Pariskunnan elämänmuutos vei Provenceen: ”Lähdimme talkkareiksi viinitilalle”

Kun työt lähtivät alta, Jouni Elomaa ajatteli, että olisi ihanaa tehdä vaihteeksi jotain käytännönläheistä. Sitten vastaan tuli ilmoitus, johon myös puoliso Päivi Elomaa halusi tarttua.

Lähtölaskenta oli kestänyt liian pitkään. Ikuinen peukaloiden pyöritteleminen työpaikalla oli alkanut kyllästyttää Jouni Elomaata.

Hän työskenteli Genevessä it-alan yrityksessä, jonka tunnelma oli hiipunut. Yritystä ajettiin alas, eikä töitä enää ollut tarpeeksi. Moni työkaveri oli jo sanottu irti, ja edessä oli väistämättä myös omat potkut.

Irtisanominen ei varsinaisesti hirvittänyt. Lapset olivat jo lentäneet pesästä, ja Ranskan puolelta ostetun omakotitalon arvo noussut rutkasti viime vuosina.

Eniten mietitytti seuraava siirto. Mitä työttömän kuuluu tehdä kaukana kotimaasta? Ajatus Suomeen paluusta ei kiehtonut.

Elomaan perhe oli muuttanut Ranskaan Jura-vuoriston rinteille Sveitsin rajan tuntumaan vuonna 2009 Jounin työn perässä. Puoliso Päivi hoiti lapsia kotona.

Alueen ilmapiiri oli sopivasti kansainvälinen, ja suomalaisperhe sopeutui melko helposti. Sääkin muistutti etäisesti synnyinmaasta: lunta tuli jokaisena talvena, ja laskettelukeskus oli kivenheiton päässä.

Mutta sitten Jounin työtilanne alkoi vetää suupieliä alaspäin.

”Meitä pidettiin pari vuotta löysässä hirressä. Kun ilmoitus sitten tuli, se oli helpotus”, Jouni sanoo nyt, reilut kolme vuotta töiden loppumisen jälkeen.

Nykyään Juran rinteet ovat kaukainen muisto, samoin it-hommat. Viimeiset puolitoista vuotta Jouni, 55, ja Päivi, 59, ovat työskennelleet ranskalaisella viinitilalla – talonmiehinä.

Viinitilan edustallaMihin tässä ryhtyisi?

Jounin aamu viinitilalla alkaa yleensä sillä, että hän tekee kierroksen ulkona. Siistii pihaa, käynnistää uima-altaan puhdistuksen. Etelä-Ranskan paahteessa kasteluletkulle on jatkuvasti käyttöä.

”Semmoista talkkarin hommaa.”

Mitään tällaista Elomaan pariskunta ei ollut suunnitellut. Jouni oli kyllä kaivannut muutosta: käytännön tekemistä toimistotöiden sijaan.

Päivi ja Jouni olivat kaksistaan, eikä heillä ollut taloushuolia, koska Jouni oli juuri täyttänyt 50 vuotta. Hän saisi työttömyyskorvausta kolmen vuoden ajan, kun alle 50-vuotiaat saivat sitä vain vuoden.

”Potkuista tuli meille käännekohta. Yhtäkkiä kaikki oli auki”, Päivi sanoo.

Pari antoi haaveiden lentää. Mitä jos myytäisiin talo ja ostettaisiin siitä saaduilla rahoilla majatalo? Tai ehkä pohjoismaiselle matkailuautoetapille olisi tarvetta, karavaanarimatkailua harrastava pariskunta pohti.

Suomalaiset matkailuautoilijat eivät heidän mielestään tunteneet Ranskaa tarpeeksi, vaan kiirehtivät suoraan Espanjaan. Se oli sääli.

Ideat eivät kuitenkaan ottaneet tulta alleen. Jouni ja Päivi katselivat myynti-ilmoituksia, mutta päätöstä oli vaikea tehdä. Pitäisi tehdä iso investointi. Ehkä riski oli liian suuri otettavaksi nyt.

Lopulta tulevaisuuden uusi suunta tuli annettuna.

Nopea käänne

Eräänä toukokuisena lauantaiaamuna Jouni avasi tietokoneen, selasi Facebookia ja huomasi, että suomalainen viinitila Etelä-Ranskassa hakee suomalaista taloudenhoitajapariskuntaa.

Ilmoitus unohtui, kunnes se pomppasi vastaan uudestaan parin päivän päästä. Jouni vietti yksinäistä arkiaamua Juran talossa, sillä Päivi oli hoitamassa tuttavien lapsia. Hän makusteli titteliä suussaan. Taloudenhoitajapariskunta. Mikä ettei?

ViinitarhaJouni otti yhteyttä ilmoituksen jättäjään, ja St. Tropezin kupeessa sijaitsevan tilan omistaja ehdotti tapaamista nopeasti.

”Olen aina tykännyt, että asioiden pitää edetä, joten vastasin, että olemme huomenna illalla siellä etelässä.”

Ja siellä oltiin, tosin ruuhkien takia pari tuntia aiottua myöhemmin. Vuorokauden aikana Elomaat ehtivät tavata kaikki viinitilan kolme pääomistajaa.

Elämä Provencessa vaikutti lähes täydelliseltä. Kaunis Château Clarettes -viinitila oli vasta remontoitu, ja sen uudet omistajat alkoivat päästä vauhtiin. Sen lisäksi että tilalla valmistettiin puna-, valko- ja roseeviiniä he suunnittelivat vuokraavansa tilaa yritysvieraille ja erilaisiin tilaisuuksiin.

Elomaille luvattiin, että he saavat mahdollisuuden vaikuttaa käytännön asioiden kulkuun. Jouni ja Päivi ajattelivat, että niistä taidoista saattaa olla hyötyä oman karavaanipysäkin pyörittämisessä – sitten joskus. Sekin tuntui hyvältä, että omaa taloudellista riskiä ei tarvinnut ottaa.

Tapaamisen jälkeen päätös oli helppo tehdä.

”Lähtiessämme ajamaan Nizzasta kahden aikaan takaisin kotiin oli 28 astetta lämmintä, ja kun saavuimme illalla Gexiin, satoi vettä ja oli kahdeksan astetta”, Jouni muistaa.

Parin päivän päästä puhelin soi: työpaikka oli heidän. Hommat alkaisivat kesän jälkeen.

Kaksio työpaikalla

Taloudenhoitajapariskunnan koti sijaitsee viinitilan päärakennukseen tehdyssä erillisessä kaksiossa. Entisen suuren kodin tavaroista vain murto-osa mahtuu asuntoon, ja leveän sohvan käsinojat lähes hankaavat kapean olohuoneen kulmia.

”Täällä on tavallaan koko ajan töissä. Aina joku koputtaa oveen, melkein päivittäin. Kun tuntuu siltä, että ilman meitä pärjätään, lähdemme pariksi päiväksi liikkeelle matkailuautolla”, Päivi kertoo.

Työsopimuksessa lukee, että töitä on ranskalaisittain 35 tuntia viikossa. Käytännössä työviikkojen pituudet vaihtelevat. Sesonkiaikana Elomaiden vapaapäivät ovat kortilla. Talon kaikki huoneet ovat käytössä, ja vieraat tarvitsevat paljon apua.

Päivin ja Jounin työt liittyvät kiinteistön hoitoon ja puutarhan rakentamiseen. Varsinaiseen viininvalmistukseen he osallistuvat ainoastaan silloin, kun tarvitaan kiireapua pullotuksessa tai viininkuljetuksessa.

Päivin työt keskittyvät sisätiloihin. Tilan kymmenen huonetta siivotaan kerran viikossa, vuodevaatteet on pestävä, laskutukset hoidettava. Aamiaisia ja lounaitakin laitetaan tarvittaessa.

Jouni vastaa puutarhanhoidosta ja korjauksista. On kitkettävä, kasteltava, istutettava ja pidettävä pihaa helteellä hengissä. It-osaaminenkin on tullut tarpeeseen: milloin on pitänyt virittää nettiyhteyksiä, milloin konferenssipuheluita. Myös tilan uudet nettisivut ovat Jounin käsialaa.

”Provencen auringon alla ei ehdi pyöritellä peukaloita.”

Onneksi tilalle on saatu kunnon aitaukset ja tukevat rautaportit. Vielä hiljattain aamut kuluivat villisikalaumojen tuhojen korjaamisessa.

Matkasuunnitelmia

Missä koti on?

Elomaat ovat saaneet Provencesta tuttavia nopeasti jo siksikin, että he ovat työn puolesta paljon tekemisissä paikallisten kanssa.

”Kolmen kuukauden jälkeen tunsin olevani enemmän kotona täällä Provencessa kuin kuuden vuoden jälkeen Juran rinteillä. Täällä on niin helppo puhua ihmisten kanssa ja tulla ymmärretyksi”, Jouni sanoo, mutta jää miettimään ja lisää hetken päästä:

”Oikeastaan olen kyllä aika juureton.”

Päivi naurahtaa.

”Minusta sinä olet jo kasvattanut juuret tänne. Eihän sinua saa Suomeen enää millään.”

Vihreän eri sävyt kehystävät provencelaista maisemaa. Pieni Martta-mäyräkoira hyörii jaloissa, lakanat lehahtavat tuulessa.

Mihinpä sitä täältä, kun töitäkin riittää.

Juttu on julkaistu Kotiliesi 10/2017 -lehdessä.

Saatat olla kiinnostunut myös näistä jutuista:

Yt-neuvottelujen uuvuttama Outi Wuorenheimo, 53: ”Saanko enää töitä, jos irtisanoudun?”

Uusi ammatti aikuisiässä? Näistä vinkeistä saat apua, kun harkitset ammatinvaihtoa

Syöpä muutti Jaakko Heikkilän elämän suunnan – insinööristä tuli palkittu valokuvaaja

Elämä on -lausahduksen keksinyt Markku Rönkkö: loistelias ura mainostoimistossa vaihtui kirjailijan ammattiin

Jaana Lehtiö lasten aikuistuttua: ”Kyllä elämästä saa nauttia ja voi käyttää jopa rahaa ihan itseensä”

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Helena Liikanen-Renger
Kuvat: Heli Sorjonen

Keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti