Kirjailija Raija Oranen Seurassa: ”Minua vihataan, mutta en tiedä syytä siihen”
Raija Oranen voi paremmin kuin vuosikymmeniin, kertoo uusi Seura. Yksi syy on pysyvä paluu Suomeen lähelle lapsenlapsia.
Kirjailija Raija Orasen, 69, sisällä valvoo ankara kansakoulunopettaja. Karttakeppi viuhuu näpeille heti, jos Raija yrittää olla iloinen, levätä tai liikaa nauttia elämästään.
”Olen raatajakansan ääriesimerkki. Työtä on tehtävä hampaat irvessä aamusta iltaan, ja maailma on saatava valmiiksi heti”, Raija kertoo Seuran jutussa.
Paljon valmista on syntynytkin. Raijan 31. romaani ilmestyy ensi elokuussa. Sen jälkeen julkaistuja teoksia – romaanien lisäksi lastenkirjoja, näytelmiä, televisiokäsikirjoituksia ja kuunnelmia – on yhteensä 81.
”Suomessa on vaikea tienata elantoa kirjoittamalla, koska kielialue on pieni. On tehtävä ihan hirveästi”, Raija toteaa jutussa.
Hän ja aviopuoliso Jyrki Oranen ovat joutuneet kamppailemaan taloudellisten ongelmien kanssa. Niillä on ollut osuutensa siihen, että Raija aikanaan sairastui masennukseen ja alkoholismiin.
Raija Oranen on katkera kahdesta asiasta
Raija on katkera siitä, että hänen uransa televisiossa katkaistiin, eikä hän voi hyväksyä tappiota kiinteistökauppaa koskevassa oikeudenkäynnissä.
”Kuvittelimme ostaneemme unelmiemme kiinteistön Mäntsälästä neljätoista vuotta sitten. Päärakennus osoittautui lahoksi, homevaurioiseksi ja korjauskelvottomaksi. Kun se lopulta poltettiin viiden palokunnan voimin, meiltä paloi neljännesmiljoona velkaeuroa. Kuitenkin hävisimme myyjää vastaan nostamamme oikeusjutun”, Raija sanoo Seurassa.
Raija kertoo jutussa, että televisiosarjoja Puhtaat, valkeat lakanat ja Ruusun aika oli uskomattoman ihanaa tehdä. Niiden jälkeen hän tarjosi turhaan ohjelmaideoita kuudentoista vuoden ajan. Sitten Raija kuuli, että useissa kokouksissa oli todettu hänen saaneen menestystä jo tarpeeksi.
”Minua vihataan, mutta en tiedä syytä siihen. Olen ilmeisesti ärsyttävä, enkä osaa sosiaalista peliä. En ota huomioon ja pahaa tarkoittamatta loukkaan kanssaihmisiä”, Raija kertoo jutussa.
Raija on kuitenkin saanut henkilökohtaisesti kiittävää palautetta arvovaltaisilta tahoilta, kuten presidentti Sauli Niinistöltä ja kenraali Gustav Hägglundilta. Se merkitsee hänelle paljon.
”Tiedän, että kirjani ovat hyviä. Sen todistavat niiden arvostelutkin. Kuitenkin olen saanut urani aikana vain kerran yksivuotisen apurahan enkä ole ollut kertaakaan edes ehdolla kirjallisuuspalkintojen saajaksi”, Raija sanoo Seurassa.
Raija lopetti alkoholinkäytön syksyllä 2004
”Olin pitkään alkoholin suurkuluttaja, jonka juomisesta oli kadonnut hauskuus. Päivittäin kului pari pulloa viiniä, konjakkia ja olutta. Söin myös masennuslääkkeitä ja unettomuuteen rauhoittavia lääkkeitä. Sillä yhdistelmällä hankin diabeteksen ja lihoin”, Raija kertoo Seurassa.
Kun lääkäri kysyi, voisiko Raija pitää taukoa kohonneiden maksa-arvojen vuoksi, hän vastasi, että itse asiassa juominen loppui kokonaan juuri nyt. Masennuslääkkeistä Raija luopui vajaa kolme vuotta sitten.
”Olisimme eronneet, ellen olisi lopettanut juomista. Jyrki joutui huolehtimaan ja sietämään minua, eikä humalaista ole helppo sietää. Sammuin vessan pöntölle, kaatuilin ja riitelin. Hän ei olisi jaksanut sitä enää kauan”, Raija sanoo jutussa.
Toukokuussa pari palasi Suomeen pysyvästi Espanjan Fuengirolasta, koska Raija ikävöi lapsenlapsiaan ja halusi olla lähellä heitä eikä hän juurtunut Espanjaan. Nyt hän tuntee olevansa kotona.
Raija kävi kasvojen kohotusleikkauksessa vuonna 1996, koska masennus oli romahduttanut hänen ulkonäkönsä. Juomisen ja masennuslääkkeiden lopettamisen sekä diabeteksen kuriin saamisen myötä hän alkoi näyttää jälleen omalta itseltään. Raija kertoo olevansa nuoremman näköinen ja paremmassa kunnossa kuin kaksikymmentä vuotta sitten.
”Täytän 70 vuotta elokuussa, mutta en aio juhlia sitä. Sairastuin 30-vuotiaana kamalaan kuolemanpelkoon enkä ole toipunut siitä päiväksikään. Pelkään elämän loppumista, sillä minulla ei ole jumalaa eikä siten toivetta pelastumisesta”, Raija sanoo Seurassa.
Lue Seuran koko juttu: Kirjailija Raija Oranen oli lapsena hukkua likakaivoon: ”Seisoin reunalla ja päätin hypätä, se tuntui seikkailulta”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Kirjailija Raija Oranen Seurassa: ”Minua vihataan, mutta en tiedä syytä siihen”