Ruoka

Raumalainen Leinon perhe metsästää: "Liharuoka valmistuu aina riistasta, arkena peuran tai kauriin jauhelihasta"

Raumalaisten Leinojen kotona lapset ovat tottuneet siihen, että makaronilaatikko tehdään isän kaataman kauriin jauhelihasta. Ikiaikainen metsästysperinne ja metsissä samoilu on tärkeä osa perheen arkea.

Unajan punamultatalojen sävyttämässä kulttuurimaisemassa asuvien Leinojen keittiössä – tai tuvassa kuten isäntäväki itse tilaa kutsuu – valmistellaan lauantain ruokaa, kauriin ulkopaistista tehtyä lihakeittoa.

Perheen isä Miika Leino paloittelee lihaa, paistaa palojen pinnan kevyesti pannulla ja laittaa ne pataan. Äiti Mariel Eerola-Leino tekee eväitä eilen leipomastaan saaristolaisleivästä ja kuumasta mustikkamehu-glögistä. Miikan ja Marielin tytöt, kuusivuotias Ella ja yhdeksänvuotias Enni, pakkaavat reppuihin omat kuksansa ja nappaavat olohuoneesta mukaan majavannahkaiset taljat.

Perhe on lähdössä käymään läheisellä peurojen ruokintapaikalla, jonne Miika on edellisenä päivänä vienyt viljaa ja porkkanoita. Toiveissa on, että juureskeon ja viljalaatikon viereen viritetyn riistakameran muistikortille on tallentunut kuvia öisistä ruokailijoista.

Mariel ja Miika keittiössä
Ruoanlaitto on viikonloppuisin yleensä Miikan vastuulla, mutta arkena kauhaan tarttuu useammin Mariel.

Metsäretkille suoraan kotiovelta

Leinojen arki kulkee metsästyksen ja musiikkiharrastusten tahtiin. Vaikka metsästäminen on ensisijaisesti isän heiniä, sen mukaan elävät muutkin: tämän tästä koko perhe lähtee mukaan metsäretkille seuraamaan metsän eläimiä – kuten tänäkin talvisena lauantaina.

”Olen perinyt harrastukseni isältäni ja papaltani. Heidän kanssaan kuljin pienenä poikana metsissä ja opin kunnioittamaan eläimiä ja luontoa”, Miika kertoo.

Marielille metsästys oli vieras harrastus ennen miehensä tapaamista. Omassa lapsuudenkodissa tutuksi tulivat vain kalastusvälineet.

Miika Leino
Miika peri innostuksen metsästykseen isältään ja papaltaan. Harrastus on täydellistä vastapainoa hänen päivätyölleen paperitehtaassa.

”Olen kasvanut tähän elämäntapaan Miikan kautta. Muutaman kerran olen ollut mukana peurakytyllä, mutta useimmiten viiletämme tyttöjen kanssa laulu- ja soittoharjoituksissa silloin, kun Miika lähtee metsään. Tätä jakoa noudatetaan ainakin niillä kerroilla, kun tarkoituksena on saada saalistakin”, Mariel nauraa.

Oma koti metsän laidalla, rauhallisella tontilla on kuin luotu luonnon tarkkailuun, ja metsäretkille perhe pääsee lähtemään suoraan kotiovelta. Paikan rauhallisuutta kuvaa hyvin se, että pihaan eksyy tämän tästä myös isompia luonnoneläimiä pupujen ja lintujen lisäksi.

Leinojen koti
Metsästysharrastus on näkyvästi esillä eri puolilla kotia.

Edellissyksynä olohuoneen ikkunan takana perhettä hauskuutti hirvi, joka alkoi leikkiä frisbeen kanssa.

”Hirvi potki kiekkoa maassa ja nappasi sen lopulta suuhunsakin. Leikki kesti niin kauan, että ehdin kuvata sitä videollekin”, perheen vanhempi tytär Enni muistelee.

Riista sujahtaa makaronilaatikkoon

Perheen harrastus näkyy kaikkialla kodissa: olohuonetta koristavat täytetyt eläimet ja metsästä löydetyt sarvet. Lipaston päällä on keraaminen peurapari ja keittiön pöydällä lasitölkissä Ennin tekemä asetelma sammalista, puolukanvarvuista ja muovieläimistä.

Sisustustakin vahvemmin metsästys näkyy kuitenkin Leinojen keittiössä. Perheen liharuoka valmistuu aina riistasta, arkena usein peuran tai kauriin jauhelihasta. Kaupasta lihaa ei osteta.

”Se, että liha on riistaa, ei vaikuta lasten lempiruokiin. Jauheliha on jauhelihaa, oli se sitten peräisin mistä eläimestä tahansa”, Mariel toteaa.

Lapset vahvistavat äidin näkemyksen: Enni ilmoittaa suosikikseen lihakastikkeen ja Ella makaronilaatikon. Mariel itse sanoo pitävänsä erityisesti pyystä, jossa on vaalea liha ja pehmeä maku, Miika taas kauriin ja peuran sisäfileepihvistä, joka on jätetty keskeltä hiukan punertavaksi.

Miika ja Mariel muistelevat, että heidän keittiössään on  valmistettu ruokaa kauriin, hirven, peuran ja pyyn lisäksi ainakin kyyhkystä, sorsasta, metsosta, teerestä, riekosta, fasaanista, villisiasta, karhusta, rusakosta ja majavasta.

Arkiruoka on Marielin vastuulla, viikonloppuisin kauhaan tarttuu useimmiten Miika.

”Kaikkeen riistaan pätee sama niksi: riittävästi voita ja oikeanlainen kypsennys. Kahta kertaa meillä ei ole tehty täysin samanlaista ruokaa, vaan aineksia ja mausteita vaihdellaan kulloisenkin fiiliksen mukaan”, Miika kertoo.

Hän hoitaa myös lihojen valmistelun eli nylkemisen ja paloittelun. Isompi riista, kuten kauriit ja peurat viedään paloiteltavaksi läheiselle tilateurastamolle, joka valmistaa lihasta mitä halutaan: paistia, jauhelihaa tai palvattua lihaa. Nakkeja ja makkaroitakin on joskus tullut tilattua.

Kun Miika on saanut kaikki lihanpalat pataan, hän nostaa padan leivinuuniin. Se saa muhia siellä sen aikaa, kun perhe käy ulkoilemassa.

Mätiä omenia opettajalle

Merenrannassa on tyyntä ja edellisenä päivänä sataneessa lumessa on tuoreita peuran jälkiä. Miika käy vaihtamassa kameraan uuden muistikortin ja nappaa vanhan taskuunsa.

Kotona nähdään, millaista väkeä paikalla on piipahtanut.

Riistakamera
Ruokintapaikan elämää seurataan riistakameran avulla.

”Metsästys on hyvin paljon muutakin kuin eläinten ampumista. Riistanhoito on vähintäänkin yhtä olennaista, samoin luonnossa liikkuminen. Lapsillemmekin yritämme opettaa, että maailmassa on suurempiakin ihmeitä kuin tabletin ja puhelimen ruutu”, Miika ja Mariel miettivät.

Ruokintapaikkoja pidetään riistan hoitamista ja seuraamista varten. Puuhaan osallistuu koko perhe.

Opettajana työskentelevä Mariel kertoo, että hänen työpaikastaan on tässä iso ilo.

”Omenapuita omistavat kollegat tuovat minulle kaikki toukansyömät ja tummuneet yksilöt ja me kiikutamme ne eläinten ruoaksi. Jos muille opettajille kannetaan punaposkisia omenoita, niin minulle kelpaavat mädäntyneetkin.”

Metsässä melkein joka päivä

Mariel ja Miika näkevät metsästyksen ikiaikaisena ja luonnollisena tapana hankkia ruokaa pöytään. Sen avulla pidetään myös luonnoneläinten kantoja kurissa.

Kaatoluvat suhteutetaan joka vuosi kannan kokoon. Kun hirvieläinten metsästyskausi päättyy tammikuun lopussa, suoritetaan jälkilaskenta, jonka perusteella päätetään seuraavan kauden luvista. Samalla tavalla lasketaan esimerkiksi viime vuosina hurjasti kasvaneen ilveskannan koko.

Tällaisissa laskennoissa myös Miika on ollut mukana.

”Vallitseva lumitilanne aiheuttaa toisinaan haasteita, koska jos lunta ei ole, laskennassa joudutaan turvautumaan vain valistuneisiin arvioihin”, Miika kertoo.

Hänen isänsä ja isoisänsä ovat olleet mukana hirviporukoissakin, mutta itse hän ei siitä ole innostunut. Hirvestys tapahtuu isossa ryhmässä, mikä tekee metsästyksestä toisten aikatauluihin sitovaa. Miika haluaa liikkua luonnossa useimmiten yksin ja silloin kun se hänelle ja perheelle parhaiten sopii.

”Samoilen metsässä lähes joka päivä, ja ase minulla on mukanani useita kertoja viikossa metsästyskaudella. Metsässä kuljeskelu on täydellistä vastapainoa päivätyölleni paperitehtaalla.”

Tuliaisina kauriinruho ja sanomalehti

Retkiseurue suuntaa pulkkineen kohti rantakalliota. Pajukon läpi puikkelehdittuaan tytöt asettavat alleen taljat ja Mariel kaivaa repuista glögitermarin ja leivät.

Jostain merenlahden toiselta puolelta kajahtelee merilokin ulvahduksia. Kummatkin tytöt tunnistavat linnun äänen hetkeäkään epäröimättä, vaikka se kuuluukin vain vaimeasti.

Luonto on Leinoille toinen koti.

Miika ja Enni
Miika ja Enni jättävät jalanjälkensä lumeen tuoreiden peuranjälkien viereen.

”Miika karkaa metsään aina kun mahdollista, mutta pääsääntöisesti se ei haittaa minua. Viime talvena heräsin siihen, kun Miika antoi minulle yöllä pusun poskelle ja ilmoitti lähtevänsä kaurispassiin, kun uni ei ollut tullut silmään. Aamulla mies tuli kotiin kauriinruhon ja päivän sanomalehden kanssa. Ehdimme juoda yhdessä kahvit ennen kuin Miikan työvuoro alkoi tehtaalla”, Mariel muistelee.

Kun eväät on syöty, tytöt ja äiti suuntaavat autolle ja edelleen kotiin tekemään lihakeiton valmiiksi. Isä lähtee vielä pienelle kierrokselle metsään.

Kauriskaksikko ruokintapaikalla
Ruokintapaikalla vieraillut kauriskaksikko päätyi myös Mikan riistakameran kuviin.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 9/16.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Raumalainen Leinon perhe metsästää: "Liharuoka valmistuu aina riistasta, arkena peuran tai kauriin jauhelihasta"

Koklaaja

Itselläni juuri nyt uunissa valmistumassa makaroonilaatikko ” peuran jauhelihasta ”.
Moni voi ajatella lihan pilaamisesta arkiseen ruokaan, mutta voikin olla kiinni lihan saatavuudesta ja hinnasta!.
Hyvästä lihasta voidaan tehdä oikeasti herkullista ja todella maukasta ruokaa, hyvän ruuan tekeminen kuitenkin vaatii kokilta tunnetta ja halua käyttää aikaa, mitä monilta kuitenkin puuttuu ja yksi tärkeipiä on maistelu ja maistelu ja sitten muistiin seuraavaa kertaa varten.
Viimeksi lihasta tein ” naudan sisäfileestä ” bambusta, kookosmaidosta jne, todella maukkaan lihapadan ja aivan uskomaton kastike tuli hauduttaen muutaman tunnin verran kuullotuksien jälkeen valurautapadassa.
Kokkaaminen on itsestä kiinni ja kaikkea kannattaa kokeilla, mutta yleensä siihen pitää myös satsata, mutta se ei aina ole kuitenkaan törkeän kallista, mutta kiittää kuitenkin kokkojaa.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.