läheisen Vivica Bandlerin lapsuuskoti, jossa taiteilijoilla oli tapana kokoontua Vivican keittiöön.

Muistelmateoksessa Bisse ja Stig Hansén keskustelevat tunnetun näyttelijän lapsuudesta, työstä ja suhteesta taiteilija Tove Jansso­niin, teatterijohtaja Vivica Bandleriin ja ohjaaja-näyttelijä Lasse Pöystiin.

Bisse kertoo myös kesämök­kielämästään Tammi­saaren saaristossa, jota hän kutsuu sydämensä viidenneksi kammioksi. Sinne hän palasi joka kesä.

Kirja kertoo, miten ujosta tytöstä kasvoi nainen, joka on heittäytynyt työstä ja maasta toiseen. Hän on myös uskaltanut lakata rakastamasta – ja rakastua uudelleen.

Birgitta Ulfsson rakasti kirjoja ja kirjoista puhumista, vaikka oman elämän kertaaminen kirjaksi asti olikin työlästä.

”Kirjallisuus on syvä ankkurini elämässä, ja olen lukenut aina, aloitin jo sota-aikana. Olen jo kolmekymmentä vuotta pi­tänyt kirjallisuusesitelmiä pitkin Ruotsia eri estradeilla.”

Birgitta Ulfssonilla on ollut kodit Göteborgissa ja Hel­singissä sekä mökki Tammisaaressa.

”Kaikissa on kirjoja. Valitettavasti se kirja, jota etsin, on aina muualla.”

Oletko ollut rohkea lapsesta asti?

Harjoittelin rohkeutta huutelemalla ikkunasta poliisille pilkkarunoa: po­lis, polis ta fatt min fis, eli poliisi, po­liisi ota kiinni pieruni!

Pohjimmiltani olen kuitenkin ollut säikky. Muutim­me paljon isän sotilastyön vuoksi. Rohkeus tuli vähitellen.

Miksi pidät itsestäsi enemmän suomen- kuin ruotsinkielisenä?

Puhuin kotona ruotsia ja kasarmeilla suomea. Kun on lapsesta asti puhu­nut rinnan kahta kieltä, kieli on hy­vin syvällä.

Pidän suomenkielisestä Birgitasta vähän enemmän.

Jokainen kaksikielinen on hieman erilainen eri kielillään. Toisella kielellä on esimer­kiksi rauhallisempi, toisella vauhdik­kaampi.

Miksi sinulla on iloinen suhde kuo­lemaan?

Olen selvinnyt kahdesta rintasyö­västä, eikä ole yllätys, että vanha ih­minen kuolee. Nuorikin voi kuolla.

Suhtaudun kuolemaan hyvin proo­sallisesti, samalla tavalla kuin elä­mään. Kuolema on osa elämää, ei sen kummempaa.

Olen myös järjestänyt monia hautajaisia, kuten Tove Jans­sonin ja Vivica Bandlerin muistoti­laisuudet.