Suhteet

Nyt tutkitaan: Siirtyvätkö suvun traumat geeneissä?

Vaikuttavatko vaarin sotakokemukset tämän lasten ja lastenlasten terveyteen? Tutkijoiden mukaan stressaavien kokemusten vaikutukset voivat periytyä geenien välityksellä sukupolvelta toiselle.

Stressi siirtyy geeneissä

Stressaavien kokemusten vaikutukset voivat periytyä geenien välityksellä sukupolvelta toiselle. Tätä kutsutaan epigeneettiseksi periytymiseksi.

Epigeneettiset muutokset eivät muuta itse perintötekijöitä, mutta vaikuttavat geenien ilmentymiseen, vahvistaen tai vaimentaen geenien toimintaa. Eläintutkimuksissa traumaattisten kokemusten on havaittu vaikuttavan jälkeläisiin geenien kautta.

”On huomattu, että muukin kuin yleisesti tunnettu, DNA:n kautta tapahtuva mekanismi siirtää tietoa jälkeläisille”, kertoo Turun yliopiston sydäntutkimuskeskuksen professori Olli Raitakari.

Se, mikä periytyy, on geenien toiminnallinen tila. Se voi vaikuttaa yksilön sairastumisriskiin tai vaikkapa tapaan reagoida stressitilanteissa. Hiirikokeissa on esimerkiksi huomattu psykologisen stressin vaikuttavan jälkeläisten suurempaan todennäköisyyteen saada korkea verensokeri. Myös pelkoreaktioiden on havaittu hiirillä periytyvän aina kolmanteen polveen saakka.

Varsinaisten muistikuvien periytymisestä ei Raitakarin mukaan kuitenkaan ole näyttöä.

Nälänhädän pitkät jäljet

Epigeneettisen periytymisen merkityksestä ihmisten terveydelle ei toistaiseksi ole laajaa tutkimustietoa. Yksilötutkimusten perusteella tiedetään kuitenkin muun muassa, että äidin raskauden aikaiset elintavat ja kokemukset vaikuttavat sikiöön ja syntyvän lapsen elämään.

Ruotsalais-brittiläisessä tutkimuksessa todettiin, että Överkalixin kylässä Ruotsissa 1800-luvulla koettu traumaattinen nälänhätä on vaikuttanut geeniperimän kautta asukkaiden lastenlasten terveyteen. Nälänhädästä kärsineiden kyläläisten pojantytärten riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin oli jopa 21-kertainen verrattuna muihin saman kylän lapsiin.

Kylässä elettiin ajoittain täysin eristyksissä, minkä vuoksi saatavilla olevan ruoan määrä vaihteli huomattavasti eri satokausien ja vuosien välillä.

Viime vuonna julkaistiin Uppsalan yliopiston, Helsingin yliopiston ja yhdysvaltalaisen NIH-instituutin yhteistutkimus Suomesta Ruotsiin evakuoiduista sotalapsista. Siinä huomattiin, että sotalasten kokemuksilla oli yhteys näiden jälkikasvun lisääntyneeseen masennustaipumukseen.

Suomessa suuri tutkimus

Suomessa on parhaillaan käynnistymässä laaja tieteellinen, epigeneettinen väestötutkimus. Kolme sukupolvea käsittävässä tutkimuksessa selvitetään muun muassa vanhempien kokeman psykososiaalisen stressin vaikutuksia lasten ja lastenlasten terveyteen.

Stressiin liittyvissä tutkiteutetaan seurantatutkimuksena yhdelle maailman suurimmista tutkimuksista. Vuonna 1980 aloitetussa LASERI-tutkimuksessa on selvitetty sairauksien syntyyn vaikuttavia tekijöitä yksilön koko elinkaaren aikana. Alkuperäisten tutkittavien lisäksi mukana ovat nyt heidän vanhempansa ja lapsensa. Tavoitteena on saada 7 000–8 000 tutkittavaa yhteensä viideltä paikkakunnalta.

Tutkimuksesta saatava tieto tuo näkymiä siihen, onko määrätyille riskitekijöille altistumisella vaikutusta jälkeläisten sairastavuusriskeihin, tiedollisiin toimintoihin ja mielen hyvinvointiin.

Jo nyt tiedetään, että epigeneettiset muutokset eivät välttämättä ole pysyviä, ja niissä tapahtuu vaihtelua myös yksilön sisällä. Vaikka perimään sisältyvä taipumus kohottaisi sairastavuusriskiä, kiveen hakatun kohtalon armoille heittäytymistä se ei merkitse. Omilla valmiuksilla ja valinnoilla on keskeinen rooli siinä, millaiseksi oma terveys muodostuu.muskysymyksissä kartoitetaan esimerkiksi mahdollisten sotakokemusten, läheisten sairastumisten, taloudellisten vaikeuksien ja muiden psyykeä kuormittavien kokemusten osuutta.