Ihmiset

Taiteilija Johanna Oras: "Lähipiirini syytti minua tyttäreni anoreksiasta"

Taiteilija Johanna Oras, 46, syyllisti pitkään itseään tyttärensä Olivian syömishäiriöstä. Eniten satutti se, kun myös perheen lähipiiri epäili tytön sairastuneen äidin ankaruuden vuoksi.

Johanna ja Reijo Oras muuttivat Olivia-tyttären kanssa Ranskaan Nizzaan, kun tytär oli kuusivuotias. Tyttö aloitti ensimmäisen luokan kansainvälisessä koulussa, oppi nopeasti ranskan kielen ja sai kavereita. Johanna nautti työskentelystä ateljeessaan.

He asuivat Ranskassa kahdeksan vuotta. Välissä he viettivät yhden vuoden Suomessa, ja Olivia kävi viidennen luokan Koskella. Ikävä Ranskaan sai heidät kuitenkin palaamaan Nizzaan.

Olivian syömishäiriö puhkesi yläasteella Ranskassa, viisi vuotta sitten. Tuohon aikaan sosiaalisen median sovellukset tulivat suosituksi, ja Olivia tutustui maailmaan, jossa erilaisissa kuvayhteisöissä ihasteltiin tikkulaihojen nuorten naisten tyyliä.

”Sosiaalisessa mediassa esiteltiin hoikkaa naiskuvaa, johon kaikkien piti pyrkiä. Oli oltava laiha ollakseen hyväksyttävä”, Johanna muistelee.

Perhe palasi Suomeen, kun Olivia aloitti yhdeksännen luokan, ja tytär ryhtyi lataamaan Instagramiin valokuvia itsestään.

Pian Oliviasta tuli suosittu some-tähti, jolla on ollut jopa 24 000 seuraajaa. Oliviasta tehtiin tammikuussa Docpoint-festivaaleilla julkaistu dokumenttielokuva, Perfect Selfie – A Modern Coming of Age Story in the Era of Social Media, missä seurattiin tytön elämää some-hulinan keskellä.

Mutta sosiaalista mediaa ei voi yksin syyttää Olivian syömishäiriöstä. Suurin vastuu siitä oli Olivian kiusaajilla. Ne tytöt olivat myös hänen lähimpiä ystäviään.

Koulukaverit haukkuivat läskiksi

Olivian koulukaverit ryhtyivät seitsemännellä luokalla mollaamaan häntä pyöreydestä. Porukan muut tytöt olivat äärimmäisen laihoja, Olivia oli normaalipainoinen.

”Vaikka Olivia oli sopusuhtainen, muut rupesivat sättimään häntä läskiksi ja pullukaksi. Hän koki olevansa lihava”, Johanna kertoo.

Olivia ei kertonut kenellekään, että häntä kiusattiin. Hän paljasti sen vasta paljon myöhemmin. Hän päätti laihduttaa ja laihtui. Sen jälkeen häntä pilkattiin koulussa hulluksi anorektikoksi.

Äitinä Johanna oli epätoivoinen. Hän yritti puhua tyttärelleen: on syötävä kunnolla, liiallinen laihduttaminen ei ole terveellistä. Vastaukseksi tuli joka kerta pelkkää ”joojoota”.

”Olin todella vihainen Olivialle. Primitiivinen reaktio tuli siinä vaiheessa, kun en keksinyt keinoja, joilla olisin voinut puuttua asiaan.”

Johanna printtasi netistä kuvia anorektikoista ja bulimikkojen hampaista, levitti ne pöydälle ja ilmoitti, että nyt jutellaan. Oliviaan kuvat eivät tehneet vaikutusta.

”Vanhemman on hirveän vaikea puuttua teini-ikäisen syömiseen, kun tyttö peilailee itseään eri kulmista ja selaa netistä kauneusihanteensa mukaisia kuvia.”

Samoihin aikoihin Reijon 20-vuotias lapsenlapsi Noora kuoli auto-onnettomuudessa. Muutamia vuosia aiemmin Reijon toinen lapsenlapsi oli kuollut kaksivuotiaana päiväkodissa sattuneessa onnettomuudessa.

Olivia oli niin syvällä syömishäiriössään, että ei osannut käsitellä tilannetta muuten kuin kontrolloimalla syömisiään vielä entistä tarkemmin.

”Teini-ikäisen nälkälakko tuntui suurimman surun keskellä vähäpätöiseltä ongelmalta perhettämme kohdanneiden menetysten varjossa.”

Surun taakka painoi kaiken muun alleen. Paitsi syyllisyyden, joka kalvoi Johannan sisintä.

Lähipiiri syytti Johannaa

Kun Olivian syömishäiriö paheni, Johanna rupesi etsimään syitä itsestään. Johanna on aina ollut äiti, jonka mielestä asiat pitää tehdä viimeisen päälle hyvin ja reippaasti. Turhasta ei saa valittaa. Nyt hän kyseenalaisti kaiken, mitä oli tyttärelleen opettanut.

”Kannoin pitkään syyllisyyttä Olivian sairastumista. Olen pistänyt tilille omat kasvatusmetodini ja äitiyteni.”

Erityisesti Johanna pohti sitä, oliko hän ollut Olivialle liian ankara ja ehdoton esimerkiksi kotitöihin tai koulunkäyntiin liittyvissä asioissa.

”Ehkä Olivian on ollut vaikea kertoa negatiivisia asioita minulle, koska hän on pelännyt minun suuttuvan.”

Syyllisyyden tunne nousee pintaan edelleenkin, aalloittain.

”Välillä tuntuu, että olen tehnyt loistavaa työtä ja onnistunut äitinä. Ja välillä tulee aallonpohja, jolloin ajattelen, että eihän tästä tullut yhtään mitään.”

Omien tuntojensa lisäksi Johanna on joutunut kohtaamaan syyttelyitä myös lähipiiriltään.

”Lähipiiriini ihmiset ovat syyllistäneet minua Olivian syömishäiriöstä ja kapinoinnista. Tiedän muutaman ihmisen, joka olisi valmis lynkkaamaan minut tästä asiasta koska tahansa.”

Jonkun mielestä Johanna on aiheuttanut lapsensa sairauden olemalla liian vaativa.

”Yksi ihminen sanoi, että tämä johtuu siitä, että mikään ei koskaan riitä minulle. Toisen mielestä taas olemme olleet vanhempina liian lepsuja ja antaneet Olivian tehdä, mitä hän lystää.”

Ulkopuolisten kritiikki on tuntunut masentavalta.

”Satuttaahan se, kun kuulee tällaisia sammakoita. Mutta aina löytyy niitä, jotka kokevat oikeudekseen tulla neuvomaan ulkopuolelta. On helppoa tulla tuomitsemaan siinä vaiheessa, kun kriisi on jo päällä.”

Koko juttu on luettavissa Kotilieden numerosta 13/2017.

Lue myös:

Syömishäiriöt hallitsivat Samuli Edelmannin puolison Laura Tuomarilan elämää kymmenen vuoden ajan Minna-Maaria Sipilä Kotiliedelle poikansa kuolemasta: ”En ymmärrä, miksi lapseni täytyi lähteä ennen minua” Mielenterveyspotilaan äiti oppi olemaan terveesti itsekäs: ”Pojan on pakko opetella pärjäämään ilman minua” Lukutaidottoman äidin tytär päätyi avustajaksi eduskuntaan: ”Jos todella haluan jotain, voin saada sen kovalla työllä” Joka viides alle 25-vuotias mies on syrjäytynyt – näin nuoria voi tukea ja kannustaa