Tarinat

Suomalaiset keksivät nyt itselleen uusia sukunimiä – aloittaisitko sinäkin uuden suvun?

Kokonaan uusia sukunimiä haetaan maistraatista kymmenen vuoden takaiseen verrattuna kaksinkertainen määrä, yli 400 vuodessa. Eikä ole enää itsestäänselvyys, että heteroparit valitsevat avioituessaan miehen sukunimen.

Avioparien lisäksi uusia sukunimiä hakevat myös yksittäiset henkilöt. Kielitoimiston erikoisasiantuntija, nimilautakunnan jäsen Sirkka Paikkala kertoo, että syyt uuden nimen hakemisen taustalla vaihtelevat.

Yksi on kyllästynyt liian yleiseen sukunimeen, toinen kokee nimensä liian hankalaksi, kolmas haluaa katkaista perhesiteensä, neljäs kärsii vierasperäisestä nimestään, joka hankaloittaa työnsaantia ja viides haluaa sukunimen, joka istuu paremmin omaan identiteettiin.

”Ja kyllä taustalla on joskus ihan hienostelun haluakin varsinkin, kun vaihdetaan suvussa aiemmin olleeseen ruotsinkieliseen nimeen tai haetaan vakiintuneen suomenkielisen nimen ajat sitten vanhentunutta kirjoitusasua. Jos kyseessä on vielä aatelisnimi, sen parempi”, Sirkka Paikkala sanoo.

Mikä tahansa sukunimi ei käy

Valtaosaa sukunimihakemuksista puolletaan, mutta aivan kaikki uudisnimet eivät mene läpi nimilautakunnan seulasta. Päätöksen nimen hyväksymisestä tai hylkäämisestä tekee kuitenkin maistraatti.

Hyväksyttävän nimen tulee olla uusi eli se ei saa olla ennalta käytössä, ellei kyse ole palaamisesta omaan aiempaan nimeen tai esivanhempien nimeen. Lisäksi uudisnimen täytyy olla kaikin puolin sukunimeksi soveltuva ja sellaiseksi tunnistettava.

Sukunimen ajatellaan periytyvän, joten se ei saa aiheuttaa kantajalleen tai jälkipolville haittaa. Esimerkiksi Maanvaivaa ei tämän takia puollettu sukunimeksi.

Lisäksi ilman erityistä syytä ei voida hyväksyä nimiä:

• jotka muodoltaan tai kirjoitustavaltaan ovat kotimaisen nimikäytännön vastaisia
• joita yleisesti käytetään etunimenä
• tai jotka on muodostettu yhdistämällä kaksi eri sukunimeä.

Sirkka Paikkala kertoo, että kaikki uutta nimeä hakevat eivät ole tutustuneet kriteereihin ennalta, esimerkiksi silloin, kun he haluavat sukuun kuulumattoman englannin- tai muun vieraskielisen nimen.

”Muun muassa Blueeyes, Ghost, Youngblood, Colossal, Corvine ja esimerkiksi mafiosojen nimet ovat sellaisia, joita ei ole puollettu.”

Avioparit miettivät nimeä huolellisesti

Paikkalan mukaan uutta yhteistä sukunimeä hakevat pariskunnat miettivät nimivalintaa huolella, ja lähes kaikkia hakemuksia puolletaan. Vuonna 2016 avioon aikovien sukunimihakemuksia tuli nimilautakunnan käsiteltäväksi 47 kappaletta, mutta vuonna 2017 määrä ylittyi jo kesäkuussa. Tapa tuntuisi siis olevan hienoisessa kasvussa. Omien sukunimien säilyttämisen suosio taas on kasvanut jatkuvasti 90-luvulta saakka.

”Silloin kun puolisot haluavat yhteisen nimen avioituessaan, ei välttämättä haluta ottaa kummankaan vanhaa nimeä.”

Näin ajattelivat myös Liisa ja Timo Kilpilehto, jotka avioituivat marraskuussa 2016. Liisa oli raskaana, ja kasvavalle perheelle haluttiin yhteinen nimi. Miksei siis aloittaa kokonaan oma suku?

”Oikeastaan nimi syntyi jo suhteemme alkuaikoina, kun nimesimme nettiyhteytemme Kilpilehdoksi. Aika pian meistä tuli myös kavereiden puheissa Kilpilehtoja”, Liisa Kilpilehto (entinen Kilpi) kertoo.

Uudisnimi on tasa-arvoinen valinta

”Kokonaan uusi nimi tuntui luontevalta valinnalta, koska sukunimistämme Kilpi ja Lehto sai yhdistämällä kivankuuloisen nimen. Emme myöskään kumpikaan halunneet kokonaan luopua nimistämme tai pakottaa toista luopumaan omastaan”, Timo Kilpilehto sanoo.

Molemmat pitävät uudisnimeä tasa-arvon kannalta hyvänä vaihtoehtona.

”Uusi sukunimi on tasa-arvoinen vaihtoehto myös Viljami-vauvaa ajatellen. Näin hän on jo nimensä kautta osa molempien vanhempiensa sukua”, Liisa pohtii.

”Eikö Lehtokilpi olisi ihan hyvä nimi?”

Kilpilehdot kertovat, että suurin osa reaktioista on ollut myönteisiä. Moni on ihmetellyt, eikö Kilpilehto ollut sukunimi jo aiemmin, kun se kuulostaa niin luontevalta.

”Jotkut sukulaiset kysyivät, pitääkö sen olla juuri Kilpilehto, ja eikö Lehtokilpikin olisi ihan hyvä nimi. Voi olla, että reaktiot olisivat olleet kielteisempiä, jos olisin ottanut vaimoni nimen”, Timo sanoo.

Liisa on kohdannut ajoittaista hämmennystä lähinnä työelämässä.

”Lähdin äitiysvapaalle Kilpenä ja palasin Kilpilehtona ilman yhdysviivaa. Osa asiakkaista on puhelimessa tiedustellut, olenko minä siis se Liisa Kilpi.”