Robin ja muut hyvän käytöksen asiantuntijat antavat vinkkejä

Mitä on hyvä käytös tänä päivänä? Ainakaan seurassa ei kiroilla, eikä pipo päässä tulla pöytään. Vanhempia teititellään, jos osataan, ja ovi avataan miehelle siinä kuin naisellekin.

Mirva Saukkola: ”Aina voi kysyä”

Mirva Saukkola

Mirva Saukkola ryntää haastatteluun myöhässä. Kohteliaana hän on pahoitellut tätä soittamalla jo etukäteen. Tervehdimme poskisuudelmin ja istumme nauttimaan teetä ja skagen-leipiä hienostuneessa kahvilassa.

Ahkerasti tilaisuuksissa ja juhlissa singahteleva nainen osaa etikettinsä. Niinpä on vain oikein, että juuri hän kirjoitti käytösoppaan nykyihmiselle. Se on perusteellinen, mutta epämuodollinen.
– Halusin tarjota tukea tilanteisiin, joissa moni tuntee epävarmuutta, Mirva kertoo.

Tällaisia voivat olla vaikka bisnesillallisten isännöinti, perhejuhlien järjestäminen tai sosiaalisen median sudenkuopat.
– Ei ole katastrofi, jos ei tiedä kuinka käyttäytyä. Aina voi kysyä, ihmiset auttavat mielellään.

Kirjassa käsitellään myös asioita, joita vanhoista tapaoppaista on turha hakea: netikettiä (internetin käytön etikettiä), petikettiä (kohteliasta seksikäytöstä), erojuhlia ja homohäitä.

Mirva korostaa, että etikettiasioissa kyse on aina tulkinnasta. Ei ole mitään ylintä tapakulttuurijumalaa, joka päättää mikä on milloinkin oikein.
– Joku voi vaikka pitää käsisuudelmia viehättä-vänä tapana. Minä näen ne viehättävinä vain historiallisissa elokuvissa – minne ne saisivatkin jäädä.

Mirvan mielestä monet klassiset etikettisäännöt, kuten kumpi kulkee edellä portaissa, eivät enää oikein puhuttele meitä.
– Klassinen etiketti on pitkälti korvautunut bisnesetiketillä. Se lähtee siitä, että ollaan tasavertaisia toimijoita. Esimerkiksi bisnestilaisuuden isäntänä voi toimia nainen siinä kuin mieskin.

Naista ei enää nähdä heikkona neitona, joka tarvitsee rinnalleen suojelevan ritarin.
– Kirjastani heijastuu se, että kuulun siihen ikäluokkaan, joka on aina nähnyt miehen ja naisen tasa-arvoisina toimijoina niin töissä kuin kotona.

Hyvä me, hienoa nuoret

Mirva Saukkolan mielestä suomalaisten käytöstä ei joudu häpeämään muiden rinnalla. Ainoa, mistä ei voi olla ylpeä, on tapamme puolustella hölmöilyä alkoholin käytöllä.

Tapataiturin mielestä parjattu kansanpiirteemme ujous voi olla keskustelutilanteessa myös hyve. Hiljainen osaa antaa toiselle tilaa, pitää yllä dialogia monologin sijaan.
– Tämä on katoamassa, kun kaikki tahtovat nykyään olla tähtiä ja julkkiksia. Tällöin ei jakseta olla kiinnostuneita toisen kuulumisista.

Mirva korostaa, että koska Suomessa ei ole ollut hovia, ei täällä ole jalostettu myöskään hovitapoja. Niiden sijaan voisimme arvostaa enemmän perinteisestä talonpoikaiskulttuuristamme nousevia hyviä tapoja.
– Talkoohenki ja kaveria ei jätetä -aate ovat arvokkaita ja hyödyllisiä yhä, myös työelämässä.

Sen sijaan Mirvan mielestä on vanhanaikaista päivitellä nykynuorten huonoa käytöstä. Hänestä teinit juuri osaavat ottaa toisia huomioon, sillä he ovat tottuneet luovimaan erilaisissa tilanteissa.
– Tässä on myös arvojen punnitsemisen paikka: kumpi on tärkeämpää, se että osaa taitella taskuliinan oikein, vai se, että rientää auttamaan kadulla liukastunutta mummoa?

Loukkauksia ei pyyhitä rätillä

Mirva Saukkola tietää, että monet pelkäävät käytösmokia. Erityisesti muodolliset illalliset jännittävät, jos niihin ei ole tottunut.
Vieras huolestuu: osaanko syödä oikeilla välineillä tai mitä jos läikytän vahingossa viiniä.

– Huomaavainen isäntä ei tee ruokailusta temppurataa, joka pitää selvittää käyttämällä kaikkia erikoisia ruokailuvälineitä. Ja jos jotain mokaa, kannattaa vain reilusti pyytää anteeksi.

Mirva ei pidä toisten mokien ruotimisesta. Hän pahoittaa mielensä esimerkiksi Linnan juhlien pukumokilla mässäilystä. Hänestä vääränlaisia kenkiä pahempi moka on toisten erheiden esiin nostaminen ja tuomitseminen.
– Se mitä oikeasti paheksutaan, ei liity mokiin, vaan siihen, että on tahallaan epäkohtelias tai loukkaava.
– Jos samppanja kaatuu, se pyyhitään rätillä. Jos sanoo rumasti toiselle, sitä tahraa ei saa pois.

Toisen tunteet huomioon

Pitääkö naiselle avata ovi?
– On ihanaa, jos mies avaa naiselle oven. Ja myös huomaavainen nainen avaa oven miehelle, varsinkin jos tällä on kädet täynnä kantamuksia.

Saako ruokapöytään tulla pipo päässä?
– Ei, koska pöydässä on muitakin ja heistä monien mielestä pipo ei kuulu ruokapöytään. Hyvien tapojen kulmakivi on se, miten otat huomioon toisten tunteet.
– Jos jokin asia selkeästi loukkaa toisia, se on kohteliasta jättää tekemättä. Silloin ei perusteluksi riitä, että mun stailiin kuuluu pipo.

Pitääkö vanhempia ihmisiä teititellä?
– Kyllä. On arvovaltaisemman henkilön oikeus päättää, siirrytäänkö sinuttelemaan. Tietenkään sitä ei voi osata, jos ei ole koskaan joutunut käyttämään, se vaatii harjoittelua.

Saako kiroilla?
– Kirosana ei ole välimerkki. On ymmärrettävää päästellä yksin ärräpäitä, kun lyö varpaansa, mutta ärräpäät ja sukupuolielinten nimet eivät kuulu päivittäiseen puheeseen. Moni kokee ne hyvin loukkaaviksi.

Jone Nikula: ”Parempi, että moikkaa kuin mottaa”

Jone Nikula

Jone Nikulan kädenpuristus on luja ja katse intensiivinen. Siistin parran lomasta hän suoltaa sanomaansa radionopeudella. Sanottava on mehevästi kärjistettyä, mutta mietittyä. Jone tietää, että julkisuuden henkilönä häntä arvioidaan tarkemmalla seulalla.

– Mähän en ole mikään mukava julkkis, jonka tarttis aina käyttäytyä kiltisti. Se ei nyt varsinaista skandaalia aiheuta, jos meikäläinen kiroilee, hän selittää.
Silti hän myöntää, että ystävällisyydellä pääsee usein helpoimmalla. Sillä pääsee hankalistakin tapauksissa helpoimmin eroon.

Sillä käyttäytyä Jone osaa – jos haluaa. Taidot on hankittu kotoa.
– Isä ja äiti pitivät tärkeänä, että osataan käyttäytyä, ettei olla kylässä kuin hollituvassa. Pitää avata ovia, ottaa lakki päästä ja syödä veitsellä ja haarukalla.
– Ei se mitään saarnaamista ollut, vaan opetusta esimerkin kautta.

Jonen mielestä hyvä käytös on ihan peruskamaa.
– Hyvä käytös pitää yllä yhteiskuntarauhaa. Se on öljyä inhimillisen kanssakäymisen rattaissa.

Tärkeintä Jonelle on se, että kaikkia ihmisiä kohdellaan asiallisesti.
– Ei pokkuroida, eikä kyykytetä, vaan annetaan kaikille sama arvo. Aina.

Hän huomauttaa, että ennen, säätyjaon aikaan, käyttäytymiskoodit olivat nykyisiä paljon tiukemmat. Niillä osoitettiin kaikille paikkansa.
– Nyt voi pikemminkin sanoa, että kaikille suodaan paikkansa – ja hyvällä käytöksellä saa paremman paikan.

Joskus on käyttäydyttävä huonosti

Räväkästä kielenkäytöstään tunnettu mies saattaa silti käyttäytyä huonosti, jos se hänestä palvelee paremmin tarkoitusta. Näin voi käydä, kun hän kohtaa ihmisiä, joilla on hänen mielestään liian korkea käsitys omasta itsestään tai jotka pyrkivät pönkittämään asemaansa väärin keinoin.
– Niin hyväkäytöksiseksi en ole oppinut, että olisin brittiläisesti ylähuuli jäykkänä tilanteessa kuin tilanteessa.

Silti perusetikettisääntöjen tunteminen kuuluu Jonesta yleissivistykseen.
– Jos näet kaverin lapioivan lusikalla pihviä naamaansa, ei sun ensimmäinen ajatus ole, että tässä on kaveri, jolla on klassikot luettuna. Ihminen, joka ei osaa käyttää ruokailuvälineitä, antaa itsestään huomattavan moukkamaisen kuvan.

– Mutta jos nyt joku kaataa valkoviiniä punaviinilasiin, en mä sellaisesta hermojani menetä.
Nykyaikainen tervehdyskäyttäytyminen poskisuudelmineen ja halailuineen on Jonesta hieman hämmentävää.

– Toki on aina parempi että moikkaa eikä mottaa. Kansainvälistä liikkumista näihin tottuminen on ehkä helpottanut. Enää ei luulla toisen hyökkäävän kimppuun, jos tämä haluaa vain vaihtaa poskisuudelman.
– Suomalaiskansallinen kättä pöydän yli -tyyli saattaa vaikuttaa jopa vihamieliseltä lempeämpään tervehdykseen orientoituneissa yhteiskunnissa.

Elokuussa vihityltä mieheltä on kysyttävä, millaisella käytöksellä hän hurmasi vaimonsa.
– Mulla ei ole aavistustakaan. Varmaan olemalla oma itseni. Ei paljon auta, jos muoto ei vastaa sisältöä, eli ei kannata koittaa olla fiksumpi kuin on.

Normaalia kaupunkilaiskäytöstä

Pitääkö naiselle avata ovi?
– Kyllä mä avaan ovia naisille ja miehillekin, jos niillä on kädet täynnä tavaraa. Se on ihan normaalia, kaupunkilaista, muut huomioon ottavaa käytöstä.

Saako ruokapöytään tulla pipo päässä?
– Miehet eivät koskaan syö hattu päässä, piste. Puolustusvoimissakin kenttälounaalla riisutaan hattu, paitsi jos on niin kova tilanne, että pidetään kypärä päässä.
– Minusta on typerän näköistä kävellä sisälläkin pipo päässä. En tuomitse, mutta…

Pitääkö vanhempia ihmisiä teititellä?
– On selvää, että vanhempia kuuluu teititellä. Jos tulee vastaan itseä 30 vuotta vanhempi tyyppi, ei mulla riitä pokkaa lähteä suoraan sinuttelemaan, se nyt vaan ei kuulu hyviin tapoihin.

Saako kiroilla?
– Kiroilen itse tolkuttomasti. Ottaahan se korviin, se on oikeastaan vain henkistä laiskuutta. Toki pyrin normaalissa keskustelussa olemaan kiroilematta, mutta arjessa näitä täytesanoja tulee käytettyä.
– Suomessa on niin pirun hyvät kirosanat, että niitä on hirveän hauska käyttää. Argumentin ankkuriksi tuollainen saatananperkele lisää kyllä efektiä.

Robin: ”Jos alkaisi tyhmäilemään, menettäisi maineensa”

Robin

Robin Packalen saapuu haastatteluun suoraan keikan kenraaliharjoituksesta. Vaikka päässä soi vielä biisi ja ympärillä häärää kymmeniä ihmisiä, hän hoitaa tilanteen ammattimaisesti. Kättelee reippaasti, esittäytyy, katsoo silmiin. Juuri tällainen käytös oli kiinnittänyt Tapaseuran huomion.

Robin vaikuttaa yllättyneeltä.
– Siis eivätkö kaikki katso silmiin tervehtiessään? hän ihmettelee.

Tapaseura pitää kohteliasta laulajaa loistavana nuorisoidolina. Niinpä he nimesivätkin hänet vuoden 2014 Hyvien tapojen lähettilääksi.

Robin on siitä otettu.
– Aika siistii! Tämä motivoi kiinnittämään vielä enemmän huomiota omaan käytökseen.

Juuri 16 täyttänyt idoli on aina halunnut näyttää hyvää mallia varsinkin nuoremmille faneilleen. Hänestä kohteliaaseen käytökseen kuuluu se, että yrittää olla kaikille ystävällinen.

Robinille on tärkeää pitää huolta faneista mahdollisuuksien mukaan.
– Haluan, että keikoillani jaetaan vettä eturivin katsojille, ettei kenellekään tulisi turhaan huono olo. Joskus joku on pyörtynyt, mutta parhaamme yritämme, ettei niin kävisi.
– Aina ei pelkkä musiikki riitä, vaan pitää olla myös hyvä tyyppi. Jos alkaisi tyhmäilemään, menettäisi helposti maineensa.

Poskisuudelmista kuutamolle

Peruskäyttäytymissäännöt on opittu jo kotona. Vanhemmat ovat Robinin mukaan pitäneet riittävää kuria.
– Oma huone siistitään ja korjataan jäljet. Se kuuluu hyvään käytökseen.

– Jos kotona käyttäytyy huonosti, tulee vain sanomista. Siksi on helpompaa vain suosiolla tyhjentää se tiskikone joka toinen päivä, imuroida yläkerta ja hoitaa pikkusiskoa.

Lapsuudessa näitä taitoja hiottiin. Jos tervehtiminen ei ollut ihan hallussa hallussa, äiti huomautti, että esittäydypäs Robin nyt reippaasti.

Nyt nuori mies taitaa tervehtimisen eri tyylit: tätejä kätellään, oman ikäisiä kollegoja tervehditään monimutkaisin käsikuvioin. Hyviä ystäviä voidaan luontevasti halata.

Entäs poskisuudelmat?

– Vitsi, olisin ihan kuutamolla, jos joku tulisi niitä antamaan. Että mitä siinä pitää tehdä? En tiedä, kun en ole niihin vielä tutustunut.

Robinin mielestä artisti-Robinilla ja koti-Robinilla ei ole suurta eroa.
– Kun on artistina liikkeellä, sitä tietysti asettautuu tiettyyn rooliin, mutta en mä silloinkaan ole eri tyyppi. On kiva, kun ei ole mitään salattavaa.
– On ihan väsynyttä sellainen joidenkin tyyli, että käyttäytyy siviilissä huonosti ja vain yleisön edessä antaa itsestään hyvän kuvan.

Kun Robinilta kysyy, pitääkö naisia kohdella eri tavoin kuin miehiä, hän miettii kovasti.
– Ei ehkä eri tavalla, mutta huomaavainen pitää olla. Ainahan se vaikuttaa, jos huoneessa on nainen, äijien kanssa on vähän erilaista.

Avataan ovia eikä kiroilla

Pitääkö naiselle avata ovi?
– Kyllä pitää, ehdottomasti. Ja miehellekin, ihan kaikille, jos vain mitenkään pystyy.

Saako ruokapöytään tulla pipo päässä?
– Ei saa, ei ikinä. Jos olen yksin kotona ja laitan ruokaa, otan kyllä lakin pois silloinkin.
– Eikä saa hotkia. Jos kiireessä joskus ahmin, niin kyllä äiti huomauttaa, että noh, Robin, nyt.

Pitääkö vanhempia ihmisiä teititellä?
– Se riippuu ihmisestä, joitakin se voi ahdistaa. Vanhemman tavatessa pitää ensin tehdä selväksi, teititelläänkö nyt. Sen voi varmaan kysyä.
– En usko, että teitittely edes sujuisi, niin harvoin olen sitä yrittänyt.

Saako kiroilla?
– Jos on ihan pakko, niin sitten ehkä… Multa voi joskus lipsahtaa, jos vaikka lyön varpaani. Mutta tosi harvoin, eikä koskaan julkisesti.
– On huono sanavarasto, jos kirosanoja täytyy käyttää. Niiden tilalle voisi keksiä jotain hienompaa.

Teksti: Mia Kuntsi
Kuvat: Anni Koponen, Kai Widell

Artikkeli on julkaistu Kotiliedessä 21/14 nimellä ”Käytös kymppi”.

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Kotiliesi Toimitus

Keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti