Nostalgia

Kruunuvuoren huvilakylä Helsingissä muuttui säätyläisten kesäparatiisista aavekyläksi

Kruunuvuoren huvilakylä Helsingissä ehti kestitä vauraita kaupunkilaisia, kehittyä saksankielisten seurapiirien keskukseksi ja päätyä Neuvostoliiton omistukseen. Talvella 2017 pitsihuvilat tuhottiin lopullisesti.

Heinäkuu 2016. Nousen Itä-Helsingissä bussista numero 88 sen päätepysäkillä, Kaitalahden asuinalueella. Lyhyen etsinnän jälkeen löydän kapean hiekkatien, joka katoaa mäntymetsän hiljaisuuteen.

Kun etenen tietä pitkin, löydän ensin mustavetisen lammen, joka voisi sijaita erämaassa eikä kivenheiton päähässä urbaanista lähiöstä. Pian sen jälkeen alkaa tulla vastaan huviloita. Pystyyn lahoavia, graffitein turmeltuja autiohuviloita.

Ne herättivät monta kysymystä. Ketkä noissa rappeutuneissa huoneissa ovat asuneet? Mitä huviloille on tapahtunut? Miten Kruunuvuoren paratiisimainen huvilakylä, myös Kissinkinä tunnettu, päätyi loistostaan täydelliseen alennustilaan?

Herrat luonnon helmassa

Suomen kasvavien kaupunkien säätyläiset kaipasivat 1800-luvun lopulla vaihtelua urbaanin elämän kiireisyydelle ja tunkkaisuudelle. Heitä kiinnosti myös terveys ja elämän pidentäminen, ja he pohtivat kiivaasti mahdollisuuksia elää luonnonmukaisesti.

Moni silinteriherra ja turnyyrihamerouva kävi hoitamassa terveyttään kylpylöissä. Tämän takia vanhassa kylpyläkaupungissa Hangossa on yhä viehättävä pitsihuvilakeskittymä.

Riitti kuitenkin, että kesäkodin paikka oli sopivan matkan päässä kaupungista, ei liian kaukana, sillä moni kiireinen herra kävi taskukelloaan vilkuillen kaupungissa töissä huvilalta käsin. Hän vain asui kesäisin muualla – kirjaimellisesti asui koko kesän.

Kun säätyläisperheet saapuivat alkukesästä huvilalle hevoskärryjen tai höyrylaivan kyydissä, heillä oli mukanaan puolet omaisuudestaan huonekaluista ja astioista lähtien. Lisäksi huviloilla hoidettiin peltotilkkuja ja puutarhaa ja pidettiin kotieläimiä.

Pitsisiä huviloita

Turussa Ruissalon saarelle alkoi nousta toinen toistaan pitsisempiä huviloita 1800-luvun lopulla. Helsingin ensimmäinen huvilayhdyskunta, Linnunlaulun huvilat, syntyi Töölönlahdelle, joka rakennettiin pian täyteen.

Kun apteekkari Alfred Lindström ja konttoristi Carl Fredrik Enholm etsivät 1890-luvulla kesäpaikkoja, he vuokrasivat huvilatontit Kruunuvuoresta ja rakennuttivat sinne komeat huvilat: Villa Kissingen ja Villa Hällebon.

Heidän perässään alueelle tuli muita, muassa herra Johan Cygnaeus (Uno Cygnaeuksen poika), joka osti vuonna 1905 itselleen suurimman osan Kruunuvuoresta ja rakennutti sinne kaksi huvilaa. Toinen, alueen eteläpuolella sijainnut Villa Joutseno, hävitettiin jo 1920-luvulla öljysataman tieltä.

”Muiden huvilanomistajien tavoin Cygnaeukset kunnostivat rakennuksiaan, ajelivat moottoriveneellään, hoitivat puutarhaa ja säilöivät satoa”, tutkija Minna Torppa kuvailee teoksessaan Kruunuvuori – unohdettujen huviloiden tarina.

Saksalaiset seurapiirit

Kruunuvuoren huviloista suurin, vuokratontilla seissyt Villa Kissinge, kuului vuodesta 1905 lähtien Saksan varakonsulille Albert Goldbeck-Löwelle. Sama mies osti vuonna 1913 käytännössä koko sen kallioisen alueen, joka mielletään varsinaiseksi Kruunuvuoreksi.

Villa Kissingen ympärille nousi mansardikattoinen puutarhurin huvila, matala hirsimökki Villa Schwiegermutter eli Anopin huvila ja huvimaja, kasvihuone, kanala, uimahuone ja venevaja.

”Palveluskuntaa oli laittamassa ruokaa ja hoitamassa eläimiä. Goldbeck-Löwe ei uurastanut itse, toisin kuin nykyiset kesämökkiläiset”, Minna Torppa kuvailee 1900-luvun alkupuolen herraskaista huvilaelämää.

”Miehillä oli huvilallakin puku, olkihattu ja kävelykeppi, naisilla korsetit ja pitkät hameet.”

Kalaverkot kuivuvat kesätuulessa 1900-luvun alussa. Taustalla näkyy vuonna 1907 rakennettu Villa Kissingen huvimaja Kruunuvuoren pohjoisosassa.

Koska saksalaistaustaisia oli tuohon aikaan Helsingissä runsaasti, Villa Kissingestä tuli vilkkaan seuraelämän keskus. Edes kieltolain aikaan sieltä ei puuttunut hienoja viinejä ja oluita. Elämän nautintoja rakastava varakonsuli tilasi niitä suoraan Saksasta.

”Siellä syötiin illallista, juotiin viiniä, käveltiin puutarhassa ja lammen ympäri ja mentiin sitten huvimajalle ottamaan snapsia”, Torppa sanoo.

Kirjassaan hän kuvailee elävästi, miten korkealla kalliolla sijainneessa huvimajassa Goldbeck-Löwe ”puhui mielellään vieraidensa kanssa politiikkaa silmäten välillä maisemaa ja huoaten antaumuksellisesti auringolle: Ah, die Sonne! Die Sonne!”

Alue Neuvostoliitolle

1930-luvulla Kruunuvuoressa oli kahdeksan huvilaa ja viisi pienempää mökkiä. Varakonsuli Goldbeck-Löwe kuoli vuonna 1934, ja häntä seurasi alueen valtiaaksi hänen veljenpoikansa Adolf Goldbeck-Löwe.

Sitten syttyi toinen maailmansota. Kun Saksa hävisi sodan, Suomessa oleskelevat saksalaiset joutuivat vaikeaan asemaan Neuvostoliiton edessä. Adolf Goldbeck-Löwe perheineen ehti paeta Ruotsiin vuonna 1944, mutta heidän Suomeen jäänyt omaisuutensa, myös Kruunuvuoren huvilat, takavarikoitiin Neuvostoliiton omistukseen.

Hieman myöhemmin Suomen kommunistisen puolueen työntekijöistä koostunut Kissingen saaritoimikunta vuokrasi alueen omaan käyttöönsä. Suuret huvilat toimivat kerrallaan useammankin perheen asuntoina, mistä jäi jäljelle metalliset numerolevyt Villa Kissingen ja Villa Hällebon sisäovien pieliin.

Vuonna 1955 Neuvostoliitto myi alueen liikemies Aarne Aarniolle, ja kommunistiaktiivit menettivät kauniin kesäpaikkansa, mikä suretti varsinkin perheiden lapsia.

Aarniolla oli suuria suunnitelmia: huvilat tulisi purkaa ja niiden tilalle rakentaa huippumoderni kerrostalolähiö. Asia osoittautui kuitenkin hankalammaksi kuin Aarnio oli luullut. Kerta toisensa jälkeen Helsingin kaupunki epäsi häneltä rakennusluvan.

”Se oli sielunmaisemani”

Koska huvilat seisoivat nyt tyhjän pantteina vain purkamista odottamassa, Aarnio alkoi vuokrata niitä omille työntekijöilleen ja vanhoille sotakavereilleen.

Aseveljistä Pentti Paakkanen sai asuttavakseen Lilla Kronbergin ja hänen poikansa Heikki myöhemmin Puutarhurin huvilan, Kalervo Huuhka puolestaan Villa Schwiegermutterin.

”Ihana paikka, ihania aikoja. Se oli minun sielunmaisemani”, Kalervo Huuhkan tytär Mervi Savilampi muistelee. ”Keskellä kaikkea, mutta poissa kaikesta.”

Mervi Savilampi vietti kesiään Kruunuvuoressa peräti 40 vuoden ajan. Hän kuvailee lapsuutensa ja nuoruutensa 1950–60-lukuja yhteisölliseksi ajaksi, olihan kesäasukkaita ja heidän lapsiaan runsaasti. Saunotiin, marjastettiin, uitiin meressä ja lammessa, pelattiin pingistä.

Elämä oli alkeellista. Sähköä ei ollut, vesi piti hakea vesipostista Kaitalahden kylästä, jääkaapin virkaa toimitti juomakelvoton kaivo.

Huuhkan perhe vietti yhden talvenkin Villa Kissingessä vuonna 1957. Mervi Savilampi asui huvilan tornihuoneessa ja hiihti jäätä pitkin kouluun Kulosaareen.

Murtoja ja sotkuja

Hävityksen uhka oli jo kuitenkin laskeutunut Kruunuvuoren ylle. Mervi Savilampi kertoo, miten 1970-luvulta lähtien nuorisojengeillä ja laitapuolen kulkijoilla oli talvisin tapana käydä murtautumassa huviloihin, varastamassa ja sotkemassa. Huvila toisensa jälkeen jäi pysyvästi tyhjilleen.

Savilampi lähti lopullisesti Villa Schwiegermutterista isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1997. Hänellä on muistoina kaksi tuolia, jossa lukee ”Goldbeck-Löwe, Bulevardi 11”, ja entisen kanikopin ikkuna. Yksi ikkunruuduista on rikki.

”Se on kuin muistutus siitä, että kun tuollaista kauneutta on, joku ottaa asiakseen hajottaa. En ymmärrä, mikä tuhoamisvimma ihmisillä on.”

Virkistysalueeksi

Viimeistään vuosituhannen vaihteen jälkeen Kruunuvuoren huvilat jäivät täysin huligaanien ja ajan hampaan armoille.

Vuonna 2015 Kruunuvuoressa paloivat maan tasalle Lilla Kronberg, yksi toinen huvila ja kaksi mökkiä – todennäköisesti tahallaan sytytettyinä. Puutarhurin huvila teki niille seuraa vuonna 2017.

”En vaan enää voi mennä Kruunuvuoreen”, Mervi Savilampi sanoo surullisena.

Aarne Aarnio kuoli vuonna 2013, ja Helsingin kaupunki lunasti Kruunuvuoren itselleen viime keväänä. Aarnion perikunta oli kuitenkin ehtinyt purkaa lähes kaikki jäljelle jääneet huvilat talvella 2017. Kerran niin mahtavasta Villa Kissingestä, hienostuneen seuraelämän keskuksesta, on jäljellä enää kivijalan jäänteet.

”Se on tosi harmillista, huvilat olisi ollut hienoa säilyttää”, kaupungin Kruunuvuorenranta-hankkeen kaavoituspäällikkö Ulla Kuitunen kommentoi.

Lukuun ottamatta Kaitalahden puolella sijaitsevaa Cygnaeusten rakennuttamaa Villa Idmania, joka kukoistaa yhä asuintalona, Kruunuvuoressa on pystyssä enää yksi ainoa huvila, Villa Hällebo. Kuitusen mukaan kaupunki tekee parhaansa sen pelastamiseksi ja etsii parhaillaan sille yksityistä ostajaa.

Muu Kruunuvuori jää virkistysalueeksi. Huvilat ovat siis lopullisesti mennyttä, ja kappale kulttuurihistoriaa on kadonnut maan päältä, mutta ainakin alueen ainutlaatuinen luonto pysyy jatkossakin kaikkien sitä arvostavien ilona.

Juttu on julkaistu Kotiliesi 16/2017 -lehdessä.